Nyt piirrän ääriviivani uudelleen

Tiedätkö sen tunteen, kun pelkää menettävänsä kaiken, ja samalla kuitenkin toivoo juuri niin käyvän, jotta voisi tappaa itsensä? Minä tiedän.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Yksinäinen ja jo lapsena liikaa murhetta kantanut sydämeni pakahtui huomiosta, jota vanhempi poika osasi antaa. Matka huumaavaan maailmaan tempasi vauhdilla mukaansa. Henkinen riippuvuus syntyi nopeasti. Tarve olla yhtä oli niin suuri, ettei hinnalla ollut väliä. Jos sinä otit, minäkin otin. Sinulla oli vapaus, minulla rajat – mene ja tule, minä odotin. Odotin, koska olin riippuvainen sinusta ja minusta, meistä ja läheisyydestä. Ja kun soluistamme sen yhden kerran tuli uumenissani yhtä, halusin hautoa yhteistä tulevaisuuttamme koko sydämestäni. Meistä tulisi oikea perhe, kaikki kääntyisi hyväksi ja me olisimme ihka oikeasti me.

Lapsi teki minusta äidin, mutta sinä olit edelleen sinä. Hyvässä ja pahassa. Olin rikki ja loppu, mutta silti koukussa. Annoin anteeksi yhä uudelleen. Elämästäni oli tullut laudalla tasapainoilua. Kun oli tarpeeksi paha olla ja rinnassa hengen salpaava musta aukko, silloin minulla oli pakokeino kaikesta. Reitti hetken autuuteen löytyi lääkeliuskan läpipainofolion takaa, valui nesteenä kurkusta tai piili purussa sätkäpaperin alla. Ne turruttivat. Ne poistivat tarpeen tutkiskella kipua, joka selvin päin sykähteli luissa ja ytimissä. Päihteet olivat se keinuva syli ja huojentava kosketus, jota kaipasin. Aineissa en ollut minä, olin parempi. Silloin olin hyvä ja kelpasin.

Kävin töissä, pyöritin arkeamme, tyttäreni ja minun. Pikavippikierre imaisi luottotiedot mennessään. Kaapissa riitti ruokaa, vaikkei minusta ollut sitä aina laittamaan. Voi sitä pientä tyttöäni, onneksi on niin reipas ja itsenäinen, ajattelin, niin sopuisa ja vaatimaton. Huomaamaton. En sentään kompuroi tai sekoile lapseni nähden, kiittelin itseäni, kun makasin sohvalla pilven kihistessä päässä liian sankkaa sumua. Olin paikalla, mutta tavoittamattomissa.

Lastensuojeluilmoitus. Pelko menetyksestä puristi otteeseensa. Pääsin kuiville – vain langetakseni uudelleen. Ahdistusta, lääkkeitä ja säännöllisiä seuloja. Arjesta tuli peliä. Kuinka paljon ja kuinka lähellä huumeseulaa voi ottaa jäämättä kiinni? Äidin kiltti tyttö, ole vain ihan hiljaa ja nätisti, äidillä on vähän paha olla. Ote alkoi lipsua, muistikuvat hämärtyä. Liian paljon käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia, liian vähän ymmärrystä ja apua. Ei mikään pilleri tai naukku maailmassa enää riittänyt kutistamaan voimalla vyöryvää mustaa. Voi kunpa kukaan ei veisi lastani minulta… tai ei, kunpa veisikin! Saisin lähteä täältä, pääsisin pois, iäksi pois. Ja sitten se puhelu tuli. Olin jäänyt kiinni. Tai kuten nyt ajattelen, olin pelastunut.

Nyt Kankaanpään A-kodilla katselen arkea, jota ei peitä sumu, ja tunnen – voi totta vie tunnenkin. Tunnen sen kaiken, jonka peittelemiseksi olen tehnyt kaikkeni jo vuosien ajan. Annan kaiken tulla, tuettuna olen vahva. Koko ajan vahvempi, ymmärrän. Rajani alkavat hahmottua. Minä olen arvokas ja tunteeni ovat arvokkaita. Yhteys tyttäreeni se vasta arvokas onkin! Tämä on minun lapseni, joka uskaltaa sanoa vastaan ja näkyä. Tyttäreni, joka on tullut esiin samaa matkaa kanssani. Meillä on tulevaisuus, meillä on toisemme. Toipuminen on pitkä taival, jonka ensimmäinen askel on vaikein ottaa. Nyt olen tällä tiellä, enkä halua enää palata takaisin. Elän tässä hetkessä, ja se hetki on arvokas.

