Mikkeli-yhteisö sai uuden johtajan

Mikkeli-yhteisö sai tänä kesänä uuden johtajan, kun Sini Korva valittiin eläkkeelle jääneen Kyllikki Klemmin tilalle. Sini on yhteisölle entuudestaan tuttu kasvo, sillä hän on työskennellyt talossa aiemmin ohjaajan tehtävissä.

Yhteisöhoitoon ja vertaistukeen perustuva kuntoutus vakuutti Sini Korvan jo hänen työskennellessä ensimmäistä kertaa Mikkeli-yhteisössä. Oppilaiksi kutsutuissa asiakkaissa näkyi konkreettinen muutos parempaan jo lyhyessä ajassa.

– Huomasin, miten vertaisuus ja yhteisöllisyys saivat aikaan paljon enemmän kuin luukulta luukulle juokseminen ja vaihtuvien sosiaalityöntekijöiden kanssa asioiminen. Myös Mikkeli-yhteisön arvopohja vakuutti minut, Sini kertoo.

Sini on työskennellyt lastensuojelun parissa jo yli kymmenen vuoden ajan, viimeisimpänä Essoten riveissä. Uuden työn hän otti vastaan hyvillä mielin.

– Mikkeli-yhteisöön oli helppoa tulla, sillä talo ja sen toimintaperiaatteet olivat aiemman sijaisuuden myötä tuttuja. Pidän siitä tavasta, jolla täällä asioita hoidetaan ja haluan jatkaa samaa hyvää linjaa.

Kun perusasiat ovat kunnossa, suuria muutoksia ei tarvita

Kesäkuun ajan Sini Korva perehtyi uuteen työhön edeltäjänsä Kyllikki Klemmin ohjaamana. Hektinen kesäkuu opetti jo paljon, mutta vielä on paljon opittavaa.

– Elimme kuukauden ajan yhdessä yhteisön arkea. Oli mahtavaa saada peilata omaa tekemistä Kyllikin toimintatapoihin, kysellä ja pähkäillä pulmatilanteita yhdessä. Nyt olo on varmempi, vaikka opittavaa riittää kyllä, Sini kiittelee.

Tulevaisuuden varalle uudella johtajalla ei ole suuria muutosideoita. Tärkeintä on, että siitä hyvästä mitä yhteisössä jo tehdään, pidetään kiinni.

– Paineita kehittää ja tehostaa toimintaa tulee varmasti monilta suunnilta, mutta perustan tulee olla vakaa. Yksityiskohtia voi sitten miettiä ja hioa ja kannustakin kokeilemaan rohkeasti uutta, Sini kuvailee.

Yhteistyö eri sidosryhmien kanssa tulee myös tulevaisuudessa olemaan Sinin mukaan keskeisessä roolissa. Sinillä on vahva luotto Mikkeli-yhteisön henkilöstöön, sillä monet työntekijät ovat olleet talossa jo pitkään. Kyllikin saappaiden täyttäminen tuntuu Sinistä helpommalta juuri kokeneen henkilökunnan ansiosta.

– Vaikka johtaja vaihtuu, yhteisön arki ei muutu. Henkilöstön kokemus ja vankka ammattitaito takaavat sen!


Palaa takaisin >>

Muutokset ovat tulleet sosiaalialalla työskennelleelle Kyllikki Klemmille tutuiksi

Kyllikki Klemm aloitti Mikkeli-yhteisön johtajana vuonna 2017. Pitkä ura sosiaalialalla tuli päätökseen tänä kesänä ja seuraaja on jo perehdytetty tehtävään.

Kun Kyllikki Klemm valmistui vuonna 1988, sosiaalialalla työskentely oli hyvin toisenlaista kuin nykyään. Ajateltiin, että sosiaalityöntekijät tiesivät, mikä asiakkaille oli parasta. Toisaalta asiakkaille oli enemmän aikaa ja työtä tehtiin kokonaisvaltaisemmin. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja se näkyy sosiaalialalla monin tavoin.

– Nyt kenttä on pirstaleinen ja sosiaalitoimen asiakkaiden kaipaama jatkuvuus puuttuu. Toisaalta asiakkaiden yksilölliset tarpeet otetaan paremmin huomioon ja heidän omia toiveitaan kunnioitetaan enemmän, Kyllikki kuvailee.

Ensimmäisen kerran Kyllikki tutustui Mikkeli-yhteisöön vuonna 2011. Seuraavan kolmen vuoden ajan hän työskenteli yhteisössä sosiaalityöntekijänä. Aluksi hän ei aina uskonut yhteisömuotoisen kuntoutuksen tehoon, mutta ajan saatossa työ osoitti tehokkuutensa.

