Haussa hanketyöntekijä perheyhteisöön

Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt VAK ry:lle valtionavustusta päihteitä käyttävien äitien palveluiden turvaamiseen vuosille 2020–2021. Avustuksen kohteena ovat raskaana olevat, vastasynnyttäneet sekä vauvaperheen päihteitä käyttävät äidit, heidän mahdolliset kumppaninsa sekä perheen mahdolliset muut lapset.

Kankaanpään A-koti, yhdessä Mikkeli-yhteisön kanssa, on käynnistänyt kaksivuotisen hankkeen edellä mainitun kohderyhmän palveluiden kehittämiseksi. Hankkeen tavoitteena on mallintaa raskaana olevien päihdekuntoutuksen hoitomalli, palveluketjut VAK ry:n toimipisteissä sekä yhteistyötoimijoiden kanssa. Lisäksi tavoitteena on osaamisen vahvistaminen sekä vaikuttavuusseurannan kehittäminen. Hankkeen toimet tähtäävät ylisukupolvisuuden vähentämiseen.

Haemme nyt määräaikaista hanketyöntekijää osaksi perheyhteisön työryhmää. A-kodin perheyhteisö on seitsemän perheen kuntoutusyhteisö, jossa työskentelee moniammatillinen työryhmä. Hanketyöntekijä tulee työskentelemään tiiviissä yhteistyössä A-kodin ja Mikkeli-yhteisön perhekuntoutuksen (kolme perhekuntoutuspaikkaa) kehittämiseksi sekä hankkeen koordinaation yhtenäistämiseksi.

Hakijalta edellytämme kokemusta hanketyöstä, ymmärrystä päihdeperheiden erityishaasteista, hyviä IT-taitoja sekä kykyä toimia rakentavasti muuttuvissa olosuhteissa. Innovointi, sosiaalisuus ja verkostomainen työote ovat sinulle luontaisia tapoja toimia.

Kelpoisuusvaatimus: Sosiaalityöntekijä tai muu soveltuva korkeakoulututkinto.

Lisätietoja tehtävästä antaa A-kodin johtaja Marikki Forell, 044 491 0095.

Hakemukset ansioluetteloineen tulee lähettää 13.5.2020 mennessä osoitteeseen: marikki.forell@vakry.fi


Palaa takaisin >>

Päihdekuntoutuja saa vertaistukea verkossa

Koronaepidemian hillitsemiseksi asetetut rajoitukset estävät myös vertaistukiryhmien kokoontumiset. Tärkeää toimintaa jatketaan poikkeustilassa verkon välityksellä.

Päihdekuntoutujille vertaistukiryhmien kokoontumiset ovat tärkeä osa toipumisprosessia. Vertaistukiryhmissä on kyse itsehoidosta, jonka avulla opitaan puhumaan asioista, joista ei ole ennen ollut valmis puhumaan.

– Päihteiden käyttäjät usein ajattelevat, että heidän tarinansa on ainutlaatuinen, ja että niistä asioista, joita on tapahtunut ja tullut tehtyä ei voi tai kehtaa puhua. Vertaistukiryhmissä muiden tarinoita kuunnellessaan saakin huomata, että muilla on ihan samanlaisia kokemuksia. Osallistuminen auttaa samaistumaan muiden kokemuksiin ja rakentaa sitä kautta luottamusta myös omaan toipumiseen, Tiina Mikkeli-yhteisöstä kertoo.

Vallitseva poikkeustilanne asettaa omat haasteensa vertaistukiryhmien toiminnalle. Mikkeli-yhteisön kolme omaa vertaistukiryhmää pyörivät tällä hetkellä ainoastaan yksikön sisäisenä toimintana.

– Tavallisesti vertaistukiryhmämme ovat avoimia kaikille, kuten vertaistukitoiminnan luonteeseen kuuluu. Nyt poikkeustilan aikana ryhmiin saavat fyysisesti osallistua vain Mikkeli-yhteisön asukkaat, Toni sanoo.

Etävertaistukiryhmät ehkäisevät eristäytymistä

Siinä, missä Mikkeli-yhteisön omiin vertaistukiryhmiin on saanut osallistua ulkopuolisetkin, myös Mikkeli-yhteisön asukkaat ovat säännöllisesti osallistuneet yhteisön ulkopuolella järjestettäviin vertaistukiryhmiin. Niin tehdään nyt poikkeustilassakin – etänä.

– Pari kertaa viikossa osallistumme verkossa järjestettävään vertaistukiryhmään osana päiväohjelmaamme. Tällöin tapaamiseen voi liittyä joko itsenäisesti puhelimellaan omasta huoneesta tai sitten yhteisesti täältä sisäisestä kokoontumisestamme, kertoo Tiina.

Etävertaistukiryhmiä järjestetään verkon välityksellä erilaisia sovelluksia apuna käyttäen. Osassa kokoonnutaan pelkän äänen yhdistäminä, toisissa videokuvan kanssa. Verkossa olevat vertaistukiryhmät mahdollistavat osallistumisen mistä tahansa päin Suomea tai maailmaa. Poikkeustilan vuoksi tarjonta on lisääntynyt huimasti.

– Ryhmiä on tarjolla nyt jopa kymmeniä päivittäin. Tällaista volyymia tuskin olisi ilman vallitsevaa tilannetta. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen siitä huolimatta, että fyysiset kohtaamiset on kielletty. Eristäytyminen on äärimmäisen haitallista päihdekuntoutujalle, toteaa Toni.

Kohtaamista ei korvaa mikään

Etävertaistukiryhmien toiminta ylläpitää omalta osaltaan päihdekuntoutujien toipumisprosessia, mutta fyysisten kohtaamisten korvaajaksi niistä ei ole. Tiinan mukaan vertaistukiryhmien kokoontumiset kahvitteluineen ja vapaamuotoisine alku- ja loppukeskusteluineen ovat monille päihdekuntoutujille viikon kohokohtia.

– Fyysisten vertaistukiryhmien yksi merkittävimpiä tarkoituksia on kasvattaa kuntoutujan päihteetöntä ihmissuhdeverkostoa. Toisten kohtaamista kasvokkain ei mikään voi korvata. Poikkeusoloissa etävertaistukiryhmät ovat kuitenkin loistava tapa ylläpitää keskusteluyhteyttä muihin ja saada luottamusta omaan toipumiseen.

Lue lisää etävertaistukitoiminnasta: NA Suomi ja AA Suomi


Palaa takaisin >>

vakry_Maisema_Kankaanpaan_Akoti

Rajoituksia paikkavarauksiin koronaepidemian vuoksi

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön toiminta jatkuu koronaepidemiasta huolimatta. Olemme pyrkineet tekemään merkittäviä toimenpiteitä suojataksemme talon asukkaiden ja työntekijöiden turvallisuuden. Tästä syystä emme ota tällä hetkellä uusia paikkavarauksia Uudenmaan alueelta. Pahoittelemme rajauksen aiheuttamia haittoja hoitoon pääsyssä.


