Artikkelit

Marikki on Kankaanpään A-kodin uusi johtaja

Leppoisten kesätuulien ohella Kankaanpään A-kodilla puhalsi tänä suvena muutoksen tuuli, kun pitkäaikainen johtaja Heidi Viljanen siirtyi kansanedustajaksi. A-kodin uusi johtaja, Marikki Forell, aloitti tehtävässään heinä–elokuun taitteessa.

Marikki, mikä sai sinut hakemaan A-kodin johtajaksi?

Vahvin motiivini oli se, että koen päihdetyön niin omakseni. Lisäksi mahdollisuus kehittyä johtajan taidoissa ja tehtävissä on hieno haaste ja mahdollisuus. Olen opiskellut henkilöstöhallintoa ja organisaation kehittämistä. Moni oma mielenkiinnon aihe yhdistyy tässä roolissa.

Millaisissa tehtävissä olet aiemmin työskennellyt?

Varsinaisen urani olen tehnyt sairaanhoitajana ja osastonhoitajana päihdetyön parissa pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä psykiatrian puolella. Viimeisimmäksi olen toiminut projektikoordinaattorina Oma Häme -sotehankkeessa ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä uuden aluesairaalahankkeen parissa.

Mitkä ovat päihdetyön haasteet nyt ja kuinka aiot niihin pureutua?

Päihdetyön tulokset ovat todella vaikeasti todennettavissa ja työn vaikuttavuuden arviointi on vaikeaa. Omalla aktiivisella yhteydenpidolla kuntien suuntaan pyrimme vaikuttamaan siihen, millaisia valintoja kunnissa tehdään päihdetyön osalta. Asiakkaiden yksilöllinen kohtaaminen ja tarpeisiin vastaaminen on jatkuva haaste, jonka toteutumisesta A-kodin johtajana itse viime kädessä vastaan. Henkilöstön osaamisen ja motivaation tukeminen on todella tärkeää.

Mitkä ovat A-kodin vahvuudet tuorein silmin?

Lääkkeetön päihdehoito ja -kuntoutus, pidän siitä ideologiasta tosi paljon. Lisäksi henkilökunta on hyvin sitoutunutta ja A-kodin toiminta on vakiintunutta. Sijainti luonnon keskellä on äärimmäisen terapeuttinen.

Millä tavoin olet kotiutunut uuteen rooliisi A-kodilla?

Olen ollut todella yllättynyt siitä, kuinka luonteva olo itselläni on ollut. Uuteen meno jännittää aina, mutta nyt on ollut todella helppo sulautua joukkoon. Matala hierarkia antaa kaikille hyvät mahdollisuudet toimia, eivätkä dynaamiset ajatukset häviä hallinnon koneistoihin. Se motivoi minua ihan hirveästi.

Millainen olet johtajana?

Kehittämisorientoitunut ja tarkka havainnoimaan. Tehtäväni on saada kaikki talon prosessit toimimaan niin, että kaikki voivat keskittyä tekemään työtään parhaalla mahdollisimmalla tavalla. Ajattelen, että olen oppimassa täällä joka päivä itsekin. Johtajan vaihtuminen on meille kaikille uusi tilanne. Vain puhumalla riittävästi ja toisemme avoimesti kohtaamalla voimme luoda yhteisymmärryksen siitä, millainen työpaikka A-koti on.

Millaisia toiveita sinulla on A-kodin tulevaisuutta ajatellen?

A-kodin toiminnan ja strategian on oltava ketterä – ympäröivä maailma muuttuu jatkuvasti ja se muutos on huomioitava. Haluan pitää vuoropuhelun kuntien kanssa mahdollisimman aktiivisena ja yhteistyön tiiviinä. Asiakkaiden äänen tulee olla jatkossakin kuuluvilla. Uskon, että laadukkaasti tehty työ palkitaan ja palkitsee myös tekijöitään. Toivon, että onnistun vahvistamaan A-kodin asemaa päihdekuntoutuksen palvelukentässä.

Marikki Forell

Kankaanpään A-kodin johtaja

044 4910 095, marikki.forell@vakry.fi

Syrjäyttääkö yhteiskunta rakenteillaan?

VAK ry:n, Sininauhasäätiön ja KRIS Satakunta ry:n yhteisessä paneelikeskustelussa Porin SuomiAreenalla pohdittiin päihderiippuvuuden ylisukupolvisesti periytyviä vaikutuksia, hoitoon pääsyn vaikeutta ja muutoksen mahdollisuutta. Keskustelu keräsi eniten yleisöä SuomiAreena-viikon kaupungintalon pihalla järjestetyistä tapahtumista.

Suomessa noin 70 000 lasta asuu perheessä, jossa vanhemmalla on alkava päihdeongelma. Joka kymmenes lapsi kasvaa perheessä, jossa lapselle aiheutuu haittoja vanhemman päihteiden käytöstä. Kasvaminen päihdeongelmaisessa kodissa vääristää lapsen identiteettiä ja käsitystä siitä, mikä on normaalia. Ylisukupolviset, haitalliset ketjut ovat tuttuja sosiaalialan toimijoille.