– Yhteisö todella kantaa. Tällaista kuntoutusmuotoa tulisi mielestäni hyödyntää laajemminkin. Ihmistä ei luotu olemaan yksin ja yksilökeskeisessä yhteiskunnassamme tämä helposti unohtuu.

Kyllikin johtama Mikkeli-yhteisö on kokenut useita muutoksia ja kehitysprosesseja. Työtä on tehty yhdessä henkilöstön kanssa.

– Saan todella olla kiitollinen, että olen päässyt tekemään upeiden kollegoiden kanssa työtä urani aikana. Niin täällä Mikkeli-yhteisössä kuin muuallakin. Nyt nautin vapaa-ajasta ja vastuu on siirretty uusille harteille.


Palaa takaisin >>

Huumetyöläisten neuvottelupäivät järjestetään syyskuussa

Riippuvuusalan ilmiöihin keskittyvä Huumetyöläisten neuvottelupäivät -tapahtuma järjestetään syyskuussa jo 20. kerran. Tänä vuonna valtakunnallisessa tapahtumassa ajankohtaisia aiheita käsitellään yhteisöhoidon ja yhteisöllisyyden näkökulmasta.

Tapahtumassa kuullaan inspiroivat puheenvuorot kahdelta alan huipulta. Yhteisöhoidon ja traumaorientoituneen työotteen asiantuntija, kokemustutkija ja yhteisövalmentaja Mai Peltoniemi sekä yhteiskehittämisen asiantuntija, tutkija Outi Hietala jakavat näkökulmia käsiteltävästä teemasta. Luvassa on myös työpajatyöskentelyä ja yhdessä oppimista. Ohjelman jälkeen osallistujilla on mahdollisuus verkostoitumiseen ja vapaamuotoiseen illanviettoon yhdessä saunoen.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen terapeuttisten yhteisöjen ystävät STERY ry, A-Kiltojen Liitto ry, Kalliola Oy, Evipro Oy, Suoja-Pirtti ry sekä VAK ry. Tapahtuma järjestetään koronarajoitukset huomioiden.

Tapahtuma järjestetään Helsingissä 3.9.2021 kello 8.30–15.30. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan STERY ry:n sivuilla.


Palaa takaisin >>

A-kodilla varauduttu koronaviruksen leviämisen estämiseksi

A-kodin asiakkaiden ja henkilökunnan turvallisuuden varmistamiseksi olemme määritelleet toimintaohjeet koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Toimenpiteiden seurauksena pyrimme minimoimaan A-kodille suuntautuvat tartuntariskit lakkauttamalla muun muassa A-kodin avoimet NA-ryhmät sekä ulkopuolisten vierailut.

Vastaanotamme edelleen uusia asiakkaita sekä intervalliasiakkaita, mutta varmistamme saapuvien asiakkaiden terveydentilan ennen kuntoutukseen alkua. A-kodin perus- ja perhekuntoutuksessa on tällä hetkellä vapaita asiakaspaikkoja.

Paikkatiedustelut: 02 572 820 


Palaa takaisin >>

Mikkeli-yhteisön jatkohoidon viikonloppu 1.–3.2.2019

Mikkeli-yhteisön seuraava jatkohoidon viikonloppu järjestetään 1.–3.2.2019. Ohjelmassa on yhdessäoloa ja toipumista sekä totuttuun tapaan myös sählypeli. Ilmoittautuminen jatkikseen alkaa torstaina 17.1. klo 9. Ilmoittautua voi soittamalla numeroon 050 3639 855. Jatkohoidon viikonloput ovat maksuttomia, ja tilaa on kahdelletoista ensiksi ilmoittautuneelle.

Muistathan ottaa omat lakanat ja pyyhkeet mukaasi. Tervetuloa!


Palaa takaisin >>

VAK RY:N TOIMINTAKERTOMUS 2017

Yhteisöllisyys, kohtaaminen ja asiakkaan yksilöllisyyden arvostaminen ovat niitä peruspilareita, jotka näkyvät toiminnassa ja tukevat asiakkaan kuntoutumista. Kuntoutusyhteisö tarjoaa tukea silloin, kun asiakkaat tarvitsevat paikan, jossa he voivat keskittyä itsensä hoitamiseen ilman houkutuksia ja häiriötekijöitä. Kuntouksella ja vertaistuella on merkittävä osa riippuvuuksista irtautumisessa. Käyttöasteet Kankaanpään A-kodissa ja Mikkeliyhteisössä olivat koko vuoden hyvällä tasolla.

Lue VAK ry:n vuoden 2017 toimintakertomus täällä.


