Hoitomotivaation hetki ratkaisee – toipumispolku ei saa katketa

Suomessa päihdekuntoutuksen suuri haaste ei ole tiedon puute, vaan ajoitus. Hetki, jolloin ihminen on valmis hakemaan apua, on usein lyhyt ja hauras. Jos se hukataan byrokratian, jonojen tai epäselvien vastuiden vuoksi, seuraava mahdollisuus voi olla vuosien päässä, jos enää koskaan. 

A-Kiltojen Liiton toiminnanjohtaja ja VAK ry:n hallituksen jäsen Yrmy Ikonen korostaa, että juuri tätä hetkeä järjestelmän pitäisi osata vaalia.

– Kun motivaatio syntyy, se pitäisi pystyä hyödyntämään heti. Rauta on silloin kuumaa, ja ihmisen oma halu muutokseen korkeimmillaan.

Hänen mukaansa hoidon tehtävä ei ole odottaa täydellistä valmiutta, vaan vahvistaa jo syntynyttä tahtoa.

– Jos ihminen on valmis lähtemään kuntoutukseen, sen pitäisi riittää. Järjestelmän ei pitäisi asettaa lisäkynnyksiä tähän hetkeen.

Kun motivaatio syntyy, se pitäisi pystyä hyödyntämään heti.

Matalan kynnyksen hoito ei saa pysähtyä hallintoon

Matalan kynnyksen päihdehoito tarkoittaa Ikosen mukaan ennen kaikkea sitä, ettei hoitoon pääsy katkea hallinnollisiin esteisiin. Katkaisuhoitoon pitäisi päästä helposti ja siirtyä siitä sujuvasti jatkohoitoon – riittävän mittaiseen kuntoutukseen ja tarvittaessa elinpiirin vaihtoon.

– Hoitopolun pitäisi olla ehjä. Ei niin, että ihminen joutuu joka vaiheessa todistamaan uudelleen avuntarpeensa.

Hän muistuttaa, ettei kyse ole mahdottomasta tavoitteesta.

– Aikana, jolloin meillä oli paljon vähemmän rahaa ja teknologiaa hyödynnettävänä, pystyi hoitoon hakeutumaan suoraan kadulta. Nyt järjestelmä on monimutkaisempi, mutta sen ei pitäisi olla vaikeampi.

Hänen mukaansa myös puhetavalla on merkitystä. Hoito tulisi nähdä mahdollisuutena, ei kustannuseränä.

– Motivaatiota ei rakenneta syyllistämällä tai puhumalla pelkästään euroista. Se rakentuu toivosta ja siitä, että ihminen kokee tulevansa otetuksi vakavasti.

Hoitopolun pitäisi olla ehjä. Ei niin, että ihminen joutuu joka vaiheessa todistamaan uudelleen avuntarpeensa.

Sosiaalihuollon päihdepalvelut ovat järjestelmän selkäranka

Huoli kohdistuu erityisesti sosiaalihuollon päihdepalvelujen asemaan. Ikosen mukaan niiden velvoittavuus lainsäädännössä on ratkaisevaa. Jos päihdepalvelut kaventuvat liikaa terveydenhuollon viitekehykseen, jää sosiaalinen kuntoutuminen helposti puolitiehen.

– Päihderiippuvuus ei koske vain terveyttä, vaan koko elämää. Se vaikuttaa arkeen, ihmissuhteisiin, asumiseen ja kykyyn selviytyä aivan tavallisista asioista.

Ilman sosiaalista näkökulmaa ihmiset jäävät helposti palvelujen väliin.

– Silloin syntyy tilanne, jossa kukaan ei kanna kokonaisvastuuta. Ihminen voi jäädä kiertämään järjestelmässä ilman, että mikään todella muuttuu.

Yhteisöllinen kuntoutus mahdollistaa muutoksen

Yhteisöllinen kuntoutus on keskeinen osa ratkaisua. Kuntoutuksessa opetellaan uudelleen perustaitoja: siisteyttä, ruoanlaittoa ja arjen rytmiä. Ne eivät ole sivuseikkoja, vaan kuntoutumisen perusedellytyksiä.

– Kysymys ei ole pelkästään päihteettömyydestä, vaan siitä, että ihminen oppii elämään arkea uudella tavalla. Se vaatii aikaa, harjoittelua ja turvallisen ympäristön.

Yhteisö tarjoaa myös mahdollisuuden irrottautua haitallisesta ympäristöstä ja tarkastella omaa elämää etäämmältä.

Kuntoutuksen jälkeen tuki ei saa katketa. Vertaistuki, kuten AA-, NA- ja A-killat, on kustannuksiltaan pieni, mutta vaikutuksiltaan merkittävä osa toipumista.

– Muutos ei pääty kuntoutusjaksoon. Jälkihoito ja vertaistuki ratkaisevat, kantaako uusi suunta arjessa.

Haasteena on kuitenkin, ettei järjestelmällistä jälkiseurantaa ole riittävästi, eikä tieto mahdollisuuksista aina kulje palveluissa.

Hoitamattomuuden todellinen hinta

Hoitamattomana päihdeongelmat tulevat yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmiksi myöhemmin. Taloudellinen hyöty kuntoutuksesta tulee viiveellä, mutta hoitamattomuuden lasku on väistämätön.

– Jos emme vahvista toipumispolkuja nyt, riskinä on kehitys, jossa myös Suomessa nähdään yhä enemmän syrjäytymistä, turvattomuutta ja yhteiskunnallista rapautumista.

Ratkaisu ei ole Ikosen mukaan yksi yksittäinen toimi, vaan laajempi näkemys.

– Tarvitsemme rohkeutta rakentaa saumattomia, matalan kynnyksen palveluja ja käyttää hoitomotivaation hetki silloin, kun se on käsillä. Päihdekuntoutus ei ole menoerä vaan investointi ihmiseen ja koko yhteiskuntaan.

Hyvinvointiyhteiskunta toimii, jos se tukee arkea silloin, kun ihminen ei pärjää yksin.