– Ylisukupolvisuus tarkoittaa ilmiöitä, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle, kuten päihderiippuvuus, rikollisuus tai muu kaltoinkohtelu. Kun lapsi kasvaa perheessä, jossa nämä ilmiöt ovat läsnä, ne arkipäiväistyvät ja muovaavat lapsen käsitystä siitä, mikä on oikein. Haitallisten asenteiden, arvojen ja uskomusten muutokseen tarvitaan ulkopuolista apua, kertoo Kankaanpään A-kodin perhekuntoutuksen vastaava työntekijä Tuula Sillanpää.

Rikosseuraamuslaitoksen kehittämispäällikkö Pauli Nieminen tietää hyvin, millainen merkitys ylisukupolvisuudella on rikosmaailmassa.

– Usein rikokseen ryhtyminen selitetään tietoiseksi valinnaksi, yksilöön paikantuvaksi asiaksi. Todellisuudessa tilanne on hyvin usein se, ettei rikoksen tekijällä ole käsitystä muunlaisesta tavasta elää arkeaan. Katkaisemalla rikoksen kehä seuraava sukupolvi saa ponnistaa erilaisista lähtökohdista.

Hoitoon pääsy liian vaikeaa

Mahdollisimman varhaisella sekä riittävällä ja oikea-aikaisella avulla ylisukupolvisuus on mahdollista katkaista. 

– Ongelman kieltäminen kuuluu päihderiippuvuuteen. Siihen, ettei omaa tilaa kykene näkemään, on usein syynä ylisukupolvisuus. Toipumisessa korostetaan monesti yksilön omaa halua ja tahtoa, mikä on toki tärkeää. Samaan aikaan on totta, että laadukkaalla kuntoutuksella saavutamme onnistuneita hoitotuloksia myös silloin, kun kuntoutuja ei vielä itse ole motivoitunut lopettamaan. Jos ihminen tunnistaa itse oman ongelmansa ja avun tarpeensa, kuntoutukseen tulisi päästä viipymättä. Silloin ei pitäisi enää joutua pitkäkestoisiin hoidon tarpeen arviointiprosesseihin, Sillanpää toteaa. 

Suomessa kunnat saavat itse määritellä sen, mikä on riittävää hoitoa. Tällöin päätös esimerkiksi päihdekuntoutuksen riittävyydestä mitataan rahassa, ei ihmisen todellisessa hoidon tarpeessa. Sillanpään mukaan kuntakohtaiset eroavaisuudet aiheuttavat haittaa, joka konkretisoituu esimerkiksi perhekuntoutuksen asiakkaiden kohdalla.

– Perheet tulevat kuntoutukseen usein lastensuojelun toimesta, eivät omasta halustaan. Ongelman tunnistaminen ja avuntarpeen myöntäminen tapahtuvat tällöin viiveellä: perheen oma motivaatio ei vielä kuntoutusvaiheessa ole välttämättä kohdillaan. Kun päästään prosessissa onnistuneesti eteenpäin, halu toipumiseen on syntynyt ja kuntoutuminen aidosti vasta alkamassa. Tällöin kunnan asettamien kriteerien mukaisesti riittävä hoito on jo tarjottu ja hoito joudutaan lopettamaan.

Vankilan kautta kuntoutukseen

KRIS Satakunta ry:n vertaistukiohjaaja ja kokemusasiantuntija Joonas Mäkinen tietää omasta kokemuksestaan, kuinka vaikeaa hoitoon on päästä.

– Tuntui siltä, että siinä vaiheessa, kun tunnustin itse ongelmani ja pyysin apua, kaikesta tuli todella vaikeaa. Ensimmäiseksi tarjottiin korvaushoitoa, joka olisi tarkoittanut, että jatkan aiemmin laittomasti käyttämäni aineen käyttöä laillisesti. Myöskään kuukauden mittainen katkaisuhoito ei riitä hoitamaan 15 vuoden päihteiden käyttöä. Minun piti joutua vankilaan, jotta pääsin päihdekuntoutukseen. Silloinkaan en kuitenkaan saanut apua koko perheelleni, vaikka useasti pyysin paikkaa perhekuntoutuksesta.

Mitä päihderiippuvuuksien hoitoon tulee, rahasta ja säästöistä puhutaan hyvin kapeakatseisesti. Päihderiippuvaisen hoidossa säästetyt eurot ovat edessä kertautuvina kustannuksina.

– Kuinka paljon siinä säästetäänkään, kun saadaan ihminen päihde- ja rikosmaailmasta takaisin yhteiskuntakelpoiseksi! Muutos on mahdollista, mutta yksin se on todella vaikeaa, päättää Mäkinen.

Myös päihderiippuvaisen läheinen tarvitsee apua

Päihderiippuvuus sairastuttaa koko lähipiirin, ja silloin koko perhe tarvitsee apua. Tutkitusti noin puolet suomalaisista kokee haittoja toisen alkoholin käytön seurauksena. Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön tarjoama riippuvuuskuntoutus saa aikaan elämänpituisia vaikutuksia.

THL:n vuonna 2018 julkaiseman Näin Suomi juo -selvityksen mukaan 2,6 miljoonaa suomalaista on kokenut haittoja, jotka johtuvat jonkun muun alkoholin käytöstä.

