Muistaakseni soitin 2008 marras–joulukuussa etsiessäni hoito paikkaa jotta saisin katkaistua oman päihdekierteeni. Soitteli vankilasta käsin Mikkeli- yhteisöön ja sieltä sain itselleni hoitopaikan. Olin todella uupunut omaan päihderiippuvuuteni ja en olisi kauaa ENÄÄN jaksanut vankila ”elämää” en mitään muutakaan ”olin paljon kuullut Mikkeli-yhteisöstä sanottavan pahaa” päätin soittaa sinne ja ajattelin ottaa paikasta selvää. Vapauduin 13.01.2009 ja olin viikon siviilissä ja läksin 19.01.2009 Mikkeli-yhteisöön!! Olin aivan hämilläni koko paikasta kun siellä ei ollut henkilökuntaa paikalla kun illalla sinne saavuin. Siellä kun olin muutaman kuukauden niin elin vielä valheellista elämää ja koko pallo alkoi hajoilemaan pikkuhiljaa. Valehtelusta rupesin jäämään kiinni jatkuvasti sekä saunotus kutsui. Sain yhteisöltä erittäin kovaa palautetta mutta hillittyä sellaista.. petin yhteisön luottamuksen enkä osannut luottaa oikeen itseenikään. Ne kivat ihanat ihmiset herätti minut todellisuuteen sekä opettivat minua elämään uudenlaista elämää! Rakensin luottamuksen takaisin kovalla työllä suoritin myös lopputuomioni mitä minulla oli jäljellä Mikkeli-yhteisössä!! KIITOKSET KUULUU MIKKELI-YHTEISÖLLE ETTÄ SAIN UUDEN SUUNNAN UUTEEN ELÄMÄÄN!!
Masennuin aika nopeasti jossakin vaiheessa niin pahasti etten kyennyt nousemaan aamuisin sängystä ylös.
Mulla on henkisesti mennyt erittäin hyvin, välillä todella huonosti. Tammikuussa 2010 kun Mikkeli- yhteisöstä lähdin niin oli mieli aivan loistava, siviilissä ollessa muutaman kuukauden, kuitenkin menetin parisuhteeni joka ei ollut mitenkään vakaalla pohjalla, koska jatkuvat riidat sai minut muuttamaan omaan asuntooni. Masennuin aika nopeasti jossakin vaiheessa niin pahasti etten kyennyt nousemaan aamuisin sängystä ylös. Rupesin syömään masennuslääkkeitä jotka auttoivat kuitenkin minua sen verran että pääsin liikkeelle ja en välttämättä olisi halunnut syödä niitä mutta jokseenkin oli pakko!
Käyn salillakin joka on yksi tapa saada henkinen hyvinvointi hyväksi!
Vaikka mulla oli se tukiverkosto jonka ansiosta pääsin aamuisin liikkeelle, enkä välttämättä päässyt silloinkaan.. Se oli henkisesti yhtä helvettiä kun vaivuin masennukseen, soitin kuitenkin itselleni terapia ajan. Sain itselleni ajanterapiaan ja nyt käyn siellä viikottain.. se oli minulle sellainen yksi reitti päästä tässä elämässäeteenpäin. Käyn salillakin joka on yksi tapa saada henkinen hyvinvointi hyväksi! Terapiaan tuli sitten parin kuukauden mittainen tauko jonka tuloksena tipuin taas masennukseen. Kävin ryhmissäkin mutta nekään eivät tuntuneet että olisivat auttaneet minua, olin helvetillisessä prosesissa. Sain Kelan järjestämän kurssi paikan itselleni hommattua, siinä vaiheessa tuli sellainen fiilis että mahdoinko haukata liian suuren palan, kun aloin touhuamaan melkein heti kun Mikkeli-yhteisöstä lähdin..
Kaikkien vaikeuksien jälkeen kuitenkin olen pysynyt raitiina ja nyt minulla on raittiutta 22kk takana.
Nyt kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna niin olen mielettömän tyytyväinen siihen että aloin touhuamaan heti kaiken näköistä etten jäänyt siihen masennuksen kouriin, se ei olis ollut nimittäin aivan turvallista. Kaikkien vaikeuksien jälkeen kuitenkin olen pysynyt raitiina ja nyt minulla on raittiutta 22kk takana josta olen tyytyväinen ja en olisi uskonut että pääsen kaikista päihteistä eroon ja siitä saan kiittä Mikkeli-yhteisöä joka on antanut minulle henkisiä työkaluja pärjätäkseni ulkomaailmassa paremmin. KIITOKSET MIKKELI- YHTEISÖLLE UUDESTA ELÄMÄN OPISTA!