Palaa takaisin >>

vakry_Lapsiperhejapaihteet

VAK ry:lle valtionavustusta päihteitä käyttävien äitien palvelujen turvaamiseksi

Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt VAK ry:lle valtionavustusta päihteitä käyttävien äitien ja perheiden palvelujen kehittämiseksi ja turvaamiseksi vuosille 2020–2021. Palvelun kohteena ovat raskaana olevat, vastasynnyttäneet ja vauvaperheen päihteitä käyttävät äidit sekä heidän ja perheen mahdolliset muut lapset. Valtionavustus kohdentuu sekä Kankaanpään A-kotiin että Mikkeli-yhteisöön.

Kankaanpään A-kodin johtaja Marikki Forell on erittäin tyytyväinen valtionavustuksen kohdentumisesta VAK ry:lle.

– Tämä mahdollistaa meille entistä paremmat resurssit ja mahdollisuudet kehittää perhekuntoutusta molemmissa toimintayksiköissämme. A-kodissa perhekuntoutusta on tarjottu jo vuodesta 1989 asti. Meillä on siis pitkät perinteet perhekuntoutuksen saralla, ja samaan aikaan olemme myös vahvasti kehittyvä toimintayhteisö.

Valtionavustuksen tuella on tarkoitus mallintaa erityisesti raskaana olevien hoitomalli ja palveluketju VAK ry:n toimintayhteisöjen sekä yhteistyötahojen kanssa.

– Mallintamisen tavoitteena on lisätä sekä omaa että myös koko toimijaverkoston yhteisymmärrystä ja osaamista raskausajan kuntoutuksen erityispiirteistä, kertoo Forell.

Kokonaisvaltaista hoitoa ja vaikuttavuuden seurantaa

Tilastollisten arvioiden mukaan päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten määrä on nousussa. Arviolta noin kuusi prosenttia raskaana olevista naisista on alkoholin suurku­luttajia ja joka vuosi syntyy noin 3000 raskausaikana päihteille altistunutta lasta. Näistä jopa 600:lla arvioidaan olevan sikiöaikaiseen alkoholialtistukseen liittyviä oireita.

– VAK ry haluaa olla edelläkävijä raskaana olevien ja päihdeperheiden yhteisöllisten ja lääkkeettömien kuntoutusmenetelmien kehittämisessä Suomessa. Avustusaikana tulemme kehittämään kuntoutusmallin, jonka avulla parannamme raskaana olevien kokonaisvaltaista hoitoa ja sen vaikuttavuuden seurantaa. Panosta­malla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa koko päihdeperheen dynamiikkaan, ennaltaehkäisemme ja vähennämme ylisukupolvisuuden riskejä ja kasvatamme inhimillisesti hyvää elämää myös päihdevanhempien lapsille, summaa Forell.


Palaa takaisin >>

Seuraava jatkohoidon viikonloppu tammikuussa

Mikkeli-yhteisön seuraava jatkohoidon viikonloppu on tulossa jälleen 31.1.2020-2.2.2020. Totuttuun tapaan ohjelmassa on yhdessäoloa ja toipumista. Ilmoittautuminen 20.1.2020 alkaen kello 9:00 henkilökunnan päivystysnumeroon 050 3639 855. Muista omat liinavaatteet, ja ilmoitathan mikäli sinut tarvitsee hakea Mikkelin matkakeskukselta.

Kuva: Shutterstock


Palaa takaisin >>

Joulurauhaa päihdekuntoutuksessa

Joulurauhaa päihdekuntoutuksessa

Joulu on erityistä aikaa myös Kankaanpään A-kodilla ja Mikkeli-yhteisössä. Osa asukkaista lähtee kotiin, osa jää kuntoutukseen myös joulunpyhiksi. Peruskuntoutuksen puolella kuntoutusjaksot ovat lyhyempiä, jolloin kuntoutusta ei keskeytetä kotiloman ajaksi. Moni jää kuitenkin viettämään joulua kuntoutuslaitokseen omasta tahdostaan.

Puoli vuotta Kankaanpään A-kodin perheyhteisössä 14-vuotiaan poikansa kanssa asunut Satu viettää tänä vuonna erilaisen joulun.

– Olisimme saaneet mennä jouluksi kotiin, mutta päätimme jäädä A-kodille. Tämä oli sekä oma että poikani toive. Aikaisempina jouluina on menty paikasta toiseen, nyt keskitytään rauhassa omaan perheeseen.

Jouluperinteet luovat turvaa

Monilla asukkailla kokemus joulusta ei ole lämmin. Muistoja sävyttävät usein yksinäisyys ja päihteiden käyttö. Päihdekuntoutuksessa on mahdollisuus erilaiseen jouluun.

– Laitosolosuhteista huolimatta pyrimme mahdollistamaan kodinomaisen, rauhallisen ja lämminhenkisen joulun. Pappi tulee pitämään jouluhartauksen ja lisäksi tarjoamme kuljetuksen joulukirkkoon. Syömme jouluruokaa ja jaamme talon ostamat pienet lahjat asukkaille. Tapana on valita asukkaista pukki, joka kiertää jakamassa lahjat, Kankaanpään A-kodin kuntoutusvastaava Miia Rajakallio luonnehtii.

Rajakallion mukaan osa kuntoutuksen vanhoista asukkaista palaa A-kodille jouluksi – jopa vuosittain.

– Moni pelkää retkahdusta. Sitä, kuinka selviää joulusta yksin. Täällä on tarjolla mukavaa seuraa ja rauhalliset puitteet. A-kodin tuttu ympäristö turvaa joulunvieton.

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön väki kiittävät kuluneesta vuodesta ja toivottavat rauhallista joulua!


Palaa takaisin >>

Myös päihderiippuvaisen läheinen tarvitsee apua

Päihderiippuvuus sairastuttaa koko lähipiirin, ja silloin koko perhe tarvitsee apua. Tutkitusti noin puolet suomalaisista kokee haittoja toisen alkoholin käytön seurauksena. Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön tarjoama riippuvuuskuntoutus saa aikaan elämänpituisia vaikutuksia.

THL:n vuonna 2018 julkaiseman Näin Suomi juo -selvityksen mukaan 2,6 miljoonaa suomalaista on kokenut haittoja, jotka johtuvat jonkun muun alkoholin käytöstä.

