Jo 70 vuotta muutostyötä ja yli 25 000 onnellisempaa tarinaa. VAK ry:n määrätietoinen tuki päihderiippuvuuksien kuntoutuksessa sai ansaitsemaansa huomiota Porin SuomiAreenassa. Eriarvoisuutta vähentämällä voimme kaikki olla tekemässä lisää onnellisempia tarinoita.
– En halua kenellekään samanlaista elämää, jollaista itse aiemmin elin. Kuntoutukseen mennessäni koin, ettei minulla ole oikeutta olla olemassa.
Väkevät sanat uppoavat SuomiAreenan kansalaistorille kerääntyneisiin kuulijoihin. MTV-lavan torivartissa puheenvuorossa on VAK ry, ja sanojen takana Kankaanpään A-kodin entinen asukas, päihderiippuvuudesta toipunut Jouko. Hänen vieressään seisoo Johanna, jolla on myös tarina kerrottavanaan.
– Olen kantanut koko elämäni vihaa. Se on kummunnut hylätyksi ja satutetuksi tulemisen pelosta. Kuntoutuksessa vihaani vastattiinkin lämmöllä ja hyväksynnällä. Se sai patoutuneet tunteet purkautumaan ja toipumisen käyntiin.
Päihderiippuvuus on kansantauti, josta riittää tarinoita kerrottavaksi. VAK ry haluaa vähentää eriarvoisuutta ja luoda onnellisempia tarinoita. Vertaistuella on merkittävä rooli raitistumisessa, mutta jokaisen on silti kuljettava oma polkunsa. Tämä polku voi olla pitkä ja raskas, mutta yhdessä ensimmäisen askeleen ottaminen on helpompaa.
Toipuminen alkuun inhimillisyydellä
VAK ry:n toriteltalla käy kuhina. Onnenpyörän muovilätkä päästää vakuuttavan pärinän aina, kun teltalla vierailijat pyöräyttävät siihen vauhtia. Taulu pysähtyy.
– Kuulluksi tuleminen, Kankaanpään A-kodin ohjaaja Satu Jokela lukee, ja jatkaa.
– Mitä se tarkoittaa sinun elämässäsi? Entä, mitä luulet, millä tavoin se näkyy päihdekuntoutujan arjessa?
Vastaaminen on vaikeaa. Puhutaan asioista, jotka ovat valtaosalle suomalaisista niin itsestään selviä, ettei niitä juuri edes mieti. Mutta kun kyse on päihderiippuvaisen arjesta, monesti juuri perustarpeissa, kuten kohdatuksi ja kuulluksi tulemisessa on suuria puutteita, jotka estävät toipumisen alkua. Mimmi jakaa teltalla VAK ry:n esitteitä. Entisenä A-kodin perhekuntoutuksen asiakkaana hän tietää, millaista kohtelua päihderiippuvainen saa.
– Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta. Näin minulle usein sanottiin. Ihan niin kuin se olisi vain siitä kiinni!
Kyllä hänkin sitten lopetti, mutta siihen tarvittiin apua, tukea ja ennen kaikkea inhimillistä kohtaamista.
– A-kodilla minua kuunneltiin. Mielipiteeni ja ajatukseni olivat tärkeitä. Nyt olen hyväksynyt ja käsitellyt päihderiippuvuuteni. Se on mennyttä, mutta silti osa minua. Koen tärkeäksi kertoa avoimesti omasta tarinastani, koska siitä voi olla apua jollekin toiselle.
Kuntoutuminen ja toipuminen harvoin vaikuttavat pelkästään yksilön omaan elämään. Kertautuva vaikutus lähipiirin keskuudessa ja vertaisten kautta muuttaa lukuisia tarinoita. Mimmi odottaa parhaillaan elokuussa alkavaa työkokeiluaan, ja nauttii samalla tavallisesta arjesta lasten kanssa.
– Kuntoutuksessa saa kokemuksen siitä, millaista päihteetön elämä on. Haluamme osoittaa, että se tavallinen ja toisinaan tylsäkin arki on kivaa, A-kodin ohjaaja Satu toteaa.
Parhaat tulokset yhteisökuntoutuksella
Kuntoutuksen alussa asiakas on usein umpikujassa niin omien toimintatapojensa kuin tunteidensakin kanssa. Toipumisprosessi on hidas ja vaatii pitkäjänteistä, johdonmukaista työtä. A-kodilla surraan sitä, että kuntoutusjaksojen pituudet eivät ole kaikille tasavertaiset eikä asiantuntijoiden mielipiteitä aina kuunnella hallintotasolla.
– Olemme muutostyön asiantuntijoita, ja siksi meidän näkemyksiä on kuultava. On väärin, että järjestelmä sanelee toipumiselle ajan, joka voi olla täysin riittämätön asiakkaan tarpeet huomioiden, A-kodin perhekuntoutuksen vastaava ohjaaja Tuula Sillanpää puuskahtaa.
Mimmillä on asiasta omakohtaista kokemusta.
– Jouduin vähän väliä jännittämään, jatketaanko hoidon maksusitoumusta vai ei. Onneksi sain lopulta olla vuoden A-kodissa lasteni kanssa. Muuten en olisi nyt tänään tässä.
Nykyisellään kuntoutukseen pääsyä edeltää usein avohoitojaksot ja erilaiset katkaisuhoidot. Muutostyön ammattilaiset tyrmäävät käytännön.
– Teltalla käymämme keskustelut kansalaisten kanssa ovat osoittaneet, että aivan tavalliset ihmisetkin sen ymmärtävät, etteivät lyhyet katkaisuhoidot paranna päihderiippuvuutta. On käsittämätöntä, ettei tätä viestiä kuitenkaan oteta todesta päättäjien keskuudessa, ihmettelee Tuula.
Avointa keskustelua kävelykadulla
VAK ry:n toimintaa toteutetaan 70 vuoden kokemuksella. Tänä aikana on vaikutettu jo yli 25 000 tarinaan, joista jokainen on äärimmäisen tärkeä ja merkityksellinen. Autetuksi tuleminen synnyttää usein halua auttaa myös muita. Konkreettinen todiste on jo se, että VAK ry:n toiminnassa on mukana runsas joukko entisiä asiakkaita, niin sanottuja kokemusasiantuntijoita, omilla kasvoillaan ja tarinoillaan silkasta halusta auttaa ja toimia vertaistukena.
Teltalle pysähtelee ihmisiä kuuntelemaan tarinoita vaikeista kokemuksista ja niistä selviytymisestä. Käytyjen keskustelujen syvällinen ja avoin luonne yllättävät positiivisesti.
– Odotimme varautuneita ja selitteleviä kohtaamisia, mutta mitä vielä! Olemme kontaktoineet 1600 ihmistä näiden kahden päivän aikana, ja käyneet lukuisia hyviä keskusteluja. Ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, ja ihan vilpittömiä avunpyyntöjäkin on tullut, Tuula kiittelee.
Kansalaistorilla annetaan raikuvia aplodeja. VAK ry:n puheenvuoro MTV-lavalla on päättymässä. Nuorisotyön parissa toimivan Joukon ja vapaaehtoistyötä päihderiippuvaisten tueksi tekevän Johannan rohkeus avautua vaikeasta asiasta koko kansan edessä on ihailtavaa. Eikö heitä yhtään jännittänyt astua lauteille?
– Häpesin itseäni niin kauan, etten koe sille enää tarvetta, Johanna kiteyttää.
Teksti ja kuvat: Nina Leppäniemi