Rankaisemisen ja uhkailun jälkeen tarjottiin vaihtoehtoa: konkreettista apua A-kodilla

Kun takana on vuosia kestänyt päihderiippuvuus tai vankila- ja rikoskierre, tavallisen elämän periaatteiden omaksuminen voi olla vaikeaa. Aki Stenroos tietää, kuinka suuri elämänmuutos vaaditaan, jotta rehellisyydestä tulee elämäntapa.

– Muistan elävästi miten seisoin vieroitusoireissani A-kodin ruokalassa. Oloni oli aivan järkyttävä, enkä tiennyt, miten olisin ollut. Edessäni seisoi mies, joka näytti hyvinvoivalta ja käsittämättömän onnelliselta. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin ihmisen, joka oli päässyt aineista eroon. Ensimmäinen kerta kun tajusin, että tällaistakin elämää on olemassa, Stenroos kertoo Veikkauksen sivuilla 15.11.2018 julkaistussa jutussa.

Lue koko tarina.

Kuva: Veera Korhonen

Päihdekuntoutus saa tukea ainutlaatuisesta päiväkoti Onnelasta

Kankaanpään A-kodin perhekuntoutusyksikön ikioma päiväkoti Onnela on ollut perheiden tukena jo 20 vuoden ajan. Äärimmäisen tärkeästä roolista huolimatta vastaavanlaisia päiväkoteja ei Suomessa muualla ole.

Vaaleassa puutalossa on lämmin ja kotoisa tunnelma. Nurkkahuoneessa kohoaa valtavista tyynyistä rakennettu maja ja lepohuoneen tiipiistä kuuluu pientä kiherrystä. Keittiön pöydän äärellä harjoitellaan läksyksi tullutta lukutehtävää. Hetki on seesteinen ja rauhallinen – verkkaisemman oloinen kuin päiväkodeissa yleensä. Ihan tavallinen päiväkoti Onnela kuitenkin on, joskin hyvin ainutlaatuisessa ympäristössä.

– Me panostamme täällä erityisesti läsnäoloon, läheisyyteen ja tuttuihin rutiineihin, kertoo päiväkodin ohjaaja Mari Teelmäki.

Juuri näitä asioita päihdekuntoutuksen yhteydessä olevan päiväkodin lapset eniten kaipaavat: luotettavaa ja ennalta-arvattavaa aikuisen syliä. Lapset tarvitsevat turvallista ja tasaista arkea, ja sellaista heidän vanhempansa ovat tulleet A-kodille opettelemaan.

Turvallinen ja ennalta-arvattava arki on lapsille ensiarvoisen tärkeää.

Tukena vuorovaikutuksen parantamisessa

Kankaanpään A-kodin perhekuntoutuksen asiakkaat ovat oppilaina tavallisen arjen koulussa, jonka oppimäärä koostuu oman sairauden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Päihdekuntoutus ei kuitenkaan pääty valmistujaisiin, vaan jatkuu läpi koko elämän uudenlaisen arjen vaalimisena. Toisin kuin usein ajatellaan, päihderiippuvainen ei motivoidu karskeista kommenteista tai syyllistämisestä. Päinvastoin, he tarvitsevat ymmärrystä ja hyväksyntää – ennen kaikkea kokemuksen inhimillisyydestä ja kuulluksi tulemisesta.

Perhekuntoutuksessa päihderiippuvuuden merkitys koko perheen asiana korostuu. Riippuvuus ei ole vain yksilön ongelma. Hoidettavana on koko perhe.

– Meillä asuvat perheet tulevat lastensuojelun kautta, ja kuntoutusjaksot kestävät kolmesta kuukaudesta vuoteen. Tarjoamme moniammatillista apua ja tukea koko perheelle. Päiväkodillamme on merkittävä rooli perheen toipumisessa sekä vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen tukemisessa, Kankaanpään A-kodin johtaja Heidi Viljanen kuvailee.

Päiväkoti Onnelan nukkulassa on seesteinen tunnelma.

Päiväkodin ohjaaja Mari Teelmäki auttaa koulusta tullutta iltapäiväkerholaista päivän läksyissä.

Tiivistä moniammatillista yhteistyötä

Päiväkoti Onnelassa työskentelee kaksi ohjaajaa ja lapsia on enimmillään kymmenkunta. Arkipäivät etenevät, kuten muissakin päiväkodeissa: leikitään, ulkoillaan, syödään, nukutaan päiväunet ja vielä vähän puuhaillaan. Aamuisin ja iltapäivisin Onnela toimii samalla esikoulu- ja kouluikäisten lasten aamu- ja iltapäiväkerhona. Kyyditykset läheiselle kyläkoululle ja takaisin hoituvat perhekuntoutuksen työntekijöiden voimin.