– Päihderiippuvuus sairastuttaa koko lähipiirin, ja silloin koko perhe tarvitsee apua. Kuntouttamalla yhtä ihmistä, vaikutukset leviävät ja jopa kymmenkertaistuvat, kertoo Kankaanpään A-kodin perheyhteisön vastaava työntekijä Tuula Sillanpää.

Noin puolet suomalaisista siis kokevat haittoja toisen henkilön alkoholin käytöstä. Heistä noin 500 000 kertoo, että kyseessä on omaan lähipiiriin kuuluva henkilö, esimerkiksi äiti, isä, sisarus tai oma lapsi.

– THL:n tutkimuksen mukaan päihderiippuvaisista kuitenkin vain alle 8 000 saa vuosittain apua päihdehuollon laitoksissa. Tähän lukuun sisältyvät myös kaikki katkaisuhoidot, toteaa vastaava sairaanhoitaja Jenni Kukkula Kankaanpään A-kodista.

VAK ryn torivartin puheenvuorossa kuultiin läheisten kertomuksia riippuvuuskuntoutuksen vaikutuksista.

Vaikutukset periytyvät ylisukupolvisesti

Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö osallistuivat jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaisesti tänäkin vuonna Suomen suurimpaan yhteiskunnalliseen keskustelutapahtumaan, Porin SuomiAreenaan.

– Tämänvuotinen teemamme, päihteiden käyttäjien perhe ja läheiset, on selkeästi madaltanut kynnystä juttelemaan tulemiselle. Teltallamme kansalaistorilla on vieraillut paljon väkeä, ja ihmisvilinästä huolimatta olemme päässeet käymään syvällisiäkin keskusteluja siitä, millaisia vaikutuksia läheisen päihderiippuvuudella on muun perheen ja lähipiirin elämään, Kukkula kertoo.

Päihderiippuvuuden vaikutukset ovat ylisukupolvisesti periytyviä. Vaikutuksen alaiset -teema herätteleekin ihmisiä kertomaan kokemuksistaan ja hakemaan apua, niin itselleen kuin läheiselleenkin.

– Meidän on opittava pois vaikenemisen kulttuurista ja rohjettava pyytää apua. Ensimmäinen askel on ymmärtää se, että päihderiippuvuus on sairaus, josta on vaikeaa toipua ilman kunnollista apua ja lisäksi se, että myös päihderiippuvaisen läheisillä on oikeus ja tarve saada apua, Sillanpää kuvailee.

Kuka saa apua?

Avun tarvitseminen ei kuitenkaan ole tae avun saamiselle. Avun saaminen päihdeongelmaan riippuu täysin siitä, millaisia palveluja kotikunnassa on saatavilla. Tämä aiheuttaa Suomessa eriarvoisuutta. Kankaanpään A-kodin torivartin puheenvuorossa kuultiin läheisten kertomuksia avun saamisen vaikeudesta ja riippuvuuskuntoutuksen vaikutuksista.

– Vihasin huumeita, mutta rakastin lastani. Mitä muuta olisin voinut tehdä, kirjoitti eräs äiti.

Ulkopuoliset olivat jo käskeneet äidin luovuttaa, kun hän oli hakenut lapselleen toistuvasti ja tuloksetta apua.

– Kun usko loppuu auttajilta, he eivät enää näe ihmistä päihderiippuvaisen takana, kuvailee toinen äiti, jonka poika oli yhteiskunnan silmissä tuomittu epäonnistumaan ja avuksi tarjottiin enää korvaushoitoa.

Äiti tiesi sen olevan kohtaloksi pojalleen, ja hän päätti taistella raikkaimpansa puolesta. Pitkän kamppailun jälkeen äidin onnistui saada lapsensa oikean avun pariin, riippuvuuskuntoutukseen Kankaanpään A-kotiin.

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön tarjoama lääkkeetön yhteisöhoito ja vertaistukeen perustuva riippuvuuskuntoutus saavat aikaan elämänpituisia vaikutuksia. Sillanpää kannustaakin hoidosta päättäviä tahoja pohtimaan tehtyjen päätösten todellisia ja kertautuvia kustannuksia.

– Hoitamattomat päihdesairaudet hajottavat Suomessa lukuisia elämiä. Onko meillä oikeasti varaa siihen?

Fiona ja Lauri toimivat kokemusasiantuntijoina Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön tapahtumateltalla SuomiAreenassa.

Palaa takaisin >>

Kuinka monta elämää on varaa hajottaa?

Päihderiippuvuus sairastuttaa koko lähipiirin, ja silloin koko perhe tarvitsee apua. Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö (VAK ry) ovat mukana SuomiAreenassa 15.–19.7.2019.

THL:n vuonna 2018 julkaiseman Näin Suomi juo -selvityksen mukaan 2,6 miljoonaa suomalaista on kokenut haittoja, jotka johtuvat jonkun muun alkoholin käytöstä.

– Päihderiippuvuus sairastuttaa koko lähipiirin, ja silloin koko perhe tarvitsee apua. Kuntouttamalla yhtä ihmistä, vaikutukset leviävät ja jopa kymmenkertaistuvat, kertoo Kankaanpään A-kodin perheyhteisön vastaava työntekijä Tuula Sillanpää.

VAK ry mukana SuomiAreenassa

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön tarjoama lääkkeetön yhteisöhoito ja vertaistukeen perustuva riippuvuuskuntoutus saa aikaan elämänpituisia vaikutuksia.

– Tule tapaamaan meitä tapahtumateltallemme SuomiAreenaan 15.–19.7.2019. Otetaan yhdessä selvää, onko meillä varaa antaa hoitamattoman päihdesairauden hajottaa enää yhtään elämää.

Vaikutuksen alaiset

Tapahtumateltan ohella VAK ry:n vaikuttavaa asiaa voi käydä kuuntelemassa torstaisessa torivartissa sekä perjantaina järjestettävässä pidemmässä paneelikeskustelussa.

• Torstaina 18.7. klo 12.20–12.40 Vaikutuksen alaiset: Läheisten kertomuksia riippuvuuskuntoutuksen vaikutuksista, MTV-lava.

• Perjantaina 19.7. klo 14.30–15.30 Syrjäyttääkö yhteiskunta rakenteillaan? Kaupungintalon piha (yhdessä Sininauhasäätiön ja KRIS Satakunta ry:n kanssa).

Kerromme mielellämme lisää.


Palaa takaisin >>

Mikkeli-yhteisön jatkohoidon viikonloppu 1.–3.2.2019

Mikkeli-yhteisön seuraava jatkohoidon viikonloppu järjestetään 1.–3.2.2019. Ohjelmassa on yhdessäoloa ja toipumista sekä totuttuun tapaan myös sählypeli. Ilmoittautuminen jatkikseen alkaa torstaina 17.1. klo 9. Ilmoittautua voi soittamalla numeroon 050 3639 855. Jatkohoidon viikonloput ovat maksuttomia, ja tilaa on kahdelletoista ensiksi ilmoittautuneelle.