– Päihderiippuvuus sairastuttaa koko lähipiirin, ja silloin koko perhe tarvitsee apua. Kuntouttamalla yhtä ihmistä, vaikutukset leviävät ja jopa kymmenkertaistuvat, kertoo Kankaanpään A-kodin perheyhteisön vastaava työntekijä Tuula Sillanpää.

Noin puolet suomalaisista siis kokevat haittoja toisen henkilön alkoholin käytöstä. Heistä noin 500 000 kertoo, että kyseessä on omaan lähipiiriin kuuluva henkilö, esimerkiksi äiti, isä, sisarus tai oma lapsi.

– THL:n tutkimuksen mukaan päihderiippuvaisista kuitenkin vain alle 8 000 saa vuosittain apua päihdehuollon laitoksissa. Tähän lukuun sisältyvät myös kaikki katkaisuhoidot, toteaa vastaava sairaanhoitaja Jenni Kukkula Kankaanpään A-kodista.

VAK ryn torivartin puheenvuorossa kuultiin läheisten kertomuksia riippuvuuskuntoutuksen vaikutuksista.

Vaikutukset periytyvät ylisukupolvisesti

Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö osallistuivat jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaisesti tänäkin vuonna Suomen suurimpaan yhteiskunnalliseen keskustelutapahtumaan, Porin SuomiAreenaan.

– Tämänvuotinen teemamme, päihteiden käyttäjien perhe ja läheiset, on selkeästi madaltanut kynnystä juttelemaan tulemiselle. Teltallamme kansalaistorilla on vieraillut paljon väkeä, ja ihmisvilinästä huolimatta olemme päässeet käymään syvällisiäkin keskusteluja siitä, millaisia vaikutuksia läheisen päihderiippuvuudella on muun perheen ja lähipiirin elämään, Kukkula kertoo.

Päihderiippuvuuden vaikutukset ovat ylisukupolvisesti periytyviä. Vaikutuksen alaiset -teema herätteleekin ihmisiä kertomaan kokemuksistaan ja hakemaan apua, niin itselleen kuin läheiselleenkin.

– Meidän on opittava pois vaikenemisen kulttuurista ja rohjettava pyytää apua. Ensimmäinen askel on ymmärtää se, että päihderiippuvuus on sairaus, josta on vaikeaa toipua ilman kunnollista apua ja lisäksi se, että myös päihderiippuvaisen läheisillä on oikeus ja tarve saada apua, Sillanpää kuvailee.

Kuka saa apua?

Avun tarvitseminen ei kuitenkaan ole tae avun saamiselle. Avun saaminen päihdeongelmaan riippuu täysin siitä, millaisia palveluja kotikunnassa on saatavilla. Tämä aiheuttaa Suomessa eriarvoisuutta. Kankaanpään A-kodin torivartin puheenvuorossa kuultiin läheisten kertomuksia avun saamisen vaikeudesta ja riippuvuuskuntoutuksen vaikutuksista.

– Vihasin huumeita, mutta rakastin lastani. Mitä muuta olisin voinut tehdä, kirjoitti eräs äiti.

Ulkopuoliset olivat jo käskeneet äidin luovuttaa, kun hän oli hakenut lapselleen toistuvasti ja tuloksetta apua.

– Kun usko loppuu auttajilta, he eivät enää näe ihmistä päihderiippuvaisen takana, kuvailee toinen äiti, jonka poika oli yhteiskunnan silmissä tuomittu epäonnistumaan ja avuksi tarjottiin enää korvaushoitoa.

Äiti tiesi sen olevan kohtaloksi pojalleen, ja hän päätti taistella raikkaimpansa puolesta. Pitkän kamppailun jälkeen äidin onnistui saada lapsensa oikean avun pariin, riippuvuuskuntoutukseen Kankaanpään A-kotiin.

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön tarjoama lääkkeetön yhteisöhoito ja vertaistukeen perustuva riippuvuuskuntoutus saavat aikaan elämänpituisia vaikutuksia. Sillanpää kannustaakin hoidosta päättäviä tahoja pohtimaan tehtyjen päätösten todellisia ja kertautuvia kustannuksia.

– Hoitamattomat päihdesairaudet hajottavat Suomessa lukuisia elämiä. Onko meillä oikeasti varaa siihen?

Fiona ja Lauri toimivat kokemusasiantuntijoina Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön tapahtumateltalla SuomiAreenassa.

Kuinka monta elämää on varaa hajottaa?

Päihderiippuvuus sairastuttaa koko lähipiirin, ja silloin koko perhe tarvitsee apua. Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö (VAK ry) ovat mukana SuomiAreenassa 15.–19.7.2019.

THL:n vuonna 2018 julkaiseman Näin Suomi juo -selvityksen mukaan 2,6 miljoonaa suomalaista on kokenut haittoja, jotka johtuvat jonkun muun alkoholin käytöstä.

– Päihderiippuvuus sairastuttaa koko lähipiirin, ja silloin koko perhe tarvitsee apua. Kuntouttamalla yhtä ihmistä, vaikutukset leviävät ja jopa kymmenkertaistuvat, kertoo Kankaanpään A-kodin perheyhteisön vastaava työntekijä Tuula Sillanpää.

VAK ry mukana SuomiAreenassa

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön tarjoama lääkkeetön yhteisöhoito ja vertaistukeen perustuva riippuvuuskuntoutus saa aikaan elämänpituisia vaikutuksia.

