vakry_aulikki_kananoja_2015_2

Sosiaalisten haasteiden ongelmavyyhti

Päihdeongelmaisia ei voi eristää omaksi erityisryhmäkseen. Päihderiippuvaisten elämäntilanteet ja taustat ovat erilaiset ja niihin liittyy sosiaalisia ongelmia eri tavoin.

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja muistuttaa, että suurkuluttajat ovat päihderiippuvaisten vähemmistö. Heillä taustalla painaa usein asunnottomuus, työttömyys, köyhyys tai yksinäisyys – toisiaan poissulkematta. Päihdeongelmille alttiilla, alati kasvavalla, kansanjoukolla asiat voivat päällisin puolin olla kunnossa, mutta riski käytön kasvamiseen on suuri. Apua tarvitaan ennen kuin päihdeongelma aiheuttaa suuria sosiaalisia ongelmia.

Kananoja on tyrmistynyt vireillä olevasta yhteiskuntapoliittisesta ratkaisusta.

– Alkoholiveron laskeminen tulee vääjäämättä lisäämään päihdeongelmia. Riskiryhmä laajenee entisestään, ja sitä myötä erikoissairaanhoidon tarve kasvaa. Verotuksen keventäminen on sekä kansanterveyden että -talouden kannalta lyhytnäköinen ratkaisu.

Sote-integraatiolle Kananoja sen sijaan näyttää vihreää valoa. Palvelujärjestelmä tulee nähdä kokonaisuutena. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon on pelattava tulevaisuudessa yhteen entistä tiiviimmin. Keskeisinä tavoitteina ovat palvelujen saatavuuden parantaminen ja hyvinvointierojen kaventaminen.

Oli sitten kyse laitos- tai avohoidosta, päihdehuollossa tarvitaan sekä sosiaalityön että terveydenhuollon ammattilaisia. Vertaistuelle on tarvetta paitsi akuuteissa elämän solmukohdissa myös ennaltaehkäisevässä ja jälkihoidollisessa mielessä.

– Hoitoprosessia tulee tarkastella mahdollisimman asiakaslähtöisesti. Hoidon tarve tulisi aina arvioida tapauskohtaisesti ottaen huomioon asiakkaan elämäntilanne kokonaisuudessaan.

Päihteet ovat helposti niin yksinäisen kuin sairastavankin vanhuksen katala kaveri.

Ehkä vähiten puhutaan senioreiden lisääntyneestä juomisesta. Eläkkeelle jääminen jättää monet tyhjän päälle. Elinpiiri pienenee ja luontaiset työn kautta solmitut ihmissuhteet hiipuvat. Päihteet ovat helposti niin yksinäisen kuin sairastavankin vanhuksen katala kaveri.

Vertaistuen merkitys on korvaamaton

Päihdekuntoutuminen on pitkä prosessi. Sen tueksi on tarjolla monenlaisia metodeja, mutta niistä on apua vasta sitten, kun päihderiippuvainen on henkisesti valmis ottamaan avun vastaan.

Kriisikäyttö on asia erikseen. Päihteistä haetaan lohtua äkillisesti muuttuneeseen elämäntilanteeseen, kuten avioeroon, työttömyyteen tai läheisen menettämiseen.

– Kriisin helpottaessa on hyvät mahdollisuudet päästä irti ongelmakäytöstä. Ihmisen toimintakyky on mahdollista palauttaa oikeaan aikaan tarjotulla oikeanlaisella avulla, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja sanoo.

Kaikkein kriittisin on lapsiperheisissä ja nuorison keskuudessa esiintyvä päihderiippuvuus ja siihen liittyvät mielenterveysongelmat. Ammatillisen tuen ohella vertaistuen merkitys on korvaamaton.

– Päihderiippuvaista vanhempaa helpottaa jo pelkkä tieto siitä, ettei hän ole yksin. On tärkeää tulla kuulluksi porukassa, jossa ei tarvitse hävetä ja peitellä ongelmaansa. Suurin motivaatio hoitoon hakeutumiselle on pelko lasten huostaanotosta, Kananoja tietää.

Sitten on niitä vanhempia, jotka menettävät lapsensa päihteille – ainakin hetkellisesti.

Ongelmakäyttäytymiseen puuttuminen vaati nuoren eristämistä omista ympyröistä ja kaveripiiristä.

