Kankaanpään A-koti, Kokemustarina

Päihteiden käyttäjästä päihdelääkäriksi

Päihteet olivat ottaneet Samuelin elämän haltuun, kunnes hän päätyi pitkäkestoiseen yhteisökuntoutukseen A-kodille. Nyt päihdelääkärinä toimiva Samuel auttaa muitakin selviytymään.

Ulkopuolisuus, juurettomuus ja tyhjyyden tunne ajoivat Samuelin käyttämään päihteitä, jotka veivät pois pahan olon. Alkoholinkäyttö oli alkanut jo nuorena.  Samuel oli ehtinyt kuitenkin pääsemään lääketieteen opintoihin, kunnes vahvemmat aineet tulivat kuvioihin mukaan. Päihteiden parissa kului useita vuosia, kunnes hän joutui tekemisiin viranomaisten kanssa ja lähti etsimään ratkaisua ongelmiinsa.

Voit lukea lisää Samuelin elämänvaiheista Helsingin Sanomien artikkelista ”Selviytyjä” (vain HS:n tilaajille).

Pidemmät kuntoutusjaksot auttavat motivoitunutta selviytymään

Samuel oli A-kodilla ensin kuukauden peruskuntoutuksessa, jonka jälkeen hän jatkoi Joukanen-yhteisöön. Yhteisössä eläminen oli intensiivistä, ja jokaisella oli omat tehtävät ja vastuut.

– Yhteisössä oleminen vaati paljon. Pienessä tilassa oli monta ihmistä, ja piti oppia olemaan toisten kanssa ja noudattamaan sääntöjä. Yhteiselo auttoi kuitenkin ymmärtämään jälleen yhteiskuntaa ja millaista on olla osa sitä. Jokaisen rooli on tärkeä, Samuel sanoo.

Samuel pitää kuntoutuksen kulmakivenä hyvää ja motivoitunutta yhteisöä sekä A-kodin työtään intohimolla tekeviä ohjaajia. Riippuvuudesta eroon pääsy oli aidosti yhteinen tavoite.

– Vaikka itsekin alussa kapinoin, ohjaajat haastavat juuri oikealla tavalla – olen siitä edelleen erittäin kiitollinen. Tärkeitä olivat vertaisryhmäkokoukset, joissa jokaisen ongelmat kohdattiin, niitä käsiteltiin ja samalla opittiin itsestä ihmisenä, Samuel kertoo.

Yhteiselo auttoi ymmärtämään jälleen yhteiskuntaa ja millaista on olla osa sitä.

Samuel vietti A-kodilla yhteensä seitsemän kuukautta, mitä hän pitää nykymittapuulla pitkänä aikana. Ensimmäinen maksusitoumus kattoi kolmen kuukauden ajan, toinen saman verran, ja sen jälkeen oli vielä yksi kuukausi lisää. Samuel peräänkuuluttaakin panostusta kuntoutujiin, jotka ovat aidosti oikealla tiellä.

– Hoitojaksot ovat liian lyhyitä, ja monissa paikoissa lisäaikaa on vaikea saada. Elämänmuutosten toteuttaminen ei tapahdu hetkessä. Itsekin ymmärsin puolen vuoden jälkeen, että olen itse vastuussa tulevaisuudestani. Vasta tällöin toipuminen alkoi, Samuel toteaa.

Kuntoutusjakson jälkeen on erittäin tärkeää, että toipumisen jatkosta huolehditaan. Vertaisryhmissä käyminen omalla paikkakunnalla voi jatkua pitkään kuntoutusjakson jälkeen.

– Yhteisössä olemisen jälkeen on ratkaisevaa, että pääsee kuntoutuksen jälkeen liittymään johonkin muuhun toipujaryhmään. Itsekin kävin vuosia nimettömien narkomaanien kokouksissa. A-kodilla tästä jatkumostakin huolehditaan hyvin, Samuel kehuu.

Ymmärrystä ja yhteistyötä vähentämään stigmaa

Päihdekuntoutuksen jälkeen Samuel palasi jälleen lääkäriopintojen pariin ja päätyi pohdinnan jälkeen auttamaan muita päihderiippuvaisia. Nykyään hän työskentelee päihdelääkärinä hyvinvointialueella.

– Toivon pystyväni antamaan ihmisille sen tärkeän toivon kipinän. Vaikka olisi epäonnistunut tuhat kertaa, voi seuraava kerta silti olla se, kun oivaltaakin, että on saanut tästä tarpeekseen. Taustani auttaa pääsemään omien potilaiden kanssa samalle aaltopituudelle, ja voin antaa heille kokemuksen, että heitä on kuultu, Samuel kertoo.

Toivon pystyväni antamaan ihmisille sen tärkeän toivon kipinän.

Päihdetyössä Samuel haluaisi lisätä eri osapuolten välisen yhteistyön tekemistä. Päihdekuntoutus tulisi myös siirtää sosiaalipuolen alaisuudesta terveydenhuollon puolelle.

– Yhteistyötä pitää lisätä. Olen myös sitä mieltä, että päihdekuntoutusta hallinnoidaan väärän tahon toimesta. Riippuvuus on aivojen sairaus, ja sitä tulisi hoitaa terveydenhuollon piirissä, kuten vieroitushoitokin on, sanoo Samuel.

Yhteistyö olisi omiaan myös vähentämään päihderiippuvaisiin ja -kuntoutujiin liittyvää stigmaa, kun aiheesta ymmärrettäisiin enemmän.

– Riippuvuuskuntoutujat ovat meidän yhteiskunnassamme se ryhmä, joita kohtaan asenteita pitäisi muuttaa eniten. Riippuvuus on aivojen sairaus, ja jos haluaa vapaaksi siitä, pitää olla käyttämättä ainetta hinnalla millä hyvänsä. Yhteiskunnan tulisi tukea tätä. Tarvitaan joku MeToo -tyyppinen ilmiö, jotta muutos voisi tapahtua. Toivottavasti sellainen tulee pian, Samuel toteaa.

Voit lukea lisää Samuelin elämänvaiheista Helsingin Sanomien artikkelista ”Selviytyjä” (vain HS:n tilaajille).