– Tule tapaamaan meitä tapahtumateltallemme SuomiAreenaan 15.–19.7.2019. Otetaan yhdessä selvää, onko meillä varaa antaa hoitamattoman päihdesairauden hajottaa enää yhtään elämää.

Vaikutuksen alaiset

Tapahtumateltan ohella VAK ry:n vaikuttavaa asiaa voi käydä kuuntelemassa torstaisessa torivartissa sekä perjantaina järjestettävässä pidemmässä paneelikeskustelussa.

• Torstaina 18.7. klo 12.20–12.40 Vaikutuksen alaiset: Läheisten kertomuksia riippuvuuskuntoutuksen vaikutuksista, MTV-lava.

• Perjantaina 19.7. klo 14.30–15.30 Syrjäyttääkö yhteiskunta rakenteillaan? Kaupungintalon piha (yhdessä Sininauhasäätiön ja KRIS Satakunta ry:n kanssa).

Kerromme mielellämme lisää.

Käymme yhdessä näin

Kankaanpään A-kodin Joukanen-yhteisö tapaa säännöllisesti Ruskalinnan palvelutalon vanhuksia. Tapaamiset tarjoavat riippuvuuskuntoutujille mahdollisuuden tavallisten vuorovaikutustilanteiden opetteluun sekä samalla virkistävät ja tukevat vanhusten toimintakykyä.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja alkamassa on kesän ensimmäinen kunnollinen hellepäivä. Markus työntää iloisesti jutustelevaa Airaa pyörätuolissa. Takana on jo bussimatka Ruskalinnan palvelutalolta virkistyspaikka Villa Ruskaan ja kävelymatka Kirjurinluotoon. Airaa ei kuitenkaan väsytä, ei yhtään. Pianhan nähdään alpakoita.

– Tiedätkös, mikä se mahtaa olla minun lempivärini, Aira tiedustelee Markukselta.

Nuori mies arvailee eri värejä, kunnes osuu oikeaan. Sen täytyy olla lila, kuten Airan sukatkin.

– Eivätkö ne olekaan harmaat? Aira ihmettelee ja silmäilee lahkeen alta näkyviä sukanvarsia.

Kumppanukset puhkeavat iloiseen nauruun. Tässä sitä mennään eikä meinata, yhdessä kesäpäivästä nauttien. Luontevaa keskustelua ja askellusta säestävää Airan hyväntuulista laulua. Kaksikko ei kuitenkaan ole toisilleen sukua, ehei, vaikka tuttavia ovatkin jo usean tapaamiskerran jälkeen.

– Muistan, että ensimmäisellä kerralla jännitti tavata Ruskalinnan vanhuksia, mutta ei enää. On niin kivaa olla avuksi, Markus toteaa.

Markus kyyditsee Ailaa pyörätuolissa, jotta tämä saa hetken lepuuttaa jalkojaan retken lomassa.

Turusta kotoisin oleva Markus asuu parhaillaan Kankaanpään A-kodilla ja käy läpi riippuvuuskuntoutusta Joukanen-yhteisössä. Joukanen on vahvasti yhteisöllinen jatkokuntoutuksen yhteisö, jossa käytetään eniten voimavaroja elämän perustaitojen opetteluun.

– Asiakkaat peilaavat toinen toisiaan ja läpikäyvät omaa muutostaan toisten avustuksella. Yhteisössä asiakkaiden rooli on todella vahva ja heillä on paljon vetovastuuta arjesta. He siivoavat, laittavat ruokaa ja opettelevat sääntöjen noudattamista ja vastuun kantamista. Yhteisöllisyys auttaa myös ulospäin suuntautumisessa ja on siten samalla sosiaalista kuntoutusta, luonnehtii Joukanen-yhteisön vastaava sairaanhoitaja Jenni Kukkula.

Yhteistyöstä vireyttä arkeen ja tukea kuntoutumiseen

Kuinka Markus ja Aira ovat sitten päätyneet yhdessä kävelylle Porin Kirjurinluotoon? Puistoretken takana on vuosien yhteistyö Kankaanpään A-kodin ja Ruskalinnan palvelutalon välillä. Joukaslaisten kuukausittaiset tapaamiset Ruskalinnassa tukevat molempien osapuolten toimintakykyä ja ennen kaikkea tuovat iloa arkeen.

– Meillä on Ruskalinnassa paljon muistisairaita ja eritasoisesti toimintakykyisiä vanhuksia. Suurin osa yksikkömme vanhuksista odottaa kuitenkin innolla kankaanpääläisten, kuten joukaslaisista meillä puhutaan, tuloa. Joukaslaiset panostavat yhteisiin tapaamisiin paljon, suunnittelevat lauluhetkiä ja kivaa yhteistä tekemistä. Tämä virkistää ja innostaa asukkaitamme suunnattomasti, kiittelee Ruskalinnan palvelutalossa lähihoitajana työskentelevä Sanna Salminen.

Kankaanpään A-kodin Jenni Kukkula (takana) ja Ruskalinnan Sanna Salminen (keskellä) ovat naiset yhteistyöidean takana.