– Olemme päivähoitotoiminnan ohella tiiviisti yhteistyössä sekä vanhempien, perhetyöntekijöiden että sosiaalitoimen kanssa. Tällainen vuorovaikutus luo mahdollisuuden asioiden monipuoliselle käsittelylle, Teelmäki luonnehtii.

Onnelassa arkea sävyttävät rutiinit, läheisyys ja läsnäolo. Kuvassa ohjaaja Taina Läheniemi leikkii legoilla päiväkodin lasten kanssa.

Perheiden kuntoutusjaksojen pituudet vaihtelevat yksilöllisten tarpeiden mukaan. Lyhyinä jaksoina annettavia, kuntoutuksen mahdollistavia maksusitoumuspäätöksiä joutuu usein odottelemaan jännityksellä.

– Aluksi kolme kuukautta eteenpäin tuntui todella pitkältä ajalta ja mietin, mitähän tästä tulee. Nyt tästä ajasta on puolet takana päin ja toivon hartaasti, että saisimme tyttäreni kanssa vielä jäädä tänne. Olen löytänyt motivaation toipumiseen, mutta tarvitsen vielä tukea, perhekuntoutuksen asiakkaaksi 6-vuotiaan tyttärensä kanssa tullut äiti kertoo.

Pelko lapsen menettämisestä esti äitiä hakemasta apua. Lopulta oli pakko, mutta päätös oli silti vaikea – pelottavampi kuin mikään koskaan aiemmin. Nyt sekava, päämäärätön arki on tasoittunut ja suhde omaan lapseen syventynyt.

– Nyt en ainoastaan ole paikalla, vaan olen myös läsnä.

 

Lue lisää tarinoita

Tukena onnellisten tarinoiden tekemisessä

Jo 70 vuotta muutostyötä ja yli 25 000 onnellisempaa tarinaa. VAK ry:n määrätietoinen tuki päihderiippuvuuksien kuntoutuksessa sai ansaitsemaansa huomiota Porin SuomiAreenassa. Eriarvoisuutta vähentämällä voimme kaikki olla tekemässä lisää onnellisempia tarinoita.

– En halua kenellekään samanlaista elämää, jollaista itse aiemmin elin. Kuntoutukseen mennessäni koin, ettei minulla ole oikeutta olla olemassa.

Väkevät sanat uppoavat SuomiAreenan kansalaistorille kerääntyneisiin kuulijoihin. MTV-lavan torivartissa puheenvuorossa on VAK ry, ja sanojen takana Kankaanpään A-kodin entinen asukas, päihderiippuvuudesta toipunut Jouko. Hänen vieressään seisoo Johanna, jolla on myös tarina kerrottavanaan.

– Olen kantanut koko elämäni vihaa. Se on kummunnut hylätyksi ja satutetuksi tulemisen pelosta. Kuntoutuksessa vihaani vastattiinkin lämmöllä ja hyväksynnällä. Se sai patoutuneet tunteet purkautumaan ja toipumisen käyntiin.

Päihderiippuvuus on kansantauti, josta riittää tarinoita kerrottavaksi. VAK ry haluaa vähentää eriarvoisuutta ja luoda onnellisempia tarinoita. Vertaistuella on merkittävä rooli raitistumisessa, mutta jokaisen on silti kuljettava oma polkunsa. Tämä polku voi olla pitkä ja raskas, mutta yhdessä ensimmäisen askeleen ottaminen on helpompaa.

Toipuminen alkuun inhimillisyydellä

VAK ry:n toriteltalla käy kuhina. Onnenpyörän muovilätkä päästää vakuuttavan pärinän aina, kun teltalla vierailijat pyöräyttävät siihen vauhtia. Taulu pysähtyy.

– Kuulluksi tuleminen, Kankaanpään A-kodin ohjaaja Satu Jokela lukee, ja jatkaa.

– Mitä se tarkoittaa sinun elämässäsi? Entä, mitä luulet, millä tavoin se näkyy päihdekuntoutujan arjessa?