Muistathan ottaa omat lakanat ja pyyhkeet mukaasi. Tervetuloa!


Palaa takaisin >>

VAK ry on tukena onnellisemman uuden vuoden tekemisessä

Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö kiittävät kuluneesta vuodesta ja toivottavat rauhallista joulua! Jatketaan onnellisten tarinoiden rakentamista myös ensi vuonna.

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön taustalla on vuonna 1948 perustettu yhdistys, VAK ry.  Se toimii riippuvuusongelmaisten hyväksi vahvistaen yhteistä hyvinvointia ja tarjoamalla päihderiippuvaisille turvallisen ja elämänmuutosta edistävän kuntoutusyhteisön.

VAK ry – tukena onnellisten tarinoiden tekemisessä.

Toimimme riippuvuusongelmaisten elämäntilanteen parantamiseksi yhteiskunnan ja yksilön tasolla. Sekä Kankaanpään A-kodissa että Mikkeli-yhteisössä olemme aktiivisesti mukana päihdehoitoalan verkostossa ja pyrimme ehkäisemään syrjäytymistä.

Ota meihin yhteyttä!


Palaa takaisin >>

Nyt piirrän ääriviivani uudelleen

Tiedätkö sen tunteen, kun pelkää menettävänsä kaiken, ja samalla kuitenkin toivoo juuri niin käyvän, jotta voisi tappaa itsensä? Minä tiedän.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Yksinäinen ja jo lapsena liikaa murhetta kantanut sydämeni pakahtui huomiosta, jota vanhempi poika osasi antaa. Matka huumaavaan maailmaan tempasi vauhdilla mukaansa. Henkinen riippuvuus syntyi nopeasti. Tarve olla yhtä oli niin suuri, ettei hinnalla ollut väliä. Jos sinä otit, minäkin otin. Sinulla oli vapaus, minulla rajat – mene ja tule, minä odotin. Odotin, koska olin riippuvainen sinusta ja minusta, meistä ja läheisyydestä. Ja kun soluistamme sen yhden kerran tuli uumenissani yhtä, halusin hautoa yhteistä tulevaisuuttamme koko sydämestäni. Meistä tulisi oikea perhe, kaikki kääntyisi hyväksi ja me olisimme ihka oikeasti me.

Lapsi teki minusta äidin, mutta sinä olit edelleen sinä. Hyvässä ja pahassa. Olin rikki ja loppu, mutta silti koukussa. Annoin anteeksi yhä uudelleen. Elämästäni oli tullut laudalla tasapainoilua. Kun oli tarpeeksi paha olla ja rinnassa hengen salpaava musta aukko, silloin minulla oli pakokeino kaikesta. Reitti hetken autuuteen löytyi lääkeliuskan läpipainofolion takaa, valui nesteenä kurkusta tai piili purussa sätkäpaperin alla. Ne turruttivat. Ne poistivat tarpeen tutkiskella kipua, joka selvin päin sykähteli luissa ja ytimissä. Päihteet olivat se keinuva syli ja huojentava kosketus, jota kaipasin. Aineissa en ollut minä, olin parempi. Silloin olin hyvä ja kelpasin.

Kävin töissä, pyöritin arkeamme, tyttäreni ja minun. Pikavippikierre imaisi luottotiedot mennessään. Kaapissa riitti ruokaa, vaikkei minusta ollut sitä aina laittamaan. Voi pientä tyttöäni, onneksi olet niin reipas ja itsenäinen, ajattelin, niin sopuisa ja vaatimaton. Huomaamaton. En sentään kompuroi tai sekoile lapseni nähden, kiittelin itseäni, kun makasin sohvalla pilven kihistessä päässä liian sankkaa sumua. Olin paikalla, mutta tavoittamattomissa.

Lastensuojeluilmoitus. Pelko menetyksestä puristi otteeseensa. Pääsin kuiville – vain langetakseni uudelleen. Ahdistusta, lääkkeitä ja säännöllisiä seuloja. Arjesta tuli peliä. Kuinka paljon ja kuinka lähellä huumeseulaa voi ottaa jäämättä kiinni? Äidin kiltti tyttö, ole vain ihan hiljaa ja nätisti, äidillä on vähän paha olla. Ote alkoi lipsua, muistikuvat hämärtyä. Liian paljon käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia, liian vähän ymmärrystä ja apua. Ei mikään pilleri tai naukku maailmassa enää riittänyt kutistamaan voimalla vyöryvää mustaa. Voi kunpa kukaan ei veisi lastani minulta… tai ei, kunpa veisikin! Saisin lähteä täältä, pääsisin pois, iäksi pois. Ja sitten se puhelu tuli. Olin jäänyt kiinni. Tai kuten nyt ajattelen, olin pelastunut.

Nyt Kankaanpään A-kodilla katselen arkea, jota ei peitä sumu, ja tunnen – voi totta vie tunnenkin. Tunnen sen kaiken, jonka peittelemiseksi olen tehnyt kaikkeni jo vuosien ajan. Annan kaiken tulla, tuettuna olen vahva. Koko ajan vahvempi, ymmärrän. Rajani alkavat hahmottua. Minä olen arvokas ja tunteeni ovat arvokkaita. Yhteys tyttäreeni se vasta arvokas onkin! Tämä on minun lapseni, joka uskaltaa sanoa vastaan ja näkyä. Tyttäreni, joka on tullut esiin samaa matkaa kanssani. Meillä on tulevaisuus, meillä on toisemme. Toipuminen on pitkä taival, jonka ensimmäinen askel on vaikein ottaa. Nyt olen tällä tiellä, enkä halua enää palata takaisin. Elän tässä hetkessä, ja se hetki on arvokas.

Kuva: Dreamstime


Palaa takaisin >>

Tukena onnellisten tarinoiden tekemisessä

Jo 70 vuotta muutostyötä ja yli 25 000 onnellisempaa tarinaa. VAK ry:n määrätietoinen tuki päihderiippuvuuksien kuntoutuksessa sai ansaitsemaansa huomiota Porin SuomiAreenassa. Eriarvoisuutta vähentämällä voimme kaikki olla tekemässä lisää onnellisempia tarinoita.

– En halua kenellekään samanlaista elämää, jollaista itse aiemmin elin. Kuntoutukseen mennessäni koin, ettei minulla ole oikeutta olla olemassa.

Väkevät sanat uppoavat SuomiAreenan kansalaistorille kerääntyneisiin kuulijoihin. MTV-lavan torivartissa puheenvuorossa on VAK ry, ja sanojen takana Kankaanpään A-kodin entinen asukas, päihderiippuvuudesta toipunut Jouko. Hänen vieressään seisoo Johanna, jolla on myös tarina kerrottavanaan.