Siinä, missä vanhukset kaipaavat virikkeitä arkeensa, Joukanen-yhteisön riippuvuuskuntoutujat tarvitsevat kokemuksia siitä, millaista on olla selvin päin ihan tavallisissa vuorovaikutustilanteissa. Säännöllisesti toistuvissa tapaamisissa tutustutaan, höpötellään niitä näitä ja jopa kiinnytään. Toisinaan käy niin, että itselle tärkeäksi käynyttä vanhusta ei jollain tapaamisella enää olekaan.

– Tätä yhteistyötä sävyttää monenlaiset tunteet ja niiden käsitteleminen. Näin tarjoutuu kallisarvoinen mahdollisuus vaikeidenkin tunteiden opetteluun ilman päihteiden turruttavaa vaikutusta. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat ihmisen arkeen ja elämään, niiden kanssa on vain opeteltava tulemaan sinuiksi, Kukkula sanoo.

Kesäinen päivä Kirjurinluodossa kului kävellessä ja yhdessä rupatellessa.

Yhteisöllisyys auttaa itseensä tutustumisessa

Aurinko paahtaa käyskentelijöiden yläpuolella. Verkkainen käynti pysähtelee välillä kokonaan. Kenellä on jano, ja jokohan olisi aika riisua päällimmäinen pusero? Kenen vuoro istahtaa työnnettäväksi? Naantalilainen Liisa on ollut Kankaanpään A-kodilla kolmisen kuukautta. Tämä on hänen ensimmäinen kertansa ruskalinnalaisia tapaamassa. Kävelykaveriksi on valikoitunut Eeva.

Liisa ja Eeva katselevat kukkeana ympärillä kasvavaa luontoa ja ihastelevat puistossa asustavia eläimiä. Rupattelevat niitä näitä, pakottamatta ja luontevasti hiljaisuudestakin nauttien. Hetkinen, Eeva valittelee janoaan ja tähyilee kauempaa perästä tulevaa muuta väkeä. Ei huolta, tuumaa Liisa ja kaivaa vesipullon laukustaan. Otahan siitä, hyvä, no niin. Matka voi taas jatkua.

Liisan elämä on kokenut viimeisten kuukausien aikana melkoisen muutoksen. Arki A-kodilla on ollut opettavaista.

– A-kodille mennään esimerkiksi huumeongelman takia, ja sitten ilmi tulee muitakin ongelmia. Kuntoutuksessa tajuaa omat muutostarpeensa, Liisa kertoo.

Markus on samoilla linjoilla.

– Asiat, joita on pitänyt normaaleina, osoittautuvatkin joksikin muuksi. Vertaistuki on tärkeää, muiden kanssa yhdessä toipuen huomaa omat heikkoutensa selvemmin. Kuntoutus A-kodilla on täyskäännös elämässä, ei vain päihteettä olemista.

Nälkä alkaa jo kurnia vatsassa. Puistokierros on ollut onnistunut, ja nyt on aika tankata. Yhteisen lounaan jälkeen on laulutuokion vuoro. Joukaslaiset ovat tulostaneet yhteislaulujen sanat papereille, jotta jokainen varmasti pääsee mukaan laulamaan.

– Ja kun laulut on laulettu, keitelläänkin nokipannukahvit, huikkaa Kukkula.

Jenni Kukkula (vasemmalla) toimii Joukanen-yhteisön vastaavana sairaanhoitajana.

Perheet opettelevat yhdessä tunnetaitoja

Kankaanpään A-kodissa, maalaismaisemissa sijaitsevassa riippuvuuskuntoutusyksikössä, työstetään perheiden sisäisen vuorovaikutuksen tukemiseen uutta menetelmää Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) kanssa. Se on räätälöity perheille SAMK:ssa kehitetystä SomeBody-toimintamallista, joka on vuorovaikutuksellisen ohjaustyön väline ehkäisevässä ja kuntouttavassa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työssä.

”Vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta saadaan todennettua ja kehitettyä käytännönläheisillä harjoituksilla”, perhekuntoutuksen vastaava työntekijä Tuula Sillanpää kertoo.

Vanhemmat ovat usein itse kasvaneet päihdeongelmaisessa perheessä. Heiltä puuttuu usein kyky asettua lapsen asemaan tai ymmärtää lapsen tunne-elämän tarpeita.

”Lapset tarvitsevat hyvin paljon tukea ja apua oman vuorovaikutuksensa kehittämiseen. Jotta vanhempien olisi mahdollista olla tässä se tuki ja esimerkki, on heidän osattava nämä taidot ensin itse”, Sillanpää kuvailee.

Lue koko juttu päihdetyön erikoislehti Tiimistä (3/2019 Pienen etu on suurin).

Kuka päihdetyötä kehittäisi kokemusasiantuntijaa paremmin?

Mistä rakentuu vaikuttava riippuvuuskuntoutus? Kuinka päihderiippuvuudesta voi toipua? Kokemusasiantuntijoiden osallistaminen päihdetyön kehittämiseen on suuntaus, joka johtaa entistä vaikuttavampaan riippuvuuskuntoutukseen.