Vastaaminen on vaikeaa. Puhutaan asioista, jotka ovat valtaosalle suomalaisista niin itsestään selviä, ettei niitä juuri edes mieti. Mutta kun kyse on päihderiippuvaisen arjesta, monesti juuri perustarpeissa, kuten kohdatuksi ja kuulluksi tulemisessa on suuria puutteita, jotka estävät toipumisen alkua. Mimmi jakaa teltalla VAK ry:n esitteitä. Entisenä A-kodin perhekuntoutuksen asiakkaana hän tietää, millaista kohtelua päihderiippuvainen saa.

– Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta. Näin minulle usein sanottiin. Ihan niin kuin se olisi vain siitä kiinni!

Kyllä hänkin sitten lopetti, mutta siihen tarvittiin apua, tukea ja ennen kaikkea inhimillistä kohtaamista.

– A-kodilla minua kuunneltiin. Mielipiteeni ja ajatukseni olivat tärkeitä. Nyt olen hyväksynyt ja käsitellyt päihderiippuvuuteni. Se on mennyttä, mutta silti osa minua. Koen tärkeäksi kertoa avoimesti omasta tarinastani, koska siitä voi olla apua jollekin toiselle.

Kuntoutuminen ja toipuminen harvoin vaikuttavat pelkästään yksilön omaan elämään. Kertautuva vaikutus lähipiirin keskuudessa ja vertaisten kautta muuttaa lukuisia tarinoita. Mimmi odottaa parhaillaan elokuussa alkavaa työkokeiluaan, ja nauttii samalla tavallisesta arjesta lasten kanssa.

– Kuntoutuksessa saa kokemuksen siitä, millaista päihteetön elämä on. Haluamme osoittaa, että se tavallinen ja toisinaan tylsäkin arki on kivaa, A-kodin ohjaaja Satu toteaa.

Parhaat tulokset yhteisökuntoutuksella

Kuntoutuksen alussa asiakas on usein umpikujassa niin omien toimintatapojensa kuin tunteidensakin kanssa. Toipumisprosessi on hidas ja vaatii pitkäjänteistä, johdonmukaista työtä. A-kodilla surraan sitä, että kuntoutusjaksojen pituudet eivät ole kaikille tasavertaiset eikä asiantuntijoiden mielipiteitä aina kuunnella hallintotasolla.

– Olemme muutostyön asiantuntijoita, ja siksi meidän näkemyksiä on kuultava. On väärin, että järjestelmä sanelee toipumiselle ajan, joka voi olla täysin riittämätön asiakkaan tarpeet huomioiden, A-kodin perhekuntoutuksen vastaava ohjaaja Tuula Sillanpää puuskahtaa.

Mimmillä on asiasta omakohtaista kokemusta.

– Jouduin vähän väliä jännittämään, jatketaanko hoidon maksusitoumusta vai ei. Onneksi sain lopulta olla vuoden A-kodissa lasteni kanssa. Muuten en olisi nyt tänään tässä.

Nykyisellään kuntoutukseen pääsyä edeltää usein avohoitojaksot ja erilaiset katkaisuhoidot. Muutostyön ammattilaiset tyrmäävät käytännön.

– Teltalla käymämme keskustelut kansalaisten kanssa ovat osoittaneet, että aivan tavalliset ihmisetkin sen ymmärtävät, etteivät lyhyet katkaisuhoidot paranna päihderiippuvuutta. On käsittämätöntä, ettei tätä viestiä kuitenkaan oteta todesta päättäjien keskuudessa, ihmettelee Tuula.

Avointa keskustelua kävelykadulla

VAK ry:n toimintaa toteutetaan 70 vuoden kokemuksella. Tänä aikana on vaikutettu jo yli 25 000 tarinaan, joista jokainen on äärimmäisen tärkeä ja merkityksellinen. Autetuksi tuleminen synnyttää usein halua auttaa myös muita. Konkreettinen todiste on jo se, että VAK ry:n toiminnassa on mukana runsas joukko entisiä asiakkaita, niin sanottuja kokemusasiantuntijoita, omilla kasvoillaan ja tarinoillaan silkasta halusta auttaa ja toimia vertaistukena.

Teltalle pysähtelee ihmisiä kuuntelemaan tarinoita vaikeista kokemuksista ja niistä selviytymisestä. Käytyjen keskustelujen syvällinen ja avoin luonne yllättävät positiivisesti.

– Odotimme varautuneita ja selitteleviä kohtaamisia, mutta mitä vielä! Olemme kontaktoineet 1600 ihmistä näiden kahden päivän aikana, ja käyneet lukuisia hyviä keskusteluja. Ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, ja ihan vilpittömiä avunpyyntöjäkin on tullut, Tuula kiittelee.