– Eniten uusia huostaanottoja tehdään yli 13-vuotiaille. Kyse on tavallisesti pitkistä ja kalliista hoitomuodoista. Avohoidon toimenpiteet eivät päde tässä kohtaa, vaan ongelmakäyttäytymiseen puuttuminen vaati nuoren eristämistä omista ympyröistä ja kaveripiiristä.

Kananoja kaipaa koottua tutkimustietoa toimiviksi osoittautuneista lähestymistavoista ja hoitomuodoista.

– Kuntien talous on tunnetusti tiukoilla ja kasvavia tarpeita monilla asiakasryhmillä. Päihdekuntoutuksen hyödyt kustannuksiin nähden ovat jatkuvan tarkastelun alla.  Päihdehoidosta päättämistä tukisi nykyistä parempi tieto hoitotuloksista. Sadan prosentin tuloksia tuskin odotetaan, mutta realistinen kuva erilaisten hoitojen rajallisistakin vaikutuksista selventäisi käsitystä hoitojen taloudellisesta kannattavuudesta.


Aulikki Kananoja on eläkkeellä oleva Helsingin sosiaalijohtaja, jonka ura alkoi Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijänä. Hän on toiminut pitkään ammatillisen kuntoutuksen ja vammaishuollon parissa sekä jakanut oppejaan sosiaalityön opettajana Helsingin yliopistossa. Kananoja on toiminut myös muun muassa A-klinikkasäätiön hallituksen puheenjohtajana ja Stakesissa johtotehtävissä sekä muun muassa sosiaalityön selvityshenkilönä. Tasavallan presidentti myönsi hänelle 27.1.2012 ensimmäisen ylisosiaalineuvoksen arvonimen.

Kuva: Veikko Somerpuro

vakry_Laakkeettomyys_paihdekuntoutuksessa

Lääkkeettömyys päihdekuntoutuksessa (audio)

Mitä lääkkeettömyys päihdekuntoutuksessa tarkoittaa? Eikö päänsärkyynkään saa pilleriä?

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön johtajat Arja Ruisniemi ja Kaarina Peltonen lieventävät epätietoisuutta ja vastaavat vuosien kokemuksella. Lääkkeettömiä vaihtoehtoja on tarjottu iät ajat eri hoitokulttuureissa, ja monissa terveydenhuollon ja sairaanhoidon ympäristöissä ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa. Silti lääkkeettömyys herättää jatkuvasti keskustelua, jossa aika ajoin kuulee myös puutteellisen perehtyneisyyden ja ennakkoluulojen sävyttämiä äänenpainoja.

VAK ry:n ylläpitämissä Kankaanpään A-kodissa ja Mikkeli-yhteisössä päihderiippuvuutta ei hoideta lääkkeillä. Pääosassa on ihminen itse, omine voimineen, yhteisön ja vertaisryhmän tuella. Näin Arja Ruisniemi ja Kaarina Peltonen kiteyttävät lääkkeettömyyden omissa hoitoyhteisöissään. Pääosassa Minä -ohjelmassa he kertovat näkemyksiään ja kokemuksiaan lääkkeettömästä, yhteisöllisestä päihdekuntoutuksesta, jonka lähtökohdat harkittiin ja rakennettiin jo VAK ry:n toiminnan alkuvuosina, yli 60 vuotta sitten.

Ohjelman toimittaja on Pirkko Peippo.

vakry_Lapsiperhejapaihteet

Lapsiperhe ja päihteet

Vanhempien runsas päihteiden käyttö aiheuttaa perheessä paljon murhetta ja turvattomuutta. Eniten tilanteesta kärsivät lapset.

Lasinen lapsuus -tutkimuksen mukaan noin joka kymmenes lapsi Suomessa kokee vanhempien päihteiden käytön aiheuttavan suurta haittaa arkielämässä. Usein yhteiskunnan turvajärjestelmät puuttuvat tilanteeseen vasta, kun perheessä on jo hyvin monen tasoisia arjen pulmia ja toimimattomuutta. Paljon voitaisiin tehdä perheen auttamiseksi varhaisemmassa vaiheessa.

