“Kun on myynyt kuolemaa, haluaa myydä toivoa” – Tiinan matka kuntoutujasta ohjaajaksi

Tiina Salon äänestä kuultaa rauha ja kiitollisuus, kun hän puhuu elämästään ja työstään. Nykyinen arki tuntuu tasapainoiselta ja turvalliselta, vaikka tie tähän pisteeseen ei ole ollut suoraviivainen. Juuri siksi Tiina tietää, miten suuri merkitys toivolla ihmiselle on.

Nyt Tiina työskentelee ohjaajana VAK ry:n Mikkeli-yhteisössä. Hän vastaa muun muassa omaohjauksesta, ryhmien ohjaamisesta ja lääkehoidosta. Taustalla on vahva ammatillinen kehitys: hän on ensin valmistunut lähihoitajaksi ja jatkaa parhaillaan sairaanhoitajaopintojaan.

Matka yhteisöön alkoi kuitenkin aivan toisesta roolista.

– Vuonna 2020 olin itse kuntoutuksessa ja myöhemmin kuntouttavassa työtoiminnassa. Sen jälkeen olin mukana käynnistämässä järjestökentällä uutta toimintaa, kunnes minut pyydettiin Mikkeli-yhteisöön ohjaamaan ryhmiä. Lopulta päädyin työharjoitteluun ja myöhemmin töihin, Tiina kertoo.

Hän ei koe menneisyyttään työnsä tärkeimmäksi asiaksi.

– Työssä tai elämässä oleellista ei ole menneisyyden yksityiskohta, vaan se, miten ihminen toimii tänään.

Toipuminen on tapa elää

Tiina puhuu toipumisesta realistisesti. Kyse ei ole projektista, joka joskus valmistuu, vaan tavasta elää arkea.

– Olen ollut kuusi vuotta puhtaana, ja tunnen siitä suurta kiitollisuutta joka päivä. Addiktiosairauden kanssa tehdään töitä jatkuvasti, vaikka arki on nykyään hyvin tavallista ja turvallista.

Toipumisen tärkein ajatus on edelleen sama:

– Päivä ja hetki kerrallaan.

Työ yhteisössä vaatii myös vahvaa itsensä tuntemista. Tiina kertoo pohtineensa jo ensimmäisen harjoittelun aikana, kestääkö hän työn kuormitusta.

– Mietin paljon sitä, kuinka paljon kannan asioita kotiin tai menevätkö yöunet. Jos kuormitus olisi ollut liikaa, olisin joutunut lopettamaan. Tässä työssä tärkeintä on pysyä itse rauhallisena ja turvallisena myös silloin, kun toisella menee yli.

Tavallinen elämä on unelma

Nykyään Tiinan onnellisuus rakentuu hyvin tavallisista asioista.

– Rakastan työtäni, terveitä ihmissuhteita, kotia ja metsää, joka alkaa lähes omalta kotiovelta. Joka aamu mielen täyttää kiitollisuus.

Hän pysähtyy tietoisesti pieniin hetkiin.

– On ihanaa herätä aamulla puhtaana, avata verhot ja katsoa auringonnousua aamukahvin kanssa. Niissä hetkissä ymmärtää, ettei mikään ole itsestään selvää.

Tiina kertoo istuvansa samassa huoneessa, jossa hän itse aikanaan tapasi oman ohjaajansa kuntoutukseen tullessaan.

Ajatus pysäyttää edelleen.

– Kun on kaksikymmentä vuotta myynyt kuolemaa, on tosi suuri sisäinen palo myydä toivoa.