Kansalaistorilla annetaan raikuvia aplodeja. VAK ry:n puheenvuoro MTV-lavalla on päättymässä. Nuorisotyön parissa toimivan Joukon ja vapaaehtoistyötä päihderiippuvaisten tueksi tekevän Johannan rohkeus avautua vaikeasta asiasta koko kansan edessä on ihailtavaa. Eikö heitä yhtään jännittänyt astua lauteille?

– Häpesin itseäni niin kauan, etten koe sille enää tarvetta, Johanna kiteyttää.

 

Teksti ja kuvat: Nina Leppäniemi

vakry_aulikki_kananoja_2015_2

Sosiaalisten haasteiden ongelmavyyhti

Päihdeongelmaisia ei voi eristää omaksi erityisryhmäkseen. Päihderiippuvaisten elämäntilanteet ja taustat ovat erilaiset ja niihin liittyy sosiaalisia ongelmia eri tavoin.

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja muistuttaa, että suurkuluttajat ovat päihderiippuvaisten vähemmistö. Heillä taustalla painaa usein asunnottomuus, työttömyys, köyhyys tai yksinäisyys – toisiaan poissulkematta. Päihdeongelmille alttiilla, alati kasvavalla, kansanjoukolla asiat voivat päällisin puolin olla kunnossa, mutta riski käytön kasvamiseen on suuri. Apua tarvitaan ennen kuin päihdeongelma aiheuttaa suuria sosiaalisia ongelmia.

Kananoja on tyrmistynyt vireillä olevasta yhteiskuntapoliittisesta ratkaisusta.

– Alkoholiveron laskeminen tulee vääjäämättä lisäämään päihdeongelmia. Riskiryhmä laajenee entisestään, ja sitä myötä erikoissairaanhoidon tarve kasvaa. Verotuksen keventäminen on sekä kansanterveyden että -talouden kannalta lyhytnäköinen ratkaisu.

Sote-integraatiolle Kananoja sen sijaan näyttää vihreää valoa. Palvelujärjestelmä tulee nähdä kokonaisuutena. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon on pelattava tulevaisuudessa yhteen entistä tiiviimmin. Keskeisinä tavoitteina ovat palvelujen saatavuuden parantaminen ja hyvinvointierojen kaventaminen.

Oli sitten kyse laitos- tai avohoidosta, päihdehuollossa tarvitaan sekä sosiaalityön että terveydenhuollon ammattilaisia. Vertaistuelle on tarvetta paitsi akuuteissa elämän solmukohdissa myös ennaltaehkäisevässä ja jälkihoidollisessa mielessä.

– Hoitoprosessia tulee tarkastella mahdollisimman asiakaslähtöisesti. Hoidon tarve tulisi aina arvioida tapauskohtaisesti ottaen huomioon asiakkaan elämäntilanne kokonaisuudessaan.

Päihteet ovat helposti niin yksinäisen kuin sairastavankin vanhuksen katala kaveri.

Ehkä vähiten puhutaan senioreiden lisääntyneestä juomisesta. Eläkkeelle jääminen jättää monet tyhjän päälle. Elinpiiri pienenee ja luontaiset työn kautta solmitut ihmissuhteet hiipuvat. Päihteet ovat helposti niin yksinäisen kuin sairastavankin vanhuksen katala kaveri.

Vertaistuen merkitys on korvaamaton

Päihdekuntoutuminen on pitkä prosessi. Sen tueksi on tarjolla monenlaisia metodeja, mutta niistä on apua vasta sitten, kun päihderiippuvainen on henkisesti valmis ottamaan avun vastaan.

Kriisikäyttö on asia erikseen. Päihteistä haetaan lohtua äkillisesti muuttuneeseen elämäntilanteeseen, kuten avioeroon, työttömyyteen tai läheisen menettämiseen.

– Kriisin helpottaessa on hyvät mahdollisuudet päästä irti ongelmakäytöstä. Ihmisen toimintakyky on mahdollista palauttaa oikeaan aikaan tarjotulla oikeanlaisella avulla, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja sanoo.

Kaikkein kriittisin on lapsiperheisissä ja nuorison keskuudessa esiintyvä päihderiippuvuus ja siihen liittyvät mielenterveysongelmat. Ammatillisen tuen ohella vertaistuen merkitys on korvaamaton.

