Artikkelit

Kankaanpään A-koti tarjoaa ainutlaatuista tukea päihteistä kuntoutuville perheille

Kankaanpään A-koti on yksi harvoista päihdekuntoutuspaikoista Suomessa, jossa vanhemmuuden tukeminen sekä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kehittäminen kuuluvat osaksi kuntoutusta. Jo toistamiseen myönnetyn valtionavustuksen tuella perhekuntoutusta kehitetään entisestään. A-kotiin voi hakeutua hoidettavaksi mistä päin Suomea tahansa.

Päihteettömyyden tavoittelun ohella Kankaanpään A-kodin tarjoaman perhekuntoutuksen päätavoitteisiin kuuluvat vanhemmuuden tukeminen ja perheen vuorovaikutuksen parantaminen. Perhekuntoutus on päihderiippuvaiselle ja tämän koko perheelle toteutettavaa kuntouttavaa yhteisöhoitoa. Alkuvuodesta myönnetyn valtionavustuksen tuella perheille suunnattua hoitoa ja kuntoutusta kehitetään Kankaanpään A-kodilla entistä enemmän vastaamaan perheiden tarpeita.

– Työstämme perheiden sisäisen vuorovaikutuksen tukemiseen uutta menetelmää yhdessä Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) kanssa. Menetelmän avulla vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta saadaan todennettua ja kehitettyä käytännönläheisillä harjoituksilla, Kankaanpään A-kodin perhekuntoutuksen vastaava työntekijä Tuula Sillanpää kertoo.

Kankaanpään A-kodin päiväkoti Onnelassa on paljon puuhaa perheen pienimmille.

Kyseessä on perheille räätälöitävä muunnos SAMKissa kehitetystä yksilölähtöisestä SomeBody-toimintamallista, joka on vuorovaikutuksellisen ohjaustyön työväline ennaltaehkäisevässä ja kuntouttavassa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työssä.

Päihdekuntoutuksessa olevien perheiden vanhemmat ovat hyvin usein itse kasvaneet päihdeongelmaisessa perheessä.

– Kun perheet tulevat A-kodille kuntoutukseen, vanhemmilta puuttuu usein kyky asettua lapsen asemaan tai ymmärtää lapsen tunne-elämän tarpeita. Perheen tilanteesta johtuen lapset tarvitsevat usein hyvin paljon tukea ja apua oman vuorovaikutuksensa kehittämiseen, ja jotta vanhempien olisi mahdollista olla tässä se tuki ja esimerkki, on heidän osattava nämä taidot ensin itse, Sillanpää luonnehtii.

Kankaanpään A-kodilla lapset saavat olla lapsia.

Perhe SomeBody -työskentelyn avulla opetellaan perheen sisäisiä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Koko perhe osallistuu yhdessä harjoituksiin, joissa opetellaan sitä, mikä on hyvää kosketusta, kuinka rauhoitutaan ja rentoudutaan, missä kulkee kenenkin reviiri sekä sitä, kuinka tunteita sanoitetaan ja näytetään. Kehotietoisuutta toimintakyvyn ja osallisuuden tukena käyttävän metodin tavoitteena on auttaa katkaisemaan perheiden ylisukupolvinen traumahistoria.

– Päihderiippuvuus on usein ylisukupolvisesti kasautuvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että päihdekuntoutuksessa olevien perheiden vanhemmat ovat hyvin usein itse kasvaneet päihdeongelmaisessa perheessä. Me A-kodilla haluamme tukea vanhemmuutta ja auttaa perheitä katkaisemaan tämän kierteen ja sitä kautta luoda positiivisesti kertautuvia vaikutuksia perheille ja heidän tuleville sukupolvilleen, Sillanpää sanoo.

Turvalliset puitteet tukevat kuntoutumista

Perhekuntoutukseen tuleva perhe muuttaa asumaan A-kotiin kuntoutusjakson ajaksi. Toipumisen ja arjenhallinnan opettelun kannalta on oleellista, että arjen ja elämisen puitteet tukevat kuntoutumisprosessia.

Kankaanpään A-kodilla perheet asuvat uudistetuissa rivitaloasunnoissa.
Siisti ja käytännöllinen keittiö opettaa oikeanlaista arjenhallintaa.

