Tosielämästä: Kiitos Mikkeli-yhteisölle toisenlaisesta elämästä
Muistaakseni soitin 2008 marras–joulukuussa etsiessäni hoito paikkaa jotta saisin katkaistua oman päihdekierteeni. Soitteli vankilasta käsin Mikkeli- yhteisöön ja sieltä sain itselleni hoitopaikan. Olin todella uupunut omaan päihderiippuvuuteni ja en olisi kauaa ENÄÄN jaksanut vankila ”elämää” en mitään muutakaan ”olin paljon kuullut Mikkeli-yhteisöstä …
Tosielämästä: Takaisin elävien kirjoihin
Kesä oli kuumimmillaan, kun hyppäsin junaan mukanani kassillinen valheita, epätoivoa, pettymystä ja huonosti nukuttuja öitä. En tiennyt mikä minua odotti, enkä edes uskaltanut odottaa mitään. Niin monta kertaa ennenkin olin epäonnistunut… Aloitin päihteiden käytön 12-vuotiaana alkoholilla, lääkkeillä ja imppaamisella. Harrastin aktiivisesti myös …
Tosielämästä: Meidän polkumme
Sain katkolta potkut vetämisen takia, enkä päässyt enää takaisin metis hoitoonkaan, jonka olin juuri lopettanut. Naisystäväni oli toisessa hoitolaitoksessa lastensuojelun pakottamana ja suburefloja kärsimässä. Olin täysin yksin ja totaalisen loppu… Silloin oli tehtävä valinta joko hakea apua tai vetää katkeraan loppuun asti.. …
Tosielämästä: Kirje yhteisöön
Löysin vanhoja Mikkeli-yhteisö papereitani ja ajattelin laittaa viestiä kuulumisistani. Muistelin myös siellä olo aikaani ja ystäviäni. Se oli vaikeinta mitä koskaan olen tehnyt, mutta myös auttanut kaikista hoitopaikoista eniten. Se aika oli vaativaa ja varsinkin oppilaspäivystys oli syöstä minut epätoivoon. Mutta kaikesta …
Tosielämästä: Meidän ihme
Noustessani lapsen kanssa junasta Mikkelin juna-asemalla oli päällimmäisenä tunteena helpotus. Häpeän, syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteet oli aaltoillut ylitseni elämäni ensimmäisestä lastensuojelun kanssa käydystä palaverista asti, mutta sillä hetkellä tunsin helpotusta. Tappio oli myönnetty. Yli viiden vuoden raittiudesta oli pudottu puoli vuotta aikaisemmin …