– Olen kantanut koko elämäni vihaa. Se on kummunnut hylätyksi ja satutetuksi tulemisen pelosta. Kuntoutuksessa vihaani vastattiinkin lämmöllä ja hyväksynnällä. Se sai patoutuneet tunteet purkautumaan ja toipumisen käyntiin.

Päihderiippuvuus on kansantauti, josta riittää tarinoita kerrottavaksi. VAK ry haluaa vähentää eriarvoisuutta ja luoda onnellisempia tarinoita. Vertaistuella on merkittävä rooli raitistumisessa, mutta jokaisen on silti kuljettava oma polkunsa. Tämä polku voi olla pitkä ja raskas, mutta yhdessä ensimmäisen askeleen ottaminen on helpompaa.

Toipuminen alkuun inhimillisyydellä

VAK ry:n toriteltalla käy kuhina. Onnenpyörän muovilätkä päästää vakuuttavan pärinän aina, kun teltalla vierailijat pyöräyttävät siihen vauhtia. Taulu pysähtyy.

– Kuulluksi tuleminen, Kankaanpään A-kodin ohjaaja Satu Jokela lukee, ja jatkaa.

– Mitä se tarkoittaa sinun elämässäsi? Entä, mitä luulet, millä tavoin se näkyy päihdekuntoutujan arjessa?

Vastaaminen on vaikeaa. Puhutaan asioista, jotka ovat valtaosalle suomalaisista niin itsestään selviä, ettei niitä juuri edes mieti. Mutta kun kyse on päihderiippuvaisen arjesta, monesti juuri perustarpeissa, kuten kohdatuksi ja kuulluksi tulemisessa on suuria puutteita, jotka estävät toipumisen alkua. Mimmi jakaa teltalla VAK ry:n esitteitä. Entisenä A-kodin perhekuntoutuksen asiakkaana hän tietää, millaista kohtelua päihderiippuvainen saa.

– Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta. Näin minulle usein sanottiin. Ihan niin kuin se olisi vain siitä kiinni!

Kyllä hänkin sitten lopetti, mutta siihen tarvittiin apua, tukea ja ennen kaikkea inhimillistä kohtaamista.

– A-kodilla minua kuunneltiin. Mielipiteeni ja ajatukseni olivat tärkeitä. Nyt olen hyväksynyt ja käsitellyt päihderiippuvuuteni. Se on mennyttä, mutta silti osa minua. Koen tärkeäksi kertoa avoimesti omasta tarinastani, koska siitä voi olla apua jollekin toiselle.

Kuntoutuminen ja toipuminen harvoin vaikuttavat pelkästään yksilön omaan elämään. Kertautuva vaikutus lähipiirin keskuudessa ja vertaisten kautta muuttaa lukuisia tarinoita. Mimmi odottaa parhaillaan elokuussa alkavaa työkokeiluaan, ja nauttii samalla tavallisesta arjesta lasten kanssa.

– Kuntoutuksessa saa kokemuksen siitä, millaista päihteetön elämä on. Haluamme osoittaa, että se tavallinen ja toisinaan tylsäkin arki on kivaa, A-kodin ohjaaja Satu toteaa.

Parhaat tulokset yhteisökuntoutuksella

Kuntoutuksen alussa asiakas on usein umpikujassa niin omien toimintatapojensa kuin tunteidensakin kanssa. Toipumisprosessi on hidas ja vaatii pitkäjänteistä, johdonmukaista työtä. A-kodilla surraan sitä, että kuntoutusjaksojen pituudet eivät ole kaikille tasavertaiset eikä asiantuntijoiden mielipiteitä aina kuunnella hallintotasolla.

– Olemme muutostyön asiantuntijoita, ja siksi meidän näkemyksiä on kuultava. On väärin, että järjestelmä sanelee toipumiselle ajan, joka voi olla täysin riittämätön asiakkaan tarpeet huomioiden, A-kodin perhekuntoutuksen vastaava ohjaaja Tuula Sillanpää puuskahtaa.

Mimmillä on asiasta omakohtaista kokemusta.

– Jouduin vähän väliä jännittämään, jatketaanko hoidon maksusitoumusta vai ei. Onneksi sain lopulta olla vuoden A-kodissa lasteni kanssa. Muuten en olisi nyt tänään tässä.

Nykyisellään kuntoutukseen pääsyä edeltää usein avohoitojaksot ja erilaiset katkaisuhoidot. Muutostyön ammattilaiset tyrmäävät käytännön.

– Teltalla käymämme keskustelut kansalaisten kanssa ovat osoittaneet, että aivan tavalliset ihmisetkin sen ymmärtävät, etteivät lyhyet katkaisuhoidot paranna päihderiippuvuutta. On käsittämätöntä, ettei tätä viestiä kuitenkaan oteta todesta päättäjien keskuudessa, ihmettelee Tuula.

Avointa keskustelua kävelykadulla

VAK ry:n toimintaa toteutetaan 70 vuoden kokemuksella. Tänä aikana on vaikutettu jo yli 25 000 tarinaan, joista jokainen on äärimmäisen tärkeä ja merkityksellinen. Autetuksi tuleminen synnyttää usein halua auttaa myös muita. Konkreettinen todiste on jo se, että VAK ry:n toiminnassa on mukana runsas joukko entisiä asiakkaita, niin sanottuja kokemusasiantuntijoita, omilla kasvoillaan ja tarinoillaan silkasta halusta auttaa ja toimia vertaistukena.

Teltalle pysähtelee ihmisiä kuuntelemaan tarinoita vaikeista kokemuksista ja niistä selviytymisestä. Käytyjen keskustelujen syvällinen ja avoin luonne yllättävät positiivisesti.

– Odotimme varautuneita ja selitteleviä kohtaamisia, mutta mitä vielä! Olemme kontaktoineet 1600 ihmistä näiden kahden päivän aikana, ja käyneet lukuisia hyviä keskusteluja. Ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, ja ihan vilpittömiä avunpyyntöjäkin on tullut, Tuula kiittelee.

Kansalaistorilla annetaan raikuvia aplodeja. VAK ry:n puheenvuoro MTV-lavalla on päättymässä. Nuorisotyön parissa toimivan Joukon ja vapaaehtoistyötä päihderiippuvaisten tueksi tekevän Johannan rohkeus avautua vaikeasta asiasta koko kansan edessä on ihailtavaa. Eikö heitä yhtään jännittänyt astua lauteille?

– Häpesin itseäni niin kauan, etten koe sille enää tarvetta, Johanna kiteyttää.