Tunnelma pohjoissatakuntalaisen mökin tuvassa on välitön ja rento. Kankaanpään A-kodin järjestämä kokemusasiantuntijaviikonloppu on edennyt loppumetreille. Yhdeksänhenkisen seurueen kasvoilta paistaa väsymys – ja onni. Onni siitä, että on tullut viikonlopun aikana nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Onni siitä, että omasta rankasta menneisyydestä päihde- ja rikosmaailmassa voikin olla hyötyä muille. Addiktiosairauden ja addiktin ajattelumaailman ymmärtäminen auttavat päihdetyön kehittämisessä.

– Kaikki haluavat kuulla, kuinka olen narkannut ja tehnyt rikoksia, kuulla tätä entisen elämäni tarinaa. Mutta kukaan ei ole aiemmin ollut kiinnostunut siitä, mitä annettavaa minulla voisi olla riippuvuuskuntoutuksen kehittämiseksi, Lauri toteaa.

Ja totta vie, annettavaa on paljon! Vuodenmittaisen kuntoutusjakson jälkeen mies on opetellut vuoden verran uutta arkeaan toipuvana päihderiippuvaisena. Lauri, kuten muutkin riippuvuuskuntoutuksen läpikäyneet, tietää, mikä lopulta auttaa kierteen katkaisemisessa ja toipumisen käynnistymisessä. Ja juuri tämä on sitä tietoa, josta aivan jokaisen päihdetyötoimijan ja asioista päättävän tahon on viimeistään nyt kiinnostuttava.

Parhaita mahdollisia riippuvuuskuntoutuksen kehittäjiä

Päihderiippuvuuden takana on addiktiosairaus, josta ei voi koskaan parantua. Toipua voi, mutta se vaatii apua, tukea ja rutkasti ymmärrystä. Kankaanpään A-koti on yksi vaikuttavimpia riippuvuuskuntoutusyksikköjä Suomessa. Yhteisöhoidon menetelmiin perustuva kuntoutus on kirjaimellisesti ihmiseltä ihmiselle annettavaa tukea päihderiippuvuudesta toipumiseen.

– Kokemusasiantuntijat ovat parhaita mahdollisia päihdetyön kehittäjiä. Heillä on itsellään aito kokemus siitä, mitä addiktiosairaus on, kuinka he ovat kuntoutuksen kokeneet ja kuinka sitä voisi kehittää. He ovat todellisia asiantuntijoita, ja juuri siksi heidät on otettava mukaan palvelujen kehittämiseen, sanoo Kankaanpään A-kodin perhekuntoutuksen vastaava työntekijä Tuula Sillanpää.

Jämin metsämaisemissa pidetty kokemusasiantuntijaviikonloppu on osa A-kodin riippuvuuskuntoutuksen kehittämistä. Tavoitteena on kehittää henkilöstön osaamista ja työn merkityksellisyyden kokemusta.

– Addiktio on sairautena kompleksinen kokonaisuus. Sen laajuus on ymmärrettävä, jotta voi omaksua A-kodin toimintatavat. Etenkin uusille työntekijöille tämä voi olla hyvinkin vaikea asia, Sillanpää toteaa.

Samalla, kun henkilöstön osaaminen kasvaa ja ymmärrys kuntoutujien tilanteesta syvenee, hoidosta tulee entistäkin vaikuttavampaa ja asiakaslähtöisempää.

Keskittynyttä kirjoittamista. Viikonlopun aikana ajatuksia kirjoitettiin ylös jatkon kehitystyötä varten.

Osallisuuden kokemus tukee omanarvontuntoa

Kun kokemusasiantuntijoita haettiin mukaan viikonlopunmittaiseen työpajaan, hakijoita oli paljon. Niin paljon, etteivät kaikki halukkaat päässeet mukaan. Sillanpään mukaan tämä on merkki siitä, että riippuvuuskuntoutuksen läpikäyneet henkilöt haluavat olla mukana palvelukehityksessä ja sitä kautta auttaa muita päihderiippuvaisia. Aki nyökyttelee vieressä.

– Kuntoutumisen onnistuminen ja toipuminen nähdään usein yksittäisen ihmisen tarinana. Tosiasia kuitenkin on, että minä olen hyvän hoidon tulos. Epäonnistumista ei saisi nähdä yksilön epäonnistumisena, vaan hoidon puutteellisuutena, pohtii Aki.

Akin raittius on kestänyt jo yli neljä vuotta. Toipuminen alkoi A-kodilla. Silloin mies tuli kohdatuksi ihmisenä. Kokonaisuutena, jossa päihderiippuvuus on sairaus, jota on mahdotonta yksin selättää. Kokonaisuutena, jossa päihderiippuvuus on seurausta jostakin, ja tätä jotakin ei A-kodilla kavahdeta. Sitä tutkiskellaan ymmärryksellä, hoidetaan välittämällä ja kuntoutetaan arvostavalla toiveikkuudella. Yhtä paljon kuin arvostusta, välittäminen on myös rajoja. Ilman jämäkästi asetettuja rajoja ei voi oppia elämään sitä raitista elämää, jollaisesta päihderiippuvaisella ei ole kokemusta.

– Se, että pääsee mukaan vaikuttamaan A-kodin toiminnan ja riippuvuuskuntoutuksen kehittämiseen, tuntuu hyvältä. Tulee olo, että joitain oikeasti kiinnostaa, mitä olemme kuntoutuksessa kokeneet, Lauri lisää.