Suomessa on totuttu ajattelemaan, että meillä on maailman paras äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä. Neuvolajärjestelmähän on myös erinomainen matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Siellä perheiden tilannetta voidaan kuulla ja yhdessä pohtia, minkälaisesta tuesta perhe voisi hyötyä ja voimaantua. Onneksi neuvoloissa jo otetaankin vanhempien jaksaminen, perheen hyvinvointi ja jopa vanhempien päihteiden käyttö systemaattisesti puheeksi. Tätä osaamista pitää vahvistaa.

Kun lastensuojelu tulee kuvaan mukaan, on jo tapahtunut liikaa voimia vieviä asioita.

Neuvolan työntekijöillä ei kuitenkaan välttämättä ole käytännössä mahdollisuutta tarjota perheille tukea, joka auttaisi heidän arkeaan. Säästötoimenpiteet ovat tehokkaasti poistaneet mm. kunnan tarjoaman kodinhoitoavun ja lastenhoitoavun. Nehän olisivat usein juuri arjessa stressiä ja paineita vähentäviä varhaisen tuen muotoja lapsiperheelle. Lastensuojelu ei suinkaan ole ainut tapa auttaa perheitä. Kun lastensuojelu tulee kuvaan mukaan, on jo tapahtunut liikaa voimia vieviä asioita.

Aina tukitoimet eivät tehoa tai tavoita perhettä, jossa päihteiden käyttö on ryöstäytynyt käsistä. Onneksi perhettä voidaan auttaa myös tässä tilanteessa. Vanhemmuus on tärkeä asia ja jokainen aikuinen haluaa olla lapselleen hyvä vanhempi. Riippuvuuskäyttäytyminen kuitenkin vääristää kykyä arvottaa asioita ja joskus päihteestä tulee tärkeämpi kuin lapsen hyvinvoinnista. Silti vanhemmuus on edelleen olemassa ja voi toimia tärkeänä motiivina ja voimavarana kohti muutosta toisenlaiseen elämään. Raskausaikana monet äidit pystyvät vähentämään päihteiden käyttöään huomattavasti tai jopa olemaan kokonaan päihteittä. Raskausaikaa perheessä ei saa hukata, vaan rakentavaa tukea tulee tarjota vanhemmille juuri tässä tilanteessa.

Valtaosa kuntoutukseen tulleista perheistä on kyennyt muuttamaan elämänsä suuntaa.

Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö tarjoavat molemmat päihdekuntoutusta lapsiperheille. Valtaosa kuntoutukseen tulleista perheistä on kyennyt muuttamaan elämänsä suuntaa niin, että päihteet ovat jääneet pois ja lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta on tullut perheen tärkein asia. Erityisen hyviä tuloksia on saatu niiden perheiden kohdalla, jotka ovat tulleet kuntoutukseen raskausaikana ja kuntoutus on jatkunut vielä vauvan syntymän jälkeen. Tällä tavalla on pystytty tukemaan äidin ja vauvan varhaisen vuorovaikutuksen kehittymistä.

Yhteiskunnan näkökulmasta perheiden auttaminen ja tukeminen tuottaa taloudellisesti pelkkää säästöä, inhimillisestä näkökulmasta puhumattakaan. Perhe on edelleen yhteiskunnan uusintamisen perusyksikkö. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ja mitä rakentavammin perhe pääsee vapaaehtoisesti tuen ja avun piiriin, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on saada takaisin omia voimavarojaan.

Ja yhtä lailla vaikeassa päihdekierteessä olevien perheiden auttaminen on kannattavaa: perheen kuntoutus voi ehkäistä kustannuksiltaan moninkertaisen huostaanoton ja tarjota samalla lapsille turvalliset kehitysmahdollisuudet sekä vanhemmille tien päihteettömään elämään.

Kaarina Peltonen
KM, sosiaalityöntekijä
Mikkeli- yhteisön johtaja

Arja Ruisniemi
YTT, sosiaalityöntekijä
Kankaanpään A-kodin johtaja

Vakryn uutiskirjeen pääkirjoitus 14.12.2010

vakry_Yksilollisyys_yhteisokuntoutuksessa

Yksilöllisyys yhteisökuntoutuksessa (audio)

Yhteisökuntoutus lähtee aina jokaisen asiakkaan yksilöllisen hoidon
takaamisesta hänen ainutlaatuisista yksilöllisistä tarpeistaan. Ristiriitaa yhteisön ja yksilöllisten hoitotarpeiden välillä ei siis yhteisöhoidossa ole, kiteyttää KT Kalevi Kaipio pohtiessaan yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä päihdekuntoutuksessa.