– Päihderiippuvaista vanhempaa helpottaa jo pelkkä tieto siitä, ettei hän ole yksin. On tärkeää tulla kuulluksi porukassa, jossa ei tarvitse hävetä ja peitellä ongelmaansa. Suurin motivaatio hoitoon hakeutumiselle on pelko lasten huostaanotosta, Kananoja tietää.

Sitten on niitä vanhempia, jotka menettävät lapsensa päihteille – ainakin hetkellisesti.

Ongelmakäyttäytymiseen puuttuminen vaati nuoren eristämistä omista ympyröistä ja kaveripiiristä.

– Eniten uusia huostaanottoja tehdään yli 13-vuotiaille. Kyse on tavallisesti pitkistä ja kalliista hoitomuodoista. Avohoidon toimenpiteet eivät päde tässä kohtaa, vaan ongelmakäyttäytymiseen puuttuminen vaati nuoren eristämistä omista ympyröistä ja kaveripiiristä.

Kananoja kaipaa koottua tutkimustietoa toimiviksi osoittautuneista lähestymistavoista ja hoitomuodoista.

– Kuntien talous on tunnetusti tiukoilla ja kasvavia tarpeita monilla asiakasryhmillä. Päihdekuntoutuksen hyödyt kustannuksiin nähden ovat jatkuvan tarkastelun alla.  Päihdehoidosta päättämistä tukisi nykyistä parempi tieto hoitotuloksista. Sadan prosentin tuloksia tuskin odotetaan, mutta realistinen kuva erilaisten hoitojen rajallisistakin vaikutuksista selventäisi käsitystä hoitojen taloudellisesta kannattavuudesta.


Aulikki Kananoja on eläkkeellä oleva Helsingin sosiaalijohtaja, jonka ura alkoi Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijänä. Hän on toiminut pitkään ammatillisen kuntoutuksen ja vammaishuollon parissa sekä jakanut oppejaan sosiaalityön opettajana Helsingin yliopistossa. Kananoja on toiminut myös muun muassa A-klinikkasäätiön hallituksen puheenjohtajana ja Stakesissa johtotehtävissä sekä muun muassa sosiaalityön selvityshenkilönä. Tasavallan presidentti myönsi hänelle 27.1.2012 ensimmäisen ylisosiaalineuvoksen arvonimen.

Kuva: Veikko Somerpuro

vakry_Laakkeettomyys_paihdekuntoutuksessa

Lääkkeettömyys päihdekuntoutuksessa (audio)

Mitä lääkkeettömyys päihdekuntoutuksessa tarkoittaa? Eikö päänsärkyynkään saa pilleriä?

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön johtajat Arja Ruisniemi ja Kaarina Peltonen lieventävät epätietoisuutta ja vastaavat vuosien kokemuksella. Lääkkeettömiä vaihtoehtoja on tarjottu iät ajat eri hoitokulttuureissa, ja monissa terveydenhuollon ja sairaanhoidon ympäristöissä ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa. Silti lääkkeettömyys herättää jatkuvasti keskustelua, jossa aika ajoin kuulee myös puutteellisen perehtyneisyyden ja ennakkoluulojen sävyttämiä äänenpainoja.

VAK ry:n ylläpitämissä Kankaanpään A-kodissa ja Mikkeli-yhteisössä päihderiippuvuutta ei hoideta lääkkeillä. Pääosassa on ihminen itse, omine voimineen, yhteisön ja vertaisryhmän tuella. Näin Arja Ruisniemi ja Kaarina Peltonen kiteyttävät lääkkeettömyyden omissa hoitoyhteisöissään. Pääosassa Minä -ohjelmassa he kertovat näkemyksiään ja kokemuksiaan lääkkeettömästä, yhteisöllisestä päihdekuntoutuksesta, jonka lähtökohdat harkittiin ja rakennettiin jo VAK ry:n toiminnan alkuvuosina, yli 60 vuotta sitten.

Ohjelman toimittaja on Pirkko Peippo.

vakry_Lapsiperhejapaihteet

Lapsiperhe ja päihteet

Vanhempien runsas päihteiden käyttö aiheuttaa perheessä paljon murhetta ja turvattomuutta. Eniten tilanteesta kärsivät lapset.

Lasinen lapsuus -tutkimuksen mukaan noin joka kymmenes lapsi Suomessa kokee vanhempien päihteiden käytön aiheuttavan suurta haittaa arkielämässä. Usein yhteiskunnan turvajärjestelmät puuttuvat tilanteeseen vasta, kun perheessä on jo hyvin monen tasoisia arjen pulmia ja toimimattomuutta. Paljon voitaisiin tehdä perheen auttamiseksi varhaisemmassa vaiheessa.