– Valtionavustuksen turvin perhekuntoutusyksikön asunnot on saatu kunnostettua. Siisti asunto ja hyväkuntoinen irtaimisto velvoittavat pitämään niistä hyvää huolta ja sillä tavoin kannustavat opettelemaan oikeanlaista arjenhallintaa, kertoo Sillanpää.

Paikkojen kunnostamisella on merkittävä vaikutus kuntoutusjakson antiin.

Asuntojen ohella perhekuntoutuksen kokoontumis- ja sosiaalitiloja remontoidaan. Lapsille tarkoitettu leikkipääty on jo laitettu kuntoon eri-ikäiset huomioiden. Paikkojen kunnostamisella on merkittävä vaikutus kuntoutusjakson antiin. Esimerkiksi monipuoliset ja siistit lapsille suunnatut tilat opettavat lapsille leikkitaitoja ja motivoivat vanhempia opettelemaan lasten kanssa puuhastelua.

– Tänne tullessaan lapsilla on usein puutteita leikkitaidoissaan ja valtavasti levotonta energiaa purkamatta. Haaveissamme onkin seuraavaksi rakentaa lapsille ja nuorille virikkeellinen leikkipiha, jossa kierroksia on mahdollisuus laskea terveellä, lapsen kasvua ja kehitystä tukevalla tavalla.

Päihteettömyys, vanhemmuus ja vuorovaikutus päätavoitteina

Perhekuntoutusyksikön leikkipäädyssä riittää puuhaa monen ikäiselle.

Vanhemman päihderiippuvuus on koko perheen asia. Kun asiat ovat riittävän solmussa, on perheen enää mahdotonta setviä niitä yksin. Perheyhteisöön silti harvoin tullaan perheen omasta halusta tai aloitteesta.

– Pelko ja häpeä estävät hakemasta apua tai edes myöntämästä ongelmaa. Usein vasta täällä A-kodilla perhe ymmärtää, kuinka suurien vaikeuksien kanssa he ovat yrittäneet itsekseen pärjätä. Me emme tuomitse, vaan haluamme aidosti auttaa. Tavoite on saada pidettyä perhe koossa, toteaa Sillanpää.

Suurin osa kuntoutukseen motivoituneista ja hoitojakson jälkeiseen intervallihoitoon sitoutuvista perheistä onnistuu saavuttamaan päihteettömän elämän. Toipumisen kautta perheet saavat uuden mahdollisuuden kokea ja nauttia aivan tavallisesta arjesta kokonaisena perheenä.

Mistä on kyse?

Sosiaali- ja terveysministeriö jakoi kolme miljoonaa euroa valtionavustuksia päihteitä käyttävien äitien hoitoon vuodelle 2019. Valtionavustusta vuodelle 2019 saivat VAK ry:n (240 000 euroa) ohella Ensi- ja turvakotien liitto (1 710 000 euroa), Kainuun sosiaali- ja terveyspiiri (150 000 euroa), KostamoKoti Oy (90 000 euroa), Sovatek-säätiö (210 000 euroa) ja Tampereen kaupunki (500 000 euroa). Valtionavustuksella tuetut palvelut sisältävät monipuolisesti niin laitos- kuin avokuntoutusta, joissa yhdistyvät päihdehoito- ja kuntoutus sekä vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tuki.

VAK ry:n alaisuudessa toimiva Kankaanpään A-koti on yhteisöhoitomenetelmään pohjautuva päihdekuntoutusyksikkö Kankaanpään maalaismaisemissa. A-kotiin voi hakeutua hoidettavaksi mistä päin Suomea tahansa.

”Oon elämäni velkaa A-kodille.”

Vankeuden suorittaminen päihdekuntoutuksessa pelastaa kokonaisia ihmiselämiä. Yhteisöhoidolla vaikutetaan päihteiden käytön juurisyihin. Vasta, kun tunnetaakka ja solmut saadaan purettua, on yksilöllä mahdollisuus toipua ja aloittaa oikea arki tuetusti.

Viimeiset kolme vuotta olisivat voineet olla turkulaisen Mikan elämässä aivan samanlaisia kuin aiemmat 30 vuotta. Hän olisi vapautunut vankilasta kolmannentoista kerran ja jatkanut työkyvyttömyyseläkkeen nostamista. Hän olisi palannut tuttuun porukkaan, jatkanut kaman käyttöä ja viinalla lotraamista. Askel askeleelta edennyt sillä rikollisella polulla, jonka ensimmäisen askeleen hän oli ottanut ollessaan vasta 13-vuotias. Katupersoona on kova rooli vetää, mutta muuta mies ei osannut, kun ei ollut koskaan muunlaista elämää oppinut.