Puheenvuorossaan hän kiteyttää yhteisökuntoutuksen perusajatukset, oikoo sitkeässä eläviä myyttejä ja esittelee tutkimustuloksia yhteisöllisen kuntoutuksen maailmasta.

Mitä päihderiippuvaisen elämässä tarvitaan, jotta hän pääsisi eroon tuhoisasta elämäntavastaan, Kaipio kysyy ja vastaa:

– Tarvitaan radikaali muutos ajattelussa, tunteissa, asenteissa ja arvoissa. Tämä johtaa muutokseen myös käyttäytymisessä. Ja tähän yhteisökuntoutus tähtää.

Opetusneuvos, KT, VM Kalevi Kaipion puheenvuoro on taltioitu Mikkeli-yhteisön perhekuntoutuksen viisivuotisjuhlaseminaarissa. Kaipio on kansainvälisestikin tunnettu yhteisöhoidon ja -kasvatuksen kehittäjä, tutkija ja käytännön vaikuttaja. Hän johti VAK ry:n Mikkeli-yhteisöä sen perustamisesta lähtien eläkkeelle jäämiseensä saakka.

vakry_Puhutaan_ihan_oikeasti_lapsesta

Puhutaan ihan oikeasti lapsesta (audio)

Maailmamme on aikuisten maailma, jossa eletään aikuisten ehdoilla.
Yhteiskunnan rakenteet tekevät lapsesta näkymättömän eikä lapsikeskeisyys aina tarkoita lapsen etua. Vahvasta aikuissolidaarisuudesta tulisi voida luopua, sanoo tutkija, YTT Maritta Itäpuisto puheenvuorossaan Lapsen näkökulma vanhemman päihdeongelmaan ja toipumiseen.

Maritta Itäpuisto kuvailee lapsen kokemia ongelmia tilanteissa, joissa perheessä on päihteiden liikakäyttöä. Tutkija pohtii miten lapsi mieltää perheen ja miten hänen kokemuksensa vanhemman päihdeongelmasta muodostuu. Puheenvuorossa kuullaan myös ajatuksia päihdeongelmaisen vanhemmuudesta.

Maritta Itäpuiston puheenvuoro on taltioitu Mikkeli-yhteisön perhekuntoutuksen viisivuostisjuhlaseminaarissa.

vakry_LASINEN_VANHUUS

Lasinen vanhuus? (audio)

Tutkimusprofessori Salme Ahlström on huolissaan. Suomalainen ikäihminen käyttää alkoholia selvästi reippaammin kuin aikaisemmin ja raittiita senioreita tapaa entistä harvemmin. Jos esimerkiksi suuret ikäluokat jatkavat alkoholin käyttöään nykyiseen tapaan, tuloksena saattaa olla kallis lasku sekä yksilöille että yhteiskunnalle, Salme Ahlström arvioi puheenvuorossaan.

Vielä 60-luvun lopulla Suomessa oli maaseudulla runsaasti iäkkäitä naisia, jotka eivät elämänsä aikana koskaan olleet käyttäneet alkoholia. Nelisenkymmentä vuotta sitten 50–69 -vuotiaista naisista yli puolet oli raittiita, miehistäkin viidennes. Vuoden 2008 juomatapatutkimuksen mukaan saman ikäryhmän naisista raittiita oli enää 14 %, miehistä 12 %.

Eläkeikäisten juominen on yleistynyt ja vastaavasti tilastoidut alkoholiehtoiset haitat mitattuina kuolemilla ja hoitotilastoilla ovat yleistyneet.

– On kuitenkin muistettava, että iäkkäät eivät ole yksi yhtenäinen ikäryhmä. Alkoholin käyttö ja haitat ovat yleisiä ”nuorilla iäkkäillä, mutta eivät enää 70 vuotta täyttäneillä”, muistuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori ja VAK ry:n hallituksen jäsen Salme Ahlström.

Hän pitää tärkeänä, että iäkkäiden alkoholin käytön ja haittojen kehitystä seurataan tutkimuksin, jotta ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja hoitotarpeet voitaisiin kohdentaa oikein. Muuten maksettavaksi saattaa langeta kallis lasku sekä yksilöille että yhteiskunnalle.

Alkoholi ja ikääntyvät Suomessa -puheenvuoro on taltioitu vuoden 2010 Päihdepäivillä.