Palaa takaisin >>

Tervetuloa Elopäiville

A-kodilla vietetään perinteistä kaikille avointa päihteetöntä viikonloppua elokuussa 11.8.-12.8.2018. Elopäivät on A-kodin toverikunnan järjestämä vuotuinen käsäjuhla, mikä kokoaa yhteen niin nykyisiä kuin entisiäkin asiakkaita ja työntekijöitä sekä heidän läheisiään. Luvassa on mm. kilpailuja, arpajaisia, ohjelmaa, ryhmä sekä hyvää ruokaa.

Yöpyvien Elopäivillä vierailijoiden tulee ilmoittautua viimeistään perjantaihin 27.7.2018 mennessä. Ilmoittautuessa kysytään yöpyvien majoitusaika, majoittuvien nimet, yhteyshenkilön puhelinnumero, lapsien iät ja tarve pinnasängylle sekä ruoka-aineallergiat. Yöpyvien tulee muistaa ottaa mukaan omat pyyheet ja liinavaatteet/makuupussi.

Tavataan elokuussa!


Palaa takaisin >>

Valtio avustaa äitien riippuvuuskuntoutusta

Sosiaali- ja terveysministeriö on jakanut kolme miljoonaa euroa valtionavustuksia päihteitä käyttävien äitien hoitoon vuodelle 2018. VAK ry sai määrärahasta osakseen 220 000 euroa.

Valtionavustusta ei ole tarkoitettu pelkkään päihdekatkaisuhoitoon, vaan rahalla on tarkoitus lisätä kokonaisvaltaisen hoidon ja riippuvuuskuntoutuksen tarjontaa äideille. Rahoituksella halutaan turvata päihteitä käyttävien äitien hoito ja kuntoutus siirtymäkauden aikana ennen sote-uudistuksen voimaantuloa.

Lue aiheesta lisää


Palaa takaisin >>

KANKAANPÄÄN A-KOTI MUKANA JÄRJESTÄMÄSSÄ HUUMETYÖLÄISTEN NEUVOTTELUPÄIVIÄ

Perinteiset Huumetyöläisten neuvottelupäivät järjestetään jälleen 4.6.2018 Helsingissä. Päivän aiheena on Elämisen laatu, joka liittyy keskeisesti riippuvuusongelmiin ja niistä toipumiseen. Tämän vuoden vierailevina luennoitsijoina ovat Wouter Vanderplasschen ja Ilse Goethals Belgiasta Gentin yliopistosta.

 

XVIII HTNP 2018 ilmoittautumisohje ja päivän ohjelma.


Palaa takaisin >>

Peliongelmaisten intensiivikurssi 6.11.-10.11.2017

Kankaanpään A-koti järjestää seuraavan peliongelmaisille suunnatun intensiivikurssin 6.11.-10.11.2017. Kurssilta saa mm. työvälineitä pelikierteen katkaisemiseen. Ohjaajana toimii sosionomi (AMK), jolla Gambling counselor -koulutus.

Ota yhteyttä, neuvomme kurssille hakeutumisessa!

Pelikurssiesite PDF-tiedostona.


Palaa takaisin >>

VAK RY:N TOIMINTAKERTOMUS 2016

Toimintavuosi kului myönteisissä merkeissä. Käyttöaste Kankaanpään A-kodissa oli koko vuoden hyvä ja Mikkeli-yhteisön käyttöaste lähti nousuun kesästä alkaen. Kankaanpään A-koti valittiin vuonna 2016 Intohimoiseksi yritykseksi ainoana järjestöpohjaisena toimijana.

Tutustu VAK ry:n toimintakertomukseen vuodelta 2016. (pfd)


Palaa takaisin >>

Ainutlaatuisesta kokeilusta tuli menestys: Päihdekuntoutujat ovat palvelutalon odotetut vieraat

Palvelutalossa asuva Veikko, 86, laittaa vierailut kalenteriinsa. Oman käynnin merkitys tuntuu päihdekuntoutujasta hyvältä.

Ensin leivotaan pullaa, sitten lauletaan yhteislauluja ja lopuksi juodaan pullakahvit. On taas se päivä, jolloin päihdekuntoutujat Kankaanpään A-kodista ovat tulleet Ruskalinnan palvelutaloon.

Tulijoita jännittää. Pitkä aika päihdemaailmassa vieraannuttaa tavallisesta elämästä. Kahvipöytäkeskustelut säästä ja maailmanmenosta voivat olla vaikeita.

Yksi Kankaanpäästä vierailulle tullut on Tino. Elämään ovat kuuluneet…

Lue Yle Uutisten juttu Ylen omilla sivuilla.


Teksti: Yle Uutiset, Liisa Leinonen
Kuva: Carolus Manninen, Yle


Palaa takaisin >>

Mikkeli-yhteisö on päihdekuntoutuksen veteraani, missä ei uskota pilleriin

Kunnat tarjoavat huumeongelmaisille mieluummin halvempaa ja ”helpompaa” korvaushoitoa kuin päihteetöntä ja terapeuttista yhteisöhoitoa.