”Kun tyypit pääsee vapauteen, ei ole muuta kuin se sama vanha tuttavapiiri.”

Mutta ei, viimeiset kolme vuotta eivät ole olleet missään määrin samanlaisia kuin Mikan elämä ennen. Ehei. Tässä hän nyt istuu, sama mies, täysin eri ihmisenä. Väsyneenä päivän töistä. Mika on nykyään betonimies. Paperissa ei lue enää ADHD tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Kuulostaa uskomattomalta tarinalta, saavuttamattomaltakin. Pohjalta nousu, syrjäytyneestä palkansaajaksi, tiukasti kiinni arkeen ja elämään. Vau, nyökkäilevät ihmiset. Mutta tämä ei ole vain tarina, tämä on Mikan arkea. Ei äkkinäinen muutos, hokkus pokkus, vaan silkkaa tahtoa ja ennen kaikkea tukea vaatinut raskas matka raittiiseen elämään.

”Suurin osa käyttäjistä on kilttejä ihmisiä, jotka etsivät vain hyväksyntää.”

Palataanpa ajassa muutama vuosi taaksepäin. Saramäen vankilan sellissä Mika on pohjalla. Pohjaakin syvemmällä. Tämä on tässä, enää on vain kuolema. Epätoivo kuristaa, mutta sitten hän muistaa. Viisitoista vuotta aiemmin läheisten pakottamana alkanut päihdekuntoutus oli jäänyt kesken. Silloin oli vuosituhannen vaihde eikä Mika ollut valmis vastaanottamaan apua. Nyt Saramäessä hän ei muuta haluakaan. Yksin hän ei selviäisi. Kun mahdollisuutta koevapauteen tarjotaan, Mikalla on vastaus valmiina: Haluan Kankaanpään A-kotiin. Mulla on siellä asiat kesken.

”Päihdekuntoutuspaikat on parhaita. Niissä hoidetaan katupersoona pois. Kasvatetaan ihmistä, joka meissä kaikissa on sisällä.”

Koevapauden alainen osuus kuntoutuksessa päättyi, mutta Mika halusi jatkaa. Yhteisöhoitoon pohjautuvassa päihdekuntoutuksessa hän joutui luopumaan katuroolistaan, paljastumaan itselleen ja muille. Jaahas, tällanen aivan tavallinen ja melko herkkä ihminen mä oonkin. Kiltti, en ollenkaan paha. Hyväksytyksi tulemista toivova ja vahvasti tunteva ihmine, arvokas ja ainutlaatune. Se oliomaohjaajalta saatu tuki, mikä repi aidon Mikan irti katupersoonasta. Addikti ja narkkari, ne olivat ihan eri mies.

Rikosseuraamuslaitos ja Turun sosiaalitoimi maksoivat kuntoutusjakson. Vajaa kahdeksan kuukautta kuntoutusta ja täysin uusi lähtökohta elämään. Ehkä sillä hetkellä iso raha satsattavaksi, mutta lopulta pieni hinta tulevaisuudesta – aivan jättimäinen säästö pitkässä juoksussa. Täsä mä ny olen, kunnon kaveri ja kansalainen. Kankaanpään A-koti ja Joukanen-yhteisö pelastivat mun hengen ja varmasti monen muunkin siinä samalla.

Päihdekuntoutus on välimaasto vankilan ja siviilin välissä, joka valmentaa siviilielämässä selviytymiseen.

Vankeuden suorittaminen Kankaanpään A-kodissa

Rikollisuus on osa päihdeongelmaisen elämää ja monilla vankilan ovet käyvät tiuhaan. Vankeuden ja päihdekuntoutuksen yhdistäminen auttaa ihmisen rikos- ja päihdekierteen katkaisemisessa. Kankaanpään A-kodissa ei keskitytä ainoastaan päihteettömyyteen, vaan kokonaisvaltaiseen toipumiseen, arjen hallinnan opetteluun ja yhteiskunnassa oikeilla pelisäännöillä elämiseen. A-kodissa kuntoutetaan vuosittain noin kymmenkunta vankia.