Suomessa on totuttu ajattelemaan, että meillä on maailman paras äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä. Neuvolajärjestelmähän on myös erinomainen matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Siellä perheiden tilannetta voidaan kuulla ja yhdessä pohtia, minkälaisesta tuesta perhe voisi hyötyä ja voimaantua. Onneksi neuvoloissa jo otetaankin vanhempien jaksaminen, perheen hyvinvointi ja jopa vanhempien päihteiden käyttö systemaattisesti puheeksi. Tätä osaamista pitää vahvistaa.

Kun lastensuojelu tulee kuvaan mukaan, on jo tapahtunut liikaa voimia vieviä asioita.

Neuvolan työntekijöillä ei kuitenkaan välttämättä ole käytännössä mahdollisuutta tarjota perheille tukea, joka auttaisi heidän arkeaan. Säästötoimenpiteet ovat tehokkaasti poistaneet mm. kunnan tarjoaman kodinhoitoavun ja lastenhoitoavun. Nehän olisivat usein juuri arjessa stressiä ja paineita vähentäviä varhaisen tuen muotoja lapsiperheelle. Lastensuojelu ei suinkaan ole ainut tapa auttaa perheitä. Kun lastensuojelu tulee kuvaan mukaan, on jo tapahtunut liikaa voimia vieviä asioita.

Aina tukitoimet eivät tehoa tai tavoita perhettä, jossa päihteiden käyttö on ryöstäytynyt käsistä. Onneksi perhettä voidaan auttaa myös tässä tilanteessa. Vanhemmuus on tärkeä asia ja jokainen aikuinen haluaa olla lapselleen hyvä vanhempi. Riippuvuuskäyttäytyminen kuitenkin vääristää kykyä arvottaa asioita ja joskus päihteestä tulee tärkeämpi kuin lapsen hyvinvoinnista. Silti vanhemmuus on edelleen olemassa ja voi toimia tärkeänä motiivina ja voimavarana kohti muutosta toisenlaiseen elämään. Raskausaikana monet äidit pystyvät vähentämään päihteiden käyttöään huomattavasti tai jopa olemaan kokonaan päihteittä. Raskausaikaa perheessä ei saa hukata, vaan rakentavaa tukea tulee tarjota vanhemmille juuri tässä tilanteessa.

Valtaosa kuntoutukseen tulleista perheistä on kyennyt muuttamaan elämänsä suuntaa.

Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö tarjoavat molemmat päihdekuntoutusta lapsiperheille. Valtaosa kuntoutukseen tulleista perheistä on kyennyt muuttamaan elämänsä suuntaa niin, että päihteet ovat jääneet pois ja lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta on tullut perheen tärkein asia. Erityisen hyviä tuloksia on saatu niiden perheiden kohdalla, jotka ovat tulleet kuntoutukseen raskausaikana ja kuntoutus on jatkunut vielä vauvan syntymän jälkeen. Tällä tavalla on pystytty tukemaan äidin ja vauvan varhaisen vuorovaikutuksen kehittymistä.

Yhteiskunnan näkökulmasta perheiden auttaminen ja tukeminen tuottaa taloudellisesti pelkkää säästöä, inhimillisestä näkökulmasta puhumattakaan. Perhe on edelleen yhteiskunnan uusintamisen perusyksikkö. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ja mitä rakentavammin perhe pääsee vapaaehtoisesti tuen ja avun piiriin, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on saada takaisin omia voimavarojaan.

Ja yhtä lailla vaikeassa päihdekierteessä olevien perheiden auttaminen on kannattavaa: perheen kuntoutus voi ehkäistä kustannuksiltaan moninkertaisen huostaanoton ja tarjota samalla lapsille turvalliset kehitysmahdollisuudet sekä vanhemmille tien päihteettömään elämään.

Kaarina Peltonen
KM, sosiaalityöntekijä
Mikkeli- yhteisön johtaja

Arja Ruisniemi
YTT, sosiaalityöntekijä
Kankaanpään A-kodin johtaja

Vakryn uutiskirjeen pääkirjoitus 14.12.2010

vakry_Yksilollisyys_yhteisokuntoutuksessa

Yksilöllisyys yhteisökuntoutuksessa (audio)

Yhteisökuntoutus lähtee aina jokaisen asiakkaan yksilöllisen hoidon
takaamisesta hänen ainutlaatuisista yksilöllisistä tarpeistaan. Ristiriitaa yhteisön ja yksilöllisten hoitotarpeiden välillä ei siis yhteisöhoidossa ole, kiteyttää KT Kalevi Kaipio pohtiessaan yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä päihdekuntoutuksessa.