Mikkeli-yhteisön johtajan Kaarina Peltosen mielestä tilanne on hyvin surullinen.  Huumeongelmaiselle voi toki olla paljon houkuttelevampi vaihtoehto, että saa joka päivä pillerin ilmaiseksi ja laillisesti kuin että joutuu päihteettömänä tekemään itsensä kanssa töitä, Peltonen miettii.

Lue koko Talentia-lehden artikkeli täällä.


Kuva: Paula Myöhänen


Palaa takaisin >>

Paikka, jossa on lupa mennä rikki

Tuula Sillanpää kohtaa työssään ihmisiä ja kuulee tarinoita, joita ei helposti unohda. Ylitsepääsemättömiltä tuntuvat elämän solmukohdat, kärjistyneet ihmissuhdeongelmat, pohjaton väsymys, kadotettu luottamus ja kaikkea tekemistä hallitseva päihderiippuvuus värittävät perhekuntoutusyksikön arkea.

Tuulan ura Kankaanpään A-kodissa aukeni pikkuhiljaa, kuten monella työkaverilla, harjoittelun kautta. Kuusitoista vuotta päihdeongelmaisten perheiden kanssa toiminut Tuula on oppinut kantamaan työn henkisen taakan siten, että se harvemmin painaa hartioita enää vapaahetkinä. Työn haastavuus ja sitä kautta myös palkitsevuus, hyvä työilmapiiri ja ammattitaitoiset kollegat ovat voimavara, joka vie läpi työvuorosta toiseen.

– Oman elämän kriisit ja niiden läpityöskentely ovat kasvattaneet minua myös ammatillisesti merkittävällä tavalla. Kognitiivisen terapiasuuntauksen opiskelu ja oman psykoterapian läpikäyminen ovat olleet merkittävässä asemassa. Kun on joutunut työstämään omaa historiaansa, pystyy helpommin ja aidommin olemaan läsnä myös asiakkaiden ongelmissa, sosionomitutkinnon ensimmäisten joukossa vuonna 2000 suorittanut Tuula kertoo.

Oman elämän kriisit ja niiden läpityöskentely ovat kasvattaneet minua myös ammatillisesti merkittävällä tavalla.

A-kotiin tullaan monesta eri syystä sekä omaehtoisesti että sosiaaliviranomaisten toimesta. Jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen. Valmiudet elämäntavan muutokseen vaatii sen, että asiakas tiedostaa päihdeongelmansa ja siihen johtaneet syyt – ja on valmis ottamaan apua vastaan. Tuula tekee työtä, jossa on nähtävä eilistä pidemmälle. Päihteillä turrutetaan usein ahdistusta. Taustalta paljastuu monenlaista traumaa ja päihderiippuvuuden lisäksi koko joukko muita sairauksia, kuten sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja syömishäiriöitä.

– On tärkeää oppia sietämään ahdistusta ja vastoinkäymisiä. Toiminta- ja harkintakyvyn säilyminen arjen haasteissa vaativat päihderiippuvaiselta kanttia, ja retkahduksen ehkäisy -taitoja harjoitellaankin paljon.

Tärkeintä on suhtautua asiakkaisiin tasavertaisesti. Kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa.

Tuulan mukaan tärkeintä on suhtautua asiakkaisiin tasavertaisesti. Kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa. Palkitsevinta on yhteyden saaminen ja luottamuksen syntyminen. Ja se, että vanha asiakas ottaa yhteyttä vaihtaakseen kuulumisia vielä pitkään hoitojakson päättymisen jälkeen tai elämäntaitoja kertaamaan tullut kaveri tervehtii kuin vanhaa tuttua – hymyillen.

– Moni vanhempi peittelee aluksi väsymystään ja huonovointisuuttaan lasten huostaanottoa peläten. Pyrimme siihen, että asiakkaat kokevat A-kodin turvalliseksi paikaksi näyttää heikkoutensa, mennä rikki, eheytyä ja löytää omat vahvuutensa, Tuula sanoo.


Palaa takaisin >>

Suuret saappaat

Kun ensimmäisen kerran kokeilin kahden vuoden sosionomi AMK -opintojeni jälkeen päihdetyön ammattilaisen saappaita jalkaani, tuntui kuin olisin hukkunut niihin. Tai jos pysyinkin pystyssä, oli liikkeelle lähteminen lähes mahdotonta. Pelko iski päin kasvoja. Mihin suohon olin ymmärtämättäni kävellyt ja kuinka kummassa sieltä rämpisin ylös? Samaan aikaan uteliaisuus ja uuden oppimisen into pakotti kompuroimaan saappaissani päivästä toiseen.