Voidakseen suorittaa osan vankeustuomiosta päihdekuntoutuksessa, vangin on osoitettava oma motivaationsa päihteettömyyteen ja vankilan ulkopuoliseen päihdekuntoutukseen. Jos vankilassa arvioidaan, että vangin kohdalla tavoitteellisesta päihdekuntoutuksesta on hyötyä, he ovat yhteydessä A-kotiin ja päihdekuntoutusta aletaan yhdessä suunnitella. Sijoituksesta vankilan ulkopuoliseen laitokseen sovitaan A-kodin, vangin, vankilan ja kotikunnan kesken. Kuntoutusaika voi olla valvottua koevapautta tai rangaistuksen aikaista kuntoutusta. Osa vangeista tulee tuomion päätyttyä myös omaehtoisesti päihdekuntoutukseen.

Kuva: Dreamstime

VAK ry on tukena onnellisemman uuden vuoden tekemisessä

Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö kiittävät kuluneesta vuodesta ja toivottavat rauhallista joulua! Jatketaan onnellisten tarinoiden rakentamista myös ensi vuonna.

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön taustalla on vuonna 1948 perustettu yhdistys, VAK ry.  Se toimii riippuvuusongelmaisten hyväksi vahvistaen yhteistä hyvinvointia ja tarjoamalla päihderiippuvaisille turvallisen ja elämänmuutosta edistävän kuntoutusyhteisön.

VAK ry – tukena onnellisten tarinoiden tekemisessä.

Toimimme riippuvuusongelmaisten elämäntilanteen parantamiseksi yhteiskunnan ja yksilön tasolla. Sekä Kankaanpään A-kodissa että Mikkeli-yhteisössä olemme aktiivisesti mukana päihdehoitoalan verkostossa ja pyrimme ehkäisemään syrjäytymistä.

Ota meihin yhteyttä!

Nyt piirrän ääriviivani uudelleen

Tiedätkö sen tunteen, kun pelkää menettävänsä kaiken, ja samalla kuitenkin toivoo juuri niin käyvän, jotta voisi tappaa itsensä? Minä tiedän.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Yksinäinen ja jo lapsena liikaa murhetta kantanut sydämeni pakahtui huomiosta, jota vanhempi poika osasi antaa. Matka huumaavaan maailmaan tempasi vauhdilla mukaansa. Henkinen riippuvuus syntyi nopeasti. Tarve olla yhtä oli niin suuri, ettei hinnalla ollut väliä. Jos sinä otit, minäkin otin. Sinulla oli vapaus, minulla rajat – mene ja tule, minä odotin. Odotin, koska olin riippuvainen sinusta ja minusta, meistä ja läheisyydestä. Ja kun soluistamme sen yhden kerran tuli uumenissani yhtä, halusin hautoa yhteistä tulevaisuuttamme koko sydämestäni. Meistä tulisi oikea perhe, kaikki kääntyisi hyväksi ja me olisimme ihka oikeasti me.

Lapsi teki minusta äidin, mutta sinä olit edelleen sinä. Hyvässä ja pahassa. Olin rikki ja loppu, mutta silti koukussa. Annoin anteeksi yhä uudelleen. Elämästäni oli tullut laudalla tasapainoilua. Kun oli tarpeeksi paha olla ja rinnassa hengen salpaava musta aukko, silloin minulla oli pakokeino kaikesta. Reitti hetken autuuteen löytyi lääkeliuskan läpipainofolion takaa, valui nesteenä kurkusta tai piili purussa sätkäpaperin alla. Ne turruttivat. Ne poistivat tarpeen tutkiskella kipua, joka selvin päin sykähteli luissa ja ytimissä. Päihteet olivat se keinuva syli ja huojentava kosketus, jota kaipasin. Aineissa en ollut minä, olin parempi. Silloin olin hyvä ja kelpasin.

Kävin töissä, pyöritin arkeamme, tyttäreni ja minun. Pikavippikierre imaisi luottotiedot mennessään. Kaapissa riitti ruokaa, vaikkei minusta ollut sitä aina laittamaan. Voi sitä pientä tyttöäni, onneksi on niin reipas ja itsenäinen, ajattelin, niin sopuisa ja vaatimaton. Huomaamaton. En sentään kompuroi tai sekoile lapseni nähden, kiittelin itseäni, kun makasin sohvalla pilven kihistessä päässä liian sankkaa sumua. Olin paikalla, mutta tavoittamattomissa.