Puheenvuorossaan hän kiteyttää yhteisökuntoutuksen perusajatukset, oikoo sitkeässä eläviä myyttejä ja esittelee tutkimustuloksia yhteisöllisen kuntoutuksen maailmasta.

Mitä päihderiippuvaisen elämässä tarvitaan, jotta hän pääsisi eroon tuhoisasta elämäntavastaan, Kaipio kysyy ja vastaa:

– Tarvitaan radikaali muutos ajattelussa, tunteissa, asenteissa ja arvoissa. Tämä johtaa muutokseen myös käyttäytymisessä. Ja tähän yhteisökuntoutus tähtää.

Opetusneuvos, KT, VM Kalevi Kaipion puheenvuoro on taltioitu Mikkeli-yhteisön perhekuntoutuksen viisivuotisjuhlaseminaarissa. Kaipio on kansainvälisestikin tunnettu yhteisöhoidon ja -kasvatuksen kehittäjä, tutkija ja käytännön vaikuttaja. Hän johti VAK ry:n Mikkeli-yhteisöä sen perustamisesta lähtien eläkkeelle jäämiseensä saakka.

vakry_Puhutaan_ihan_oikeasti_lapsesta

Puhutaan ihan oikeasti lapsesta (audio)

Maailmamme on aikuisten maailma, jossa eletään aikuisten ehdoilla.
Yhteiskunnan rakenteet tekevät lapsesta näkymättömän eikä lapsikeskeisyys aina tarkoita lapsen etua. Vahvasta aikuissolidaarisuudesta tulisi voida luopua, sanoo tutkija, YTT Maritta Itäpuisto puheenvuorossaan Lapsen näkökulma vanhemman päihdeongelmaan ja toipumiseen.

Maritta Itäpuisto kuvailee lapsen kokemia ongelmia tilanteissa, joissa perheessä on päihteiden liikakäyttöä. Tutkija pohtii miten lapsi mieltää perheen ja miten hänen kokemuksensa vanhemman päihdeongelmasta muodostuu. Puheenvuorossa kuullaan myös ajatuksia päihdeongelmaisen vanhemmuudesta.

Maritta Itäpuiston puheenvuoro on taltioitu Mikkeli-yhteisön perhekuntoutuksen viisivuostisjuhlaseminaarissa.

vakry_LASINEN_VANHUUS

Lasinen vanhuus? (audio)

Tutkimusprofessori Salme Ahlström on huolissaan. Suomalainen ikäihminen käyttää alkoholia selvästi reippaammin kuin aikaisemmin ja raittiita senioreita tapaa entistä harvemmin. Jos esimerkiksi suuret ikäluokat jatkavat alkoholin käyttöään nykyiseen tapaan, tuloksena saattaa olla kallis lasku sekä yksilöille että yhteiskunnalle, Salme Ahlström arvioi puheenvuorossaan.

Vielä 60-luvun lopulla Suomessa oli maaseudulla runsaasti iäkkäitä naisia, jotka eivät elämänsä aikana koskaan olleet käyttäneet alkoholia. Nelisenkymmentä vuotta sitten 50–69 -vuotiaista naisista yli puolet oli raittiita, miehistäkin viidennes. Vuoden 2008 juomatapatutkimuksen mukaan saman ikäryhmän naisista raittiita oli enää 14 %, miehistä 12 %.

Eläkeikäisten juominen on yleistynyt ja vastaavasti tilastoidut alkoholiehtoiset haitat mitattuina kuolemilla ja hoitotilastoilla ovat yleistyneet.

– On kuitenkin muistettava, että iäkkäät eivät ole yksi yhtenäinen ikäryhmä. Alkoholin käyttö ja haitat ovat yleisiä ”nuorilla iäkkäillä, mutta eivät enää 70 vuotta täyttäneillä”, muistuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori ja VAK ry:n hallituksen jäsen Salme Ahlström.

Hän pitää tärkeänä, että iäkkäiden alkoholin käytön ja haittojen kehitystä seurataan tutkimuksin, jotta ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja hoitotarpeet voitaisiin kohdentaa oikein. Muuten maksettavaksi saattaa langeta kallis lasku sekä yksilöille että yhteiskunnalle.

Alkoholi ja ikääntyvät Suomessa -puheenvuoro on taltioitu vuoden 2010 Päihdepäivillä.