Tänään kiitän paitsi siitä, että olen päässyt näkemään osan tästä ”toisesta” maailmasta, myös jokaisesta kohtaamastani ihmisestä. Heidän rinnallaan kulkiessa olen käynyt läpi omaa kasvuprosessiani sosiaalialan ammattilaiseksi.

Heidän rinnallaan kulkiessa olen käynyt läpi omaa kasvuprosessiani sosiaalialan ammattilaiseksi.

Opintojeni alkuvaiheessa kyseenalaistamani vuorovaikutusopinnot ovat osoittautuneet kaikkein tärkeimmiksi. Toisen ihmisen tasa-arvoisesta kohtaamisesta ja hänen elämäntilanteeseensa kohdistetusta aidosta kiinnostuksesta lähtee liikkeelle oleellisen terapeuttisen suhteen muodostus myös päihdetyössä. Asiakasta kiinnostaa, onko työntekijällä hänelle oikeasti aikaa vai yrittääkö tämä hoitaa hänet ”pois alta” vain yhtenä pakollisena työtehtävänä.

Tämä kiinnostuksen asteen testaus on mielestäni oikeutettua. Enhän itsekään mielelläni käsittelisi syvimpiä salaisuuksiani tai kohtaisi heikkouksiani sellaisen ihmisen kanssa, joka vilkuilee kellosta kohta alkavaa kahvitaukoa. Toivon, etten koskaan yrittäisi vain selvitä työtehtävistäni ja työpäivästä toiseen. Päinvastoin; haluan tuntea tekemäni työn merkitykselliseksi ja asiakkaan aidon kohtaamisen tärkeimmäksi tehtäväkseni. Opiskelijan idealismini ei ole siis vielä karissut pois – enkä soisi sen koskaan karisevankaan.

Työni on ollut joka päivä uuden oivaltamista: itsestäni sekä arvomaailmastani, erilaisista ihmisistä, päihdeongelmista, niistä kuntoutumisesta ja kuntoutumiseen liittyvistä retkahduksista – sekä koko sosiaalialan työkentästä. Olen oppinut myös kiireestä ja yhteiskuntamme taloudellisesta tilanteesta. Nehän osaltaan vaikeuttavat ihmissuhdetyötä, sillä ihminen tarvitsee toiselta ihmiseltä ennen kaikkea aikaa.

Vaikka olen työssäni joutunut tuntemaan voimattomuutta voimavarojen niukkuuden ja erilaisten ihmiskohtaloiden edessä, olen oppinut tärkeitä asioita. Työ on opettanut käsittelemään esimerkiksi sitä hämmennyksen ja riittämättömyyden tunnetta, kun oivaltaa, että toisen puolesta tekeminen ei ole auttamista. Sen sijaan on tarjottava tukea, jotta toinen halutessaan voi itse tavoitella muutosta. Ja kestettävä se, ettei aina varsinaista näkyvää muutosta tapahdu, vaikka sitä kuinka haluaisi. Tärkeää on ajatella, että kenties jonain toisena hetkenä muutos on mahdollinen. Toivosta ei saa tässä työssä koskaan luopua.

Ihmisten erilaisuus on valtava voimavara. Päihdekuntoutukseen voi motivoitua hyvin erilaisista lähtökohdista ja siksi kuntoutujat voivat avata uusia näkökulmia toisilleen. Kankaanpään A-kodin yhteisöllinen toimintatapa tarjoaa tähän hyvän ympäristön.

Jokainenhan haluaa tulla kohdatuksi yksilönä.

Jokainenhan haluaa tulla kohdatuksi yksilönä ja määrittää itse sen, mikä juuri minua kannustaa muutokseen. Mikäli meitä kuitenkin työnnetään sitkeästi muottiin, johon emme sovi, on seurauksena turhautumista ja tuloksetonta päihdetyötä.

Työkaveri antoi minulle ensimmäisenä työpäivänäni neuvon, johon uskon edelleen. Tämän työn oppii vain tekemällä, hän sanoi. Pintaa on vasta raapaistu ja ymmärrän, että sosiaalialan ammattilaiseksi kehittyminen on elämäni loppuun asti kesken – hyvä niin.

Saan olla kiitollinen siitä, että kohtaamani ihmiset pakottavat minut perustelemaan valintojani ja pohtimaan elämänarvojanikin. He kaikki ovat opettaneet minua, koko yhteisö.

Itse kunkin onkin hyvä muistaa välillä kiittää kanssaihmisiä, kun huomaa heidän kasvattavan meitä paremmiksi ihmisiksi.

Siis kiitos näistä suurista saappaista.