Lastensuojeluilmoitus. Pelko menetyksestä puristi otteeseensa. Pääsin kuiville – vain langetakseni uudelleen. Ahdistusta, lääkkeitä ja säännöllisiä seuloja. Arjesta tuli peliä. Kuinka paljon ja kuinka lähellä huumeseulaa voi ottaa jäämättä kiinni? Äidin kiltti tyttö, ole vain ihan hiljaa ja nätisti, äidillä on vähän paha olla. Ote alkoi lipsua, muistikuvat hämärtyä. Liian paljon käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia, liian vähän ymmärrystä ja apua. Ei mikään pilleri tai naukku maailmassa enää riittänyt kutistamaan voimalla vyöryvää mustaa. Voi kunpa kukaan ei veisi lastani minulta… tai ei, kunpa veisikin! Saisin lähteä täältä, pääsisin pois, iäksi pois. Ja sitten se puhelu tuli. Olin jäänyt kiinni. Tai kuten nyt ajattelen, olin pelastunut.

Nyt Kankaanpään A-kodilla katselen arkea, jota ei peitä sumu, ja tunnen – voi totta vie tunnenkin. Tunnen sen kaiken, jonka peittelemiseksi olen tehnyt kaikkeni jo vuosien ajan. Annan kaiken tulla, tuettuna olen vahva. Koko ajan vahvempi, ymmärrän. Rajani alkavat hahmottua. Minä olen arvokas ja tunteeni ovat arvokkaita. Yhteys tyttäreeni se vasta arvokas onkin! Tämä on minun lapseni, joka uskaltaa sanoa vastaan ja näkyä. Tyttäreni, joka on tullut esiin samaa matkaa kanssani. Meillä on tulevaisuus, meillä on toisemme. Toipuminen on pitkä taival, jonka ensimmäinen askel on vaikein ottaa. Nyt olen tällä tiellä, enkä halua enää palata takaisin. Elän tässä hetkessä, ja se hetki on arvokas.

Kuva: Dreamstime

Rankaisemisen ja uhkailun jälkeen tarjottiin vaihtoehtoa: konkreettista apua A-kodilla

Kun takana on vuosia kestänyt päihderiippuvuus tai vankila- ja rikoskierre, tavallisen elämän periaatteiden omaksuminen voi olla vaikeaa. Aki Stenroos tietää, kuinka suuri elämänmuutos vaaditaan, jotta rehellisyydestä tulee elämäntapa.

– Muistan elävästi miten seisoin vieroitusoireissani A-kodin ruokalassa. Oloni oli aivan järkyttävä, enkä tiennyt, miten olisin ollut. Edessäni seisoi mies, joka näytti hyvinvoivalta ja käsittämättömän onnelliselta. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin ihmisen, joka oli päässyt aineista eroon. Ensimmäinen kerta kun tajusin, että tällaistakin elämää on olemassa, Stenroos kertoo Veikkauksen sivuilla 15.11.2018 julkaistussa jutussa.

Lue koko tarina.

Kuva: Veera Korhonen

Päihdekuntoutus saa tukea ainutlaatuisesta päiväkoti Onnelasta

Kankaanpään A-kodin perhekuntoutusyksikön ikioma päiväkoti Onnela on ollut perheiden tukena jo 20 vuoden ajan. Äärimmäisen tärkeästä roolista huolimatta vastaavanlaisia päiväkoteja ei Suomessa muualla ole.

Vaaleassa puutalossa on lämmin ja kotoisa tunnelma. Nurkkahuoneessa kohoaa valtavista tyynyistä rakennettu maja ja lepohuoneen tiipiistä kuuluu pientä kiherrystä. Keittiön pöydän äärellä harjoitellaan läksyksi tullutta lukutehtävää. Hetki on seesteinen ja rauhallinen – verkkaisemman oloinen kuin päiväkodeissa yleensä. Ihan tavallinen päiväkoti Onnela kuitenkin on, joskin hyvin ainutlaatuisessa ympäristössä.

– Me panostamme täällä erityisesti läsnäoloon, läheisyyteen ja tuttuihin rutiineihin, kertoo päiväkodin ohjaaja Mari Teelmäki.