 

Teksti ja kuvat: Nina Leppäniemi


Palaa takaisin >>

Valtio avustaa äitien riippuvuuskuntoutusta

Sosiaali- ja terveysministeriö on jakanut kolme miljoonaa euroa valtionavustuksia päihteitä käyttävien äitien hoitoon vuodelle 2018. VAK ry sai määrärahasta osakseen 220 000 euroa.

Valtionavustusta ei ole tarkoitettu pelkkään päihdekatkaisuhoitoon, vaan rahalla on tarkoitus lisätä kokonaisvaltaisen hoidon ja riippuvuuskuntoutuksen tarjontaa äideille. Rahoituksella halutaan turvata päihteitä käyttävien äitien hoito ja kuntoutus siirtymäkauden aikana ennen sote-uudistuksen voimaantuloa.

Lue aiheesta lisää


Palaa takaisin >>

Vertaistuella irti päihteistä jo 70 vuoden ajan

VAK ry (Vapaan alkoholistihuollon kannatusyhdistys) ei tue riippuvuuden hoitoa lääkkeillä, vaan psykososiaalisilla hoitomuodoilla. Kuntoutus perustuu yhteisökasvatukseen ja vertaistukeen.

Kotimaisen päihde- ja raittiusjärjestön tarina alkoi Rymättylän alkoholistihuoltolasta vuonna 1948. Yhdistys on toiminut alkuaikoina myös Turussa ja Oulussa. Maataloustyöt ja hengelliset hartaustilaisuudet kuuluivat olennaisena osana kuntoutujien päiväohjelmaan.

Vaikka kuntoutusmenetelmät ovat vuosien varrella kehittyneet, ovat rauhallinen maalaismiljöö ja yhdessä tekeminen yhä merkittävässä roolissa. VAK ry tarjoaa laadukasta ja asiantuntevaa riippuvuuskuntoutusta kodinomaisessa miljöössä Kankaanpään A-kodissa Pohjois-Satakunnassa ja Mikkeli-yhteisössä Etelä-Savossa.

– Asiakkaat opettelevat uuden elämäntavan osana kuntoutusyhteisöä. Yhteisössä kannetaan vastuuta toisista sekä arjen askareista. Vakkilaiset ovat työhönsä sitoutuneita, alansa ammattilaisia, jotka tekevät töitä suurella sydämellä, VAK ry:n hallituksen puheenjohtaja Kimmo Sainio kertoo.

Koko perhe mukaan

Yksi toiminnan merkkipaaluista on Kankaanpään A-kodissa kehitetty ASTA-työskentely®, jonka lähtökohtana ovat asiakkaan elämäntilanne ja motivaatio muutokseen. Myös perheet ovat tervetulleita Kankaanpään A-kotiin ja Mikkeli-yhteisöön.

Ihmiset tarvitsevat paikan, jossa he voivat keskittyä itsensä hoitamiseen ilman houkutuksia ja häiriötekijöitä.

– Tavoitteena on vahvistaa perheen sisäistä vuorovaikutusta, arjen hallintaa ja terveitä rooleja, Kankaanpään A-kodin johtaja Heidi Viljanen kertoo.

Asiakas tarvitsee uuden elämän kynnyksellä myös kuntoutumisjaksoa ja avohoitosuunnitelmaa tukevaa jatkohoitoa.
– Intervallijaksot ja jatkohoidon viikonloput tarjoavat työkaluja ja tukea itsenäiseen arjenhallintaan, Mikkeli-yhteisön johtaja Kyllikki Klemm selventää.

Avohoito tukee, muttei korvaa laitoskuntoutusta

Kaikille avun tarvitsijoille ei ole tarjolla yhdenvertaisia kuntoutumismahdollisuuksia. Asiakkaiden saamat maksusitoumukset kattavat yhä lyhyempiä kuntoutusjaksoja kotikunnasta riippuen.

– Päihderiippuvuutta ei hoideta pelkän avohoidon keinoin. Laitoskuntoutumiselle on yhä kysyntää. Ihmiset tarvitsevat paikan, jossa he voivat keskittyä itsensä hoitamiseen ilman houkutuksia ja häiriötekijöitä, Kimmo Sainio painottaa.

Sote-uudistus näyttää, miten kolmannen sektorin palveluntarjoajan on mahdollista pärjätä ja kehittyä uudessa kilpailutilanteessa. Aihetta tarkastellaan lähemmin myös VAK ry:n 70-vuotisjuhlaseminaarissa 14. maaliskuuta.

– Tavoitteenamme on taata parhaat mahdolliset palvelut asiakkaillemme myös jatkossa.


Palaa takaisin >>

Mikkeli-yhteisö on päihdekuntoutuksen veteraani, missä ei uskota pilleriin

Kunnat tarjoavat huumeongelmaisille mieluummin halvempaa ja ”helpompaa” korvaushoitoa kuin päihteetöntä ja terapeuttista yhteisöhoitoa.

Mikkeli-yhteisön johtajan Kaarina Peltosen mielestä tilanne on hyvin surullinen.  Huumeongelmaiselle voi toki olla paljon houkuttelevampi vaihtoehto, että saa joka päivä pillerin ilmaiseksi ja laillisesti kuin että joutuu päihteettömänä tekemään itsensä kanssa töitä, Peltonen miettii.

Lue koko Talentia-lehden artikkeli täällä.


Kuva: Paula Myöhänen


Palaa takaisin >>

Tosielämästä: Kun en kuollutkaan, halusin mieluummin elää

Halu elää sai Samin hakeutumaan kuntoutukseen. Ystävien suosituksesta hän löysi Mikkeli-yhteisön ja sai avun yhteisöllisestä kuntoutusmenetelmästä.

Päihderiippuvuus ohjasi Samin elämää vuosien ajan. Vakituinen työ oli pitänyt Samin elämän raiteillaan, mutta jyrkkä alamäki alkoi, kun pitkäaikainen työpaikka lähti yllättäen alta tehtaan lopettamisen myötä. Alamäen vauhdissa riippuvuus syveni ja avioliitto tuli päätökseen. Edessä oli kaaos.

Huumemaailma ja sen kiemurat tulivat tutuiksi. Mikään siellä ei ollut todellista. Kaaoksen silmässä oli totaalisen yksinäinen ihminen. Täydellisen yksinäisyyden tunteen keskellä Sami tajusi, että hän voisi yhtä hyvin olla jo kuollut – miksei siis mieluummin eläisi?