Palaa takaisin >>

Sosiaalisten haasteiden ongelmavyyhti

Päihdeongelmaisia ei voi eristää omaksi erityisryhmäkseen. Päihderiippuvaisten elämäntilanteet ja taustat ovat erilaiset ja niihin liittyy sosiaalisia ongelmia eri tavoin.

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja muistuttaa, että suurkuluttajat ovat päihderiippuvaisten vähemmistö. Heillä taustalla painaa usein asunnottomuus, työttömyys, köyhyys tai yksinäisyys – toisiaan poissulkematta. Päihdeongelmille alttiilla, alati kasvavalla, kansanjoukolla asiat voivat päällisin puolin olla kunnossa, mutta riski käytön kasvamiseen on suuri. Apua tarvitaan ennen kuin päihdeongelma aiheuttaa suuria sosiaalisia ongelmia.

Kananoja on tyrmistynyt vireillä olevasta yhteiskuntapoliittisesta ratkaisusta.

– Alkoholiveron laskeminen tulee vääjäämättä lisäämään päihdeongelmia. Riskiryhmä laajenee entisestään, ja sitä myötä erikoissairaanhoidon tarve kasvaa. Verotuksen keventäminen on sekä kansanterveyden että -talouden kannalta lyhytnäköinen ratkaisu.

Sote-integraatiolle Kananoja sen sijaan näyttää vihreää valoa. Palvelujärjestelmä tulee nähdä kokonaisuutena. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon on pelattava tulevaisuudessa yhteen entistä tiiviimmin. Keskeisinä tavoitteina ovat palvelujen saatavuuden parantaminen ja hyvinvointierojen kaventaminen.

Oli sitten kyse laitos- tai avohoidosta, päihdehuollossa tarvitaan sekä sosiaalityön että terveydenhuollon ammattilaisia. Vertaistuelle on tarvetta paitsi akuuteissa elämän solmukohdissa myös ennaltaehkäisevässä ja jälkihoidollisessa mielessä.

– Hoitoprosessia tulee tarkastella mahdollisimman asiakaslähtöisesti. Hoidon tarve tulisi aina arvioida tapauskohtaisesti ottaen huomioon asiakkaan elämäntilanne kokonaisuudessaan.

Päihteet ovat helposti niin yksinäisen kuin sairastavankin vanhuksen katala kaveri.

Ehkä vähiten puhutaan senioreiden lisääntyneestä juomisesta. Eläkkeelle jääminen jättää monet tyhjän päälle. Elinpiiri pienenee ja luontaiset työn kautta solmitut ihmissuhteet hiipuvat. Päihteet ovat helposti niin yksinäisen kuin sairastavankin vanhuksen katala kaveri.

Vertaistuen merkitys on korvaamaton

Päihdekuntoutuminen on pitkä prosessi. Sen tueksi on tarjolla monenlaisia metodeja, mutta niistä on apua vasta sitten, kun päihderiippuvainen on henkisesti valmis ottamaan avun vastaan.

Kriisikäyttö on asia erikseen. Päihteistä haetaan lohtua äkillisesti muuttuneeseen elämäntilanteeseen, kuten avioeroon, työttömyyteen tai läheisen menettämiseen.

– Kriisin helpottaessa on hyvät mahdollisuudet päästä irti ongelmakäytöstä. Ihmisen toimintakyky on mahdollista palauttaa oikeaan aikaan tarjotulla oikeanlaisella avulla, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja sanoo.

Kaikkein kriittisin on lapsiperheisissä ja nuorison keskuudessa esiintyvä päihderiippuvuus ja siihen liittyvät mielenterveysongelmat. Ammatillisen tuen ohella vertaistuen merkitys on korvaamaton.

– Päihderiippuvaista vanhempaa helpottaa jo pelkkä tieto siitä, ettei hän ole yksin. On tärkeää tulla kuulluksi porukassa, jossa ei tarvitse hävetä ja peitellä ongelmaansa. Suurin motivaatio hoitoon hakeutumiselle on pelko lasten huostaanotosta, Kananoja tietää.

Sitten on niitä vanhempia, jotka menettävät lapsensa päihteille – ainakin hetkellisesti.

Ongelmakäyttäytymiseen puuttuminen vaati nuoren eristämistä omista ympyröistä ja kaveripiiristä.

– Eniten uusia huostaanottoja tehdään yli 13-vuotiaille. Kyse on tavallisesti pitkistä ja kalliista hoitomuodoista. Avohoidon toimenpiteet eivät päde tässä kohtaa, vaan ongelmakäyttäytymiseen puuttuminen vaati nuoren eristämistä omista ympyröistä ja kaveripiiristä.

Kananoja kaipaa koottua tutkimustietoa toimiviksi osoittautuneista lähestymistavoista ja hoitomuodoista.