Juuri näitä asioita päihdekuntoutuksen yhteydessä olevan päiväkodin lapset eniten kaipaavat: luotettavaa ja ennalta-arvattavaa aikuisen syliä. Lapset tarvitsevat turvallista ja tasaista arkea, ja sellaista heidän vanhempansa ovat tulleet A-kodille opettelemaan.

Turvallinen ja ennalta-arvattava arki on lapsille ensiarvoisen tärkeää.

Tukena vuorovaikutuksen parantamisessa

Kankaanpään A-kodin perhekuntoutuksen asiakkaat ovat oppilaina tavallisen arjen koulussa, jonka oppimäärä koostuu oman sairauden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Päihdekuntoutus ei kuitenkaan pääty valmistujaisiin, vaan jatkuu läpi koko elämän uudenlaisen arjen vaalimisena. Toisin kuin usein ajatellaan, päihderiippuvainen ei motivoidu karskeista kommenteista tai syyllistämisestä. Päinvastoin, he tarvitsevat ymmärrystä ja hyväksyntää – ennen kaikkea kokemuksen inhimillisyydestä ja kuulluksi tulemisesta.

Perhekuntoutuksessa päihderiippuvuuden merkitys koko perheen asiana korostuu. Riippuvuus ei ole vain yksilön ongelma. Hoidettavana on koko perhe.

– Meillä asuvat perheet tulevat lastensuojelun kautta, ja kuntoutusjaksot kestävät kolmesta kuukaudesta vuoteen. Tarjoamme moniammatillista apua ja tukea koko perheelle. Päiväkodillamme on merkittävä rooli perheen toipumisessa sekä vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen tukemisessa, Kankaanpään A-kodin johtaja Heidi Viljanen kuvailee.

Päiväkoti Onnelan nukkulassa on seesteinen tunnelma.

Päiväkodin ohjaaja Mari Teelmäki auttaa koulusta tullutta iltapäiväkerholaista päivän läksyissä.

Tiivistä moniammatillista yhteistyötä

Päiväkoti Onnelassa työskentelee kaksi ohjaajaa ja lapsia on enimmillään kymmenkunta. Arkipäivät etenevät, kuten muissakin päiväkodeissa: leikitään, ulkoillaan, syödään, nukutaan päiväunet ja vielä vähän puuhaillaan. Aamuisin ja iltapäivisin Onnela toimii samalla esikoulu- ja kouluikäisten lasten aamu- ja iltapäiväkerhona. Kyyditykset läheiselle kyläkoululle ja takaisin hoituvat perhekuntoutuksen työntekijöiden voimin.

– Olemme päivähoitotoiminnan ohella tiiviisti yhteistyössä sekä vanhempien, perhetyöntekijöiden että sosiaalitoimen kanssa. Tällainen vuorovaikutus luo mahdollisuuden asioiden monipuoliselle käsittelylle, Teelmäki luonnehtii.

Onnelassa arkea sävyttävät rutiinit, läheisyys ja läsnäolo. Kuvassa ohjaaja Taina Läheniemi leikkii legoilla päiväkodin lasten kanssa.

Perheiden kuntoutusjaksojen pituudet vaihtelevat yksilöllisten tarpeiden mukaan. Lyhyinä jaksoina annettavia, kuntoutuksen mahdollistavia maksusitoumuspäätöksiä joutuu usein odottelemaan jännityksellä.

– Aluksi kolme kuukautta eteenpäin tuntui todella pitkältä ajalta ja mietin, mitähän tästä tulee. Nyt tästä ajasta on puolet takana päin ja toivon hartaasti, että saisimme tyttäreni kanssa vielä jäädä tänne. Olen löytänyt motivaation toipumiseen, mutta tarvitsen vielä tukea, perhekuntoutuksen asiakkaaksi 6-vuotiaan tyttärensä kanssa tullut äiti kertoo.

Pelko lapsen menettämisestä esti äitiä hakemasta apua. Lopulta oli pakko, mutta päätös oli silti vaikea – pelottavampi kuin mikään koskaan aiemmin. Nyt sekava, päämäärätön arki on tasoittunut ja suhde omaan lapseen syventynyt.

– Nyt en ainoastaan ole paikalla, vaan olen myös läsnä.

 

Lue lisää tarinoita