Kuntoutuneiden tarinat veivät Mikkeliin

Sami päätti hakea apua. Ennen Mikkeli-yhteisöön saapumista hän oli kuntoutuksessa kahdessa eri paikassa. Seurasi retkahduksia ja paikan vaihtoja. Kahden retkahduksen jälkeen Sami sai toivomansa sitoumuksen Mikkeli-yhteisöön. Hän oli kuullut yhteisömuodollisesta hoidosta ja toivonut alusta asti pääsyä Mikkeli-yhteisöön. Se toive toteutui 15 kuukauden kuntoutuskokeilujen ja retkahdusten jälkeen. Kuntoutuminen pääsi vihdoin alkamaan.

Yhteisössä päiviä ohjaavat tiukat rutiinit – yhteisöön tultiin kuntoutumaan, ei lepäämään.

Mikkeli-yhteisössä aloittaminen tuntui hyvältä ja vastasi Samin odotuksia. Yhteisössä päiviä ohjaavat tiukat rutiinit – yhteisöön tultiin kuntoutumaan, ei lepäämään. Aluksi kaikki oli uutta ja hämmentävää, töihin ryhdyttiin saman tien. Yhteisön lämmin vastaanotto auttoi Samin alkuun ja hän pääsi rytmiin nopeasti mukaan. Palava halu päästä vanhasta elämästä eroon piti motivaation korkealla.

Ihminen ihmisten joukossa

Yhteisön tuki kuntoutuksessa oli Samille aivan erityistä. Mikkeli-yhteisössä kaikki ovat tasa-arvoisia. Työntekijät eivät katso ylhäältä alas määräten miten pitäisi toimia. Kaikki ovat samalla viivalla. Yhteisössä on ihminen ihmisten joukossa, jokainen kuuluu porukkaan.

Kauemmin yhteisössä olleet opettavat uusia tulokkaita.

Samille vaikuttavaa oli oppia muilta. Oppi ei tule pakotettuna työntekijöiden puolelta, vaan vertaisilta. Kauemmin yhteisössä olleet opettavat uusia tulokkaita. Mikkeli-yhteisössä yhteisö on läsnä koko ajan. Päätökset tehdään yhteisön tuella. Kaikki pyrkivät samaan suuntaan – pois vanhasta, kohti uutta elämää.

“Elämä on yksinkertaista, mutta ihanaa”

Kuntoutusjakson jälkeen Sami jäi vielä työkokeiluun yhteisöön. Kokeilujakson aikana Sami sai paitsi tukea arkeen paluulle varsinaisen kuntoutuksen jälkeen, myös kimmokkeen uudelle uralle.

Nyt Samin elämä on mallillaan. Sosiaali- ja terveysalan opinnot ovat loppusuoralla. Mikkeli-yhteisössä Sami oivalsi, että hän nauttii ihmisten kanssa työskentelystä. Työkokeilu oli kimmoke hakeutua opiskelemaan alaa.

Opinnot, uusi asuinpaikka, uudet ystävät ja kumppani ovat viitoittaneet Samin uuteen elämänvaiheeseen. Elämä ei ole aina ongelmatonta, mutta Samin suhtautuminen haasteisiin on muuttunut. Vastoinkäymisistä selviää.

Samin nimi muutettu.


Palaa takaisin >>

30.11.2016// Janne Seppälä, Mikkeli-yhteisö // Risto Hämäläinen

Yhteisössä kukaan ei ole koskematon

Sosionomi Janne Seppälä on ollut osa Mikkeli-yhteisöä jo vuodesta 2003 lähtien. Koko yhteisön tuki saa myös työntekijän jaksamaan.

Aiemmin kaupan alalla työskennelleellä Jannella oli jo kiinnostusta alaa kohtaan, mutta konkreettisia askelia alanvaihtoa kohti ei vielä oltu otettu. Jannen onneksi Mikkeli-yhteisöstä tarjoutuikin työpaikka ja sillä tiellä Janne on edelleen.

– Olen aina halunnut työskennellä ihmisten kanssa. Hetken Mikkeli-yhteisössä oltuani totesin, että tämä on minun paikkani. Työnantaja onneksi mahdollisti opiskelun työn ohessa ja opiskelin sosionomiksi, Janne muistelee.

Jannen työnkuva Mikkeli-yhteisössä on monipuolinen. Päivät kuluvat oppilaiden kanssa työskennellessä. Janne ohjaa ryhmätyöskentelyä, mutta tekee paljon yksilötyötä oppilaiden kanssa. Aiempi kaupan alan kokemuskaan ei ole ollut turhaa, sillä Jannella on osaamista myös auttaa käteiskassan tai laskutuksen kanssa.

– Välillä on ihan hyväkin sulkea ovi ja keskittyä vaikkapa laskutukseen. Se tuo hyvää vastapainoa oppilastyölle, naurahtaa Janne.

Vastuun antamisessa ja jakamisessa piilee toimintamallin hienous.

Työpäiviä Mikkeli-yhteisössä ohjaa tarkka päiväohjelma. Päivien kulkua ohjaavat tietyt rutiinit, mutta päivien sisältö on hyvinkin vaihtelevaa. Yhteisöllinen toimintamalli on viety pitkälle Mikkeli-yhteisössä. Oppilaat saavat vähitellen vastuuta arjen askareissa. Vastuun kasvaessa oppilas voi nousta hierarkiassa yhteisön vastuuryhmään. Janne näkeekin, että vastuun antamisessa ja jakamisessa piilee toimintamallin hienous.

– Vastuun saaminen yhteisössä on usein ollut oppilaalle se ratkaiseva tekijä, jonka kautta vastuuta on kyennyt ottamaan myös omassa elämässä. Monesti on ollut niinkin, että oppilas on kokenut ensimmäistä kertaa elämässään, että häneen luotetaan – eikä sitä luottamusta olla haluttu pettää, kiteyttää Janne.

Työpaikkana Janne kuvailee Mikkeli-yhteisöä mielenkiintoisena ja joustavana. Opiskelu ja jatkokouluttautuminen ovat olleet mahdollista työn ohessa. Tarpeen mukaan joustavat niin työntekijät kuin esimiehetkin. Kaikki Mikkeli-yhteisössä työskentelevät ovat osa yhteisöä siinä missä oppilaatkin.

Hienointa Mikkeli-yhteisössä työskentelyssä Jannelle on nähdä oppilaan kuntoutumisen kaari.

– Vaikka olen töissä, olen myös osa yhteisöä. Yhteisössä kukaan ei ole koskematon, vaan kaikki ovat mukana sydämellään, toteaa Janne.

Hienointa Mikkeli-yhteisössä työskentelyssä Jannelle on nähdä oppilaan kuntoutumisen kaari. Alkutilanteessa oppilaan elämä on päihderiippuvuuden ohjaamaa. Kuntoutuksen myötä oppilas oppii uuden päihteettömän elämäntavan ja elämä alkaa asettumaan uusille raiteille.