– Kuntien talous on tunnetusti tiukoilla ja kasvavia tarpeita monilla asiakasryhmillä. Päihdekuntoutuksen hyödyt kustannuksiin nähden ovat jatkuvan tarkastelun alla.  Päihdehoidosta päättämistä tukisi nykyistä parempi tieto hoitotuloksista. Sadan prosentin tuloksia tuskin odotetaan, mutta realistinen kuva erilaisten hoitojen rajallisistakin vaikutuksista selventäisi käsitystä hoitojen taloudellisesta kannattavuudesta.


Aulikki Kananoja on eläkkeellä oleva Helsingin sosiaalijohtaja, jonka ura alkoi Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijänä. Hän on toiminut pitkään ammatillisen kuntoutuksen ja vammaishuollon parissa sekä jakanut oppejaan sosiaalityön opettajana Helsingin yliopistossa. Kananoja on toiminut myös muun muassa A-klinikkasäätiön hallituksen puheenjohtajana ja Stakesissa johtotehtävissä sekä muun muassa sosiaalityön selvityshenkilönä. Tasavallan presidentti myönsi hänelle 27.1.2012 ensimmäisen ylisosiaalineuvoksen arvonimen.

Kuva: Veikko Somerpuro


Palaa takaisin >>

Tosielämästä: Kun en kuollutkaan, halusin mieluummin elää

Halu elää sai Samin hakeutumaan kuntoutukseen. Ystävien suosituksesta hän löysi Mikkeli-yhteisön ja sai avun yhteisöllisestä kuntoutusmenetelmästä.

Päihderiippuvuus ohjasi Samin elämää vuosien ajan. Vakituinen työ oli pitänyt Samin elämän raiteillaan, mutta jyrkkä alamäki alkoi, kun pitkäaikainen työpaikka lähti yllättäen alta tehtaan lopettamisen myötä. Alamäen vauhdissa riippuvuus syveni ja avioliitto tuli päätökseen. Edessä oli kaaos.

Huumemaailma ja sen kiemurat tulivat tutuiksi. Mikään siellä ei ollut todellista. Kaaoksen silmässä oli totaalisen yksinäinen ihminen. Täydellisen yksinäisyyden tunteen keskellä Sami tajusi, että hän voisi yhtä hyvin olla jo kuollut – miksei siis mieluummin eläisi?

Kuntoutuneiden tarinat veivät Mikkeliin

Sami päätti hakea apua. Ennen Mikkeli-yhteisöön saapumista hän oli kuntoutuksessa kahdessa eri paikassa. Seurasi retkahduksia ja paikan vaihtoja. Kahden retkahduksen jälkeen Sami sai toivomansa sitoumuksen Mikkeli-yhteisöön. Hän oli kuullut yhteisömuodollisesta hoidosta ja toivonut alusta asti pääsyä Mikkeli-yhteisöön. Se toive toteutui 15 kuukauden kuntoutuskokeilujen ja retkahdusten jälkeen. Kuntoutuminen pääsi vihdoin alkamaan.

Yhteisössä päiviä ohjaavat tiukat rutiinit – yhteisöön tultiin kuntoutumaan, ei lepäämään.

Mikkeli-yhteisössä aloittaminen tuntui hyvältä ja vastasi Samin odotuksia. Yhteisössä päiviä ohjaavat tiukat rutiinit – yhteisöön tultiin kuntoutumaan, ei lepäämään. Aluksi kaikki oli uutta ja hämmentävää, töihin ryhdyttiin saman tien. Yhteisön lämmin vastaanotto auttoi Samin alkuun ja hän pääsi rytmiin nopeasti mukaan. Palava halu päästä vanhasta elämästä eroon piti motivaation korkealla.

Ihminen ihmisten joukossa

Yhteisön tuki kuntoutuksessa oli Samille aivan erityistä. Mikkeli-yhteisössä kaikki ovat tasa-arvoisia. Työntekijät eivät katso ylhäältä alas määräten miten pitäisi toimia. Kaikki ovat samalla viivalla. Yhteisössä on ihminen ihmisten joukossa, jokainen kuuluu porukkaan.

Kauemmin yhteisössä olleet opettavat uusia tulokkaita.

Samille vaikuttavaa oli oppia muilta. Oppi ei tule pakotettuna työntekijöiden puolelta, vaan vertaisilta. Kauemmin yhteisössä olleet opettavat uusia tulokkaita. Mikkeli-yhteisössä yhteisö on läsnä koko ajan. Päätökset tehdään yhteisön tuella. Kaikki pyrkivät samaan suuntaan – pois vanhasta, kohti uutta elämää.

“Elämä on yksinkertaista, mutta ihanaa”

Kuntoutusjakson jälkeen Sami jäi vielä työkokeiluun yhteisöön. Kokeilujakson aikana Sami sai paitsi tukea arkeen paluulle varsinaisen kuntoutuksen jälkeen, myös kimmokkeen uudelle uralle.