Seurue mökissä on äärimmäisen tyytyväinen viikonlopun aikana tavoitettuun syvällisyyteen ja luottamuksellisuuden ilmapiiriin.

– Viikonlopun aikana asioita on työstetty kahden vetäjän ja seitsemän kokemusasiantuntijan voimin. Rankkoja aiheita on läpikäyty sekä pienryhmissä että yhdessä pohdiskellen. Välillä on pidetty taukoja ja annettu ajatusten muhia. Lenkkeilty, grillattu ja saunottu. Iltamyöhäisellä vielä siskonpedeissä höpötelty. Kyllä tällaiset hetket ovat työntekijällekin aivan valtavan antoisia, Sillanpää herkistyy.

Kokemusasiantuntijuutta edistettävä koko Suomessa

Kokemusasiantuntijaviikonlopun annin pohjalta muotoutui päivän mittainen koulutus, joka toteutetaan A-kodin henkilöstölle tulevana syksynä. Kouluttajien rooleissa tulevat olemaan kokemusasiantuntijat itse.

– Ilmiön suuruus pysäytti meidät kaikki ja koemme oppineemme paljon. Tällaisella tiedolla voi kuntoutuksen kehittämisen ohella olla suuri vaikutus työn merkityksellisyyden kokemukseen henkilöstön keskuudessa. Kokemusasiantuntijuuden edistäminen on keskiössä sosiaalityön valtakunnan tason kärkihankkeissa. Olen äärimmäisen iloinen, että myös Kankaanpään A-kodissa on otettu tässä asiassa askel eteenpäin, Sillanpää kiteyttää.

Kankaanpään A-koti tarjoaa ainutlaatuista tukea päihteistä kuntoutuville perheille

Kankaanpään A-koti on yksi harvoista riippuvuuskuntoutuspaikoista Suomessa, jossa vanhemmuuden tukeminen sekä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kehittäminen kuuluvat osaksi kuntoutusta. Jo toistamiseen myönnetyn valtionavustuksen tuella perhekuntoutusta kehitetään entisestään. A-kotiin voi hakeutua hoidettavaksi mistä päin Suomea tahansa.

Päihteettömyyden tavoittelun ohella Kankaanpään A-kodin tarjoaman perhekuntoutuksen päätavoitteisiin kuuluvat vanhemmuuden tukeminen ja perheen vuorovaikutuksen parantaminen. Perhekuntoutus on päihderiippuvaiselle ja tämän koko perheelle toteutettavaa kuntouttavaa yhteisöhoitoa. Alkuvuodesta myönnetyn valtionavustuksen tuella perheille suunnattua hoitoa ja kuntoutusta kehitetään Kankaanpään A-kodilla entistä enemmän vastaamaan perheiden tarpeita.

– Työstämme perheiden sisäisen vuorovaikutuksen tukemiseen uutta menetelmää yhdessä Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) kanssa. Menetelmän avulla vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta saadaan todennettua ja kehitettyä käytännönläheisillä harjoituksilla, Kankaanpään A-kodin perhekuntoutuksen vastaava työntekijä Tuula Sillanpää kertoo.

Kankaanpään A-kodin päiväkoti Onnelassa on paljon puuhaa perheen pienimmille.

Kyseessä on perheille räätälöitävä muunnos SAMKissa kehitetystä yksilölähtöisestä SomeBody-toimintamallista, joka on vuorovaikutuksellisen ohjaustyön työväline ennaltaehkäisevässä ja kuntouttavassa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työssä.

Riippuvuuskuntoutuksessa olevien perheiden vanhemmat ovat hyvin usein itse kasvaneet päihdeongelmaisessa perheessä.

– Kun perheet tulevat A-kodille kuntoutukseen, vanhemmilta puuttuu usein kyky asettua lapsen asemaan tai ymmärtää lapsen tunne-elämän tarpeita. Perheen tilanteesta johtuen lapset tarvitsevat usein hyvin paljon tukea ja apua oman vuorovaikutuksensa kehittämiseen, ja jotta vanhempien olisi mahdollista olla tässä se tuki ja esimerkki, on heidän osattava nämä taidot ensin itse, Sillanpää luonnehtii.

Kankaanpään A-kodilla lapset saavat olla lapsia.

Perhe SomeBody -työskentelyn avulla opetellaan perheen sisäisiä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Koko perhe osallistuu yhdessä harjoituksiin, joissa opetellaan sitä, mikä on hyvää kosketusta, kuinka rauhoitutaan ja rentoudutaan, missä kulkee kenenkin reviiri sekä sitä, kuinka tunteita sanoitetaan ja näytetään. Kehotietoisuutta toimintakyvyn ja osallisuuden tukena käyttävän metodin tavoitteena on auttaa katkaisemaan perheiden ylisukupolvinen traumahistoria.

– Päihderiippuvuus on usein ylisukupolvisesti kasautuvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että riippuvuuskuntoutuksessa olevien perheiden vanhemmat ovat hyvin usein itse kasvaneet päihdeongelmaisessa perheessä. Me A-kodilla haluamme tukea vanhemmuutta ja auttaa perheitä katkaisemaan tämän kierteen ja sitä kautta luoda positiivisesti kertautuvia vaikutuksia perheille ja heidän tuleville sukupolvilleen, Sillanpää sanoo.