– Hienoimpia hetkiä ovat ne, kun oppilas tulee vuosienkin jälkeen käymään esimerkiksi jatkohoidon viikonlopussa, ja pääsee näkemään, kuinka hän on ottanut ison harppauksen elämässään ilman päihteitä.

Kuva: Risto Hämäläinen


Palaa takaisin >>

vakry_Tosielamasta_Kirje_yhteisoon

Tosielämästä: Sen teet mihin uskot

Mistä minä aloittaisin? Jospa kertoisin mitä minulle tapahtui stoorin jälkeen Mikkeli- yhteisössä. Tulin siis pääkaupunkiseudulta jossa olin ollut päihdekuntoutuksessa kaksi kuukautta. En tiennyt mitä täällä voi saada, mutta tavoitteet olivat minulle selvät jo alusta alkaen. Halusin raitistua ja pysyä raittina.

Hoito alkoi ihan hyvin, vaikka työhön en ollut tottunut. Sanoin kuitenkin äänettömästi itselleni aina, etten voi juosta pakoon työtä, sillä sitä joudun vielä tekemään ja paljon. Pikkuhiljaa totuin ja työtkin alkoivat sujua ilman ärtymystä. Lopetin tupakan polton ensimmäisen viikon jälkeen. Olen edelleen savuton.

Siinä pureuduttiin minun perfektionismiin ja huonoon itsetuntoon.

Osaan kantaa vastuuta ja sen myös halusin näyttää. Kaikki työ mitä minulle annettiin, tein sen kunnolla ja tarkasti. En hyväksy virheitä. Se oli tavallaan alkua yhdelle kriisille, sillä sain lisää vastuuta, mutta en siltikään halunnut/hyväksynyt virheitä, välillä edes muilta. Se alkoi näkyä käytöksessäni ja henkisessä hyvinvoinnissani. Olin ärtynyt, kireä ja aivan loppu. Tiesin, etten voinut jatkaa samaan malliin tai polttaisin itseni loppuun. Tässä kohtaa yhteisö antoi palautetta, joka herätti minut todella. Tajusin olevani yksin kaikkea vastaan, joten minun piti luovuttaa. Elämää ei voi kontrolloida. Aloin toipumaan stressistä. Hoitoni pääsi takaisin raiteille.

Aloitin myös terapian. Siinä pureuduttiin minun perfektionismiin ja huonoon itsetuntoon. Aloin myös saada hengellisyyttä, kun sisäistin AA-ohjelmaa paremmin ja paremmin. Tupakkaviekkaritkin alkoivat helpottaa.

Pääni syötti kaikenlaisia itsekeskeisiä ajatuksia, kuten sen, että tunsin itseni loukatuksi ojennuksista ja siitä, ettei asioita hoidettu heti ja nyt. Siihen aikaan myös minuun kohdistui henkistä väkivaltaa erään oppilaan taholta. Meinasin luovuttaa, en halunnut enää mitään muuta kuin helpompaa tapaa. Yhteisö pelasti taas.
Asiat saatiin hoidettua ja jäin, luojalle kiitos siitä. Olin tavallaan taas vahvempi, sillä sallin itselleni olla heikko ja pelätä. Erään naamion putoaminen. Silti mieleni ei tehnyt alkoholia, ei kertaakaan.

Uusia kokemuksia, mutta minua ei pelottanut. Tiesin pystyväni ihan mihin tahansa.

Tästä hetkestä alkaen aloin herätä iloisemmin ja kiittää Jumalaa. Oloni oli virkeämpi ja levollisempi ja uskalsin vitsailla taas. Tuntui uudelle. Hoitoni eteni ja minut nostettiin vastuuryhmään. Uusia kokemuksia, mutta minua ei pelottanut. Tiesin pystyväni ihan mihin tahansa.

Työni vastuuryhmässä sujui hyvin ja opin jälleen itsestäni ja muista todella paljon. Merkittävää oli, että uskalsin asettaa rajoja ja sanoa ei. Myöskään omat mielipiteet eivät tuottaneet ongelmia enää niin kuin ennen. Itsetuntoni kohentui huimasti. Kävin kotiharjoittelussa ja hoidin asioita arjessa kuntoon. Siitä seurauksena maksoin velkoja ja sain oman asunnon. Työn tekeminen kannattaa. Minusta tehtiin yhdyshenkilö. Muistan ajan, kun sanoin aina, ettei minusta tule rivimiestä kummempaa, sillä en osaa kantaa vastuuta, jos se tarkoittaa kritiikin kohteeksi joutumista. Missä kohtaa muutuin? Ei sillä väliä. Tein hommani kunnolla ja terapiassakin tapahtui läpimurto.

Viimeisen kotiharjoitteluni suoritin omaan asuntooni. Se oli vaikein mutta paras. Kiinnityin lopullisesti kotiryhmääni ja tapasin erittäin mukavan naisen. Takaisin tultuani vointini on erittäin hyvä, sillä tunnen syvää hengellisyyttä ja varmuutta itsestäni. Pidän itsestäni ja uskallan seistä suorana. Raittius on parasta mitä minulle on tapahtunut. En koe olevani liiallisen varma, vaan tunnistan myös ikävät asiat, jotka joudun kohtaamaan vielä monta kertaa tulevaisuudessa. Ne eivät pelota minua, sillä se on elämää ja haluan sen kaikki puolet.

Jokainen ihminen raittiuteni polulla on jättänyt minuun oman jälkensä.

Olen onnellinen, että elämääni on muokannut näin monta hienoa ihmistä, enkä varmasti koskaan unohda sitä mitä yhteisöstä olen saanut. Jokainen ihminen raittiuteni polulla on jättänyt minuun oman jälkensä, tehden näin minun helpommaksi kulkea. Tiedän myös itse jättäneeni osan jokaiseen, jota olen saanut auttaa. Hengellisyyttäkö? Aivan varmasti!

Nyt polkuni lähtee taas eri suuntaan, mutta reppuni ei enää paina liikaa, sillä tarpeen tullen pystyn laskemaan sen maahan. Sen jälkeen jaksaa taas kulkea eteenpäin. Minun ei tarvitse katsoa taakseni, sillä edessäpäin siintää paljon hienommat maisemat, ja haluan nähdä, mitä muuta sieltä vielä paljastuu. Elämässä on hienoja asioita ja muistakaa Norman Vincent Pealen loista lause aina, kun teitä kalvaa epävarmuus: ”Sen teet mihin uskot!”

Pysykää vahvoina ja tietäkää, että kukaan ei voi viedä sitä arvoa mikä teille kuuluu. Siinä on syytä kulkea kasvot aurinkoon päin. Hymy voi yllättää meistä jokaisen ja se ei ole vaarallista.


Palaa takaisin >>