Nyt Samin elämä on mallillaan. Sosiaali- ja terveysalan opinnot ovat loppusuoralla. Mikkeli-yhteisössä Sami oivalsi, että hän nauttii ihmisten kanssa työskentelystä. Työkokeilu oli kimmoke hakeutua opiskelemaan alaa.

Opinnot, uusi asuinpaikka, uudet ystävät ja kumppani ovat viitoittaneet Samin uuteen elämänvaiheeseen. Elämä ei ole aina ongelmatonta, mutta Samin suhtautuminen haasteisiin on muuttunut. Vastoinkäymisistä selviää.

Samin nimi muutettu.


Palaa takaisin >>

Yhteisössä kukaan ei ole koskematon

Sosionomi Janne Seppälä on ollut osa Mikkeli-yhteisöä jo vuodesta 2003 lähtien. Koko yhteisön tuki saa myös työntekijän jaksamaan.

Aiemmin kaupan alalla työskennelleellä Jannella oli jo kiinnostusta alaa kohtaan, mutta konkreettisia askelia alanvaihtoa kohti ei vielä oltu otettu. Jannen onneksi Mikkeli-yhteisöstä tarjoutuikin työpaikka ja sillä tiellä Janne on edelleen.

– Olen aina halunnut työskennellä ihmisten kanssa. Hetken Mikkeli-yhteisössä oltuani totesin, että tämä on minun paikkani. Työnantaja onneksi mahdollisti opiskelun työn ohessa ja opiskelin sosionomiksi, Janne muistelee.

Jannen työnkuva Mikkeli-yhteisössä on monipuolinen. Päivät kuluvat oppilaiden kanssa työskennellessä. Janne ohjaa ryhmätyöskentelyä, mutta tekee paljon yksilötyötä oppilaiden kanssa. Aiempi kaupan alan kokemuskaan ei ole ollut turhaa, sillä Jannella on osaamista myös auttaa käteiskassan tai laskutuksen kanssa.

– Välillä on ihan hyväkin sulkea ovi ja keskittyä vaikkapa laskutukseen. Se tuo hyvää vastapainoa oppilastyölle, naurahtaa Janne.

Vastuun antamisessa ja jakamisessa piilee toimintamallin hienous.

Työpäiviä Mikkeli-yhteisössä ohjaa tarkka päiväohjelma. Päivien kulkua ohjaavat tietyt rutiinit, mutta päivien sisältö on hyvinkin vaihtelevaa. Yhteisöllinen toimintamalli on viety pitkälle Mikkeli-yhteisössä. Oppilaat saavat vähitellen vastuuta arjen askareissa. Vastuun kasvaessa oppilas voi nousta hierarkiassa yhteisön vastuuryhmään. Janne näkeekin, että vastuun antamisessa ja jakamisessa piilee toimintamallin hienous.

– Vastuun saaminen yhteisössä on usein ollut oppilaalle se ratkaiseva tekijä, jonka kautta vastuuta on kyennyt ottamaan myös omassa elämässä. Monesti on ollut niinkin, että oppilas on kokenut ensimmäistä kertaa elämässään, että häneen luotetaan – eikä sitä luottamusta olla haluttu pettää, kiteyttää Janne.

Työpaikkana Janne kuvailee Mikkeli-yhteisöä mielenkiintoisena ja joustavana. Opiskelu ja jatkokouluttautuminen ovat olleet mahdollista työn ohessa. Tarpeen mukaan joustavat niin työntekijät kuin esimiehetkin. Kaikki Mikkeli-yhteisössä työskentelevät ovat osa yhteisöä siinä missä oppilaatkin.

Hienointa Mikkeli-yhteisössä työskentelyssä Jannelle on nähdä oppilaan kuntoutumisen kaari.

– Vaikka olen töissä, olen myös osa yhteisöä. Yhteisössä kukaan ei ole koskematon, vaan kaikki ovat mukana sydämellään, toteaa Janne.

Hienointa Mikkeli-yhteisössä työskentelyssä Jannelle on nähdä oppilaan kuntoutumisen kaari. Alkutilanteessa oppilaan elämä on päihderiippuvuuden ohjaamaa. Kuntoutuksen myötä oppilas oppii uuden päihteettömän elämäntavan ja elämä alkaa asettumaan uusille raiteille.

– Hienoimpia hetkiä ovat ne, kun oppilas tulee vuosienkin jälkeen käymään esimerkiksi jatkohoidon viikonlopussa, ja pääsee näkemään, kuinka hän on ottanut ison harppauksen elämässään ilman päihteitä.

Kuva: Risto Hämäläinen


Palaa takaisin >>