Turvalliset puitteet tukevat kuntoutumista

Perhekuntoutukseen tuleva perhe muuttaa asumaan A-kotiin kuntoutusjakson ajaksi. Toipumisen ja arjenhallinnan opettelun kannalta on oleellista, että arjen ja elämisen puitteet tukevat kuntoutumisprosessia.

Kankaanpään A-kodilla perheet asuvat uudistetuissa rivitaloasunnoissa.
Siisti ja käytännöllinen keittiö opettaa oikeanlaista arjenhallintaa.

– Valtionavustuksen turvin perhekuntoutusyksikön asunnot on saatu kunnostettua. Siisti asunto ja hyväkuntoinen irtaimisto velvoittavat pitämään niistä hyvää huolta ja sillä tavoin kannustavat opettelemaan oikeanlaista arjenhallintaa, kertoo Sillanpää.

Paikkojen kunnostamisella on merkittävä vaikutus kuntoutusjakson antiin.

Asuntojen ohella perhekuntoutuksen kokoontumis- ja sosiaalitiloja remontoidaan. Lapsille tarkoitettu leikkipääty on jo laitettu kuntoon eri-ikäiset huomioiden. Paikkojen kunnostamisella on merkittävä vaikutus kuntoutusjakson antiin. Esimerkiksi monipuoliset ja siistit lapsille suunnatut tilat opettavat lapsille leikkitaitoja ja motivoivat vanhempia opettelemaan lasten kanssa puuhastelua.

– Tänne tullessaan lapsilla on usein puutteita leikkitaidoissaan ja valtavasti levotonta energiaa purkamatta. Haaveissamme onkin seuraavaksi rakentaa lapsille ja nuorille virikkeellinen leikkipiha, jossa kierroksia on mahdollisuus laskea terveellä, lapsen kasvua ja kehitystä tukevalla tavalla.

Päihteettömyys, vanhemmuus ja vuorovaikutus päätavoitteina

Perhekuntoutusyksikön leikkipäädyssä riittää puuhaa monen ikäiselle.

Vanhemman päihderiippuvuus on koko perheen asia. Kun asiat ovat riittävän solmussa, on perheen enää mahdotonta setviä niitä yksin. Perheyhteisöön silti harvoin tullaan perheen omasta halusta tai aloitteesta.

– Pelko ja häpeä estävät hakemasta apua tai edes myöntämästä ongelmaa. Usein vasta täällä A-kodilla perhe ymmärtää, kuinka suurien vaikeuksien kanssa he ovat yrittäneet itsekseen pärjätä. Me emme tuomitse, vaan haluamme aidosti auttaa. Tavoite on saada pidettyä perhe koossa, toteaa Sillanpää.

Suurin osa kuntoutukseen motivoituneista ja hoitojakson jälkeiseen intervallihoitoon sitoutuvista perheistä onnistuu saavuttamaan päihteettömän elämän. Toipumisen kautta perheet saavat uuden mahdollisuuden kokea ja nauttia aivan tavallisesta arjesta kokonaisena perheenä.

Mistä on kyse?

Sosiaali- ja terveysministeriö jakoi kolme miljoonaa euroa valtionavustuksia päihteitä käyttävien äitien hoitoon vuodelle 2019. Valtionavustusta vuodelle 2019 saivat VAK ry:n (240 000 euroa) ohella Ensi- ja turvakotien liitto (1 710 000 euroa), Kainuun sosiaali- ja terveyspiiri (150 000 euroa), KostamoKoti Oy (90 000 euroa), Sovatek-säätiö (210 000 euroa) ja Tampereen kaupunki (500 000 euroa). Valtionavustuksella tuetut palvelut sisältävät monipuolisesti niin laitos- kuin avokuntoutusta, joissa yhdistyvät päihdehoito- ja kuntoutus sekä vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tuki.

VAK ry:n alaisuudessa toimiva Kankaanpään A-koti on yhteisöhoitomenetelmään pohjautuva riippuvuuskuntoutusyksikkö Kankaanpään maalaismaisemissa. A-kotiin voi hakeutua hoidettavaksi mistä päin Suomea tahansa.

VAK ry on tukena onnellisemman uuden vuoden tekemisessä

Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö kiittävät kuluneesta vuodesta ja toivottavat rauhallista joulua! Jatketaan onnellisten tarinoiden rakentamista myös ensi vuonna.

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön taustalla on vuonna 1948 perustettu yhdistys, VAK ry.  Se toimii riippuvuusongelmaisten hyväksi vahvistaen yhteistä hyvinvointia ja tarjoamalla päihderiippuvaisille turvallisen ja elämänmuutosta edistävän kuntoutusyhteisön.

VAK ry – tukena onnellisten tarinoiden tekemisessä.

Toimimme riippuvuusongelmaisten elämäntilanteen parantamiseksi yhteiskunnan ja yksilön tasolla. Sekä Kankaanpään A-kodissa että Mikkeli-yhteisössä olemme aktiivisesti mukana päihdehoitoalan verkostossa ja pyrimme ehkäisemään syrjäytymistä.

Ota meihin yhteyttä!

Nyt piirrän ääriviivani uudelleen

Tiedätkö sen tunteen, kun pelkää menettävänsä kaiken, ja samalla