Turvallisuuden tunne rakentui kuntoutuksessa 

Kun Aino syntyi 24 vuotta sitten, hänen molemmat vanhempansa olivat huumeiden käyttäjiä. Lapsuuden kokemukset ovat jättäneet jälkensä elämän kulkuun: kasvuun, kehitykseen, kykyyn hallita omaa elämää ja tehdä valintoja. 

Aino on omassa lapsuudessaan ollut pompoteltavana äidin, sijaisperheen, lastenkodin ja perhekodin välillä. Pysyvyys ja turvallisuuden tunne olivat outoja käsitteitä. 

– Lapsuuden ja nuoruuden kokemukseni ovat sisältäneet paljon vaikeita tunteita. Olen kokenut sulkeutuneisuutta, pelkoa, turvattomuutta, alemmuuden tunnetta ja rakkaudettomuutta. Onneksi minulla on ollut mummoni. Hän on ollut matkan varrella tärkeä ja turvallinen ihminen, ja kuvastanut minulle pysyvyyttä, Aino kuvailee. 

Kokeilusta käyttäjäksi on lyhyt matka 

Lapsuuden vaikeat tuntemukset tulivat pintaan Ainon nuoruudessa monenlaisena oireiluna. Päihteet ja itsensä satuttaminen tulivat osaksi elämää hyvin varhaisessa vaiheessa. 

– Jäin kiinni sijaisperheen äidilleni itseni viiltelystä 12-vuotiaana. Sijaisperheen äiti totesi siihen vain, että jos haluaisin viillellä kunnolla, niin vetäisin itseltäni ranteet auki – nuo sanat kummittelivat päässäni pitkän aikaa. Pääsin pian tapahtuneen jälkeen Lahteen lastenkotiin, mutta olin siinä vaiheessa niin lukossa ja ahdistunut kaikesta kokemastani, että kärsin monista eri oireista ja jouduin usein suljetulle osastolle. 

Ensimmäiset huumekokeilut Ainolla oli 17-vuotiaana yhdessä oman äidin ja äidin miesystävän kanssa. Melko pian kuvioihin tulivat kovemmat aineet suonensisäisesti. Aino muutti omaan kotiin heti tultuaan täysi-ikäiseksi, mutta hänelle ei ollut siihen mennessä kehittynyt aitoa kykyä elää itsenäisesti laitoksen ulkopuolella. 

– Täysi-ikäisenä oli mahdollisuus hakea lainaa, jolla sain rahoitettua päivittäiseksi muuttuneen päihteiden käytön. Yksinolo oli tuskaista ja hain paljon seuraa. Parikymppisenä tapasin mieheni, jolla on myös huumetaustaa. Yhteinen arkemme pyöri päihteiden ympärillä. 

Aikuisuuden karikoista katkaisuhoitoon 

Parin vuoden päästä Aino avioitui miehensä kanssa. Häät olivat kaukana unelmasta, ja ikimuistoisten hetkien sijaan päivästä on jäänyt lähinnä hataria muistikuvia. 

– Selvinpäin piti olla, mutta toisin kävi. Hääkuvat ovat aika surullisia. 

Päihteet varjostivat elämää naimisiinmenon jälkeenkin. Tuli kotietsintää, häätöjä ja oikeudenkäyntejä. Pariskunta tiedosti, että elämässä ei ole järkeä, mutta molemmilta puuttui usko päästä päihteistä eroon omin avuin tai edes katkaisuhoidon avustuksella. Välillä tuntui mahdottomuudelta jatkaa selvänä. 

– Marraskuussa 2021 menin katkolle Mikkeli-yhteisöön ja mieheni meni Kankaanpäähän. Päätimme olla hoitojakson alussa kuukauden erillämme. Olin tuolloin tietämättäni ensimmäisellä viikolla raskaana. Kun tulin Mikkelistä tänne Kankaanpäähän ja kerroin kuukautisteni jääneen pois, jolloin teimme yhdessä raskaustestin. Tulos oli räikeän punainen. Olin kovin häkeltynyt. En olisi halunnut olla raskaana, mutta tiesin, että haluan pitää lapsen. 

Pitkäkestoinen kuntoutus tuottaa tuloksia 

Aino oli Kankaanpäässä seitsemän kuukauden ajan. Toki välillä vietettiin aikaa kotonakin avokuntoutuksen turvin. Hän on ollut nyt selvänä yhdeksän kuukautta. Vaikka repsahtaminen pelottaa, äitiys motivoi kuntoutumisen tiellä. 

– Äitiyden alussa lapsi ei tuntunut omalta, mutta olen oppinut rakastamaan. Olen saanut täällä osakseni hyväksyntää ja oppinut hyväksymään asioita. Ilman pitkäkestoista kuntoutusta en olisi tässä tilanteessa. 

Kankaanpäässä henkilökohtaisen ohjaajan merkitys on suuri. Ainon kokemuksen mukaan omaohjaajan kanssa syntyy syvempi luottamus ja suhde, jossa ei tarvitse salailla mitään ja voi olla oma itsensä. Ryhmissä työskentely ja yhteisöllinen kuntoutumisympäristö tarjoavat vertaistukea ja mahdollisuuden unohtaa ulkopuolella saadun leiman. 

– Vietämme aikaa ohjatusti ja vapaa-ajalla muiden kuntoutujien kanssa. On eri asia puhua ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet saman ja ymmärtävät. Eivät tuomitse vaan kannustavat. Päihdekäyttäjä kokee kuntoutusympäristön ulkopuolella paljon tuomitsemista. Olet ikään kuin aina ex-käyttäjä. 

Turvaa omien siipien kokeiluun 

Aino tähtää kohti päihdevapaita tulevaisuuden unelmia. 

– Haaveilen omasta talosta, työstä hätäkeskuspäivystäjänä ja tavallisesta arjesta. Haluan olla yhteiskuntakelpoinen. Jos en voi saada sitä yhdessä mieheni kanssa, niin toteutan niitä lapseni kanssa. 

Yhden asian Aino on itsensä kanssa päättänyt: oma lapsi ei saa kokea samoja asioita, mitä hän on itse kokenut. 

– Olemme lähdössä lapseni kanssa nyt viikon intervallijaksolta kotiin, ja palaamme vielä pariin otteeseen. Täällä kuntoutuksessa on helppo olla ja tulee turvallinen olo – se tunne kantaa ja kannustaa kotonakin. Lähden täältä aina hyvin ja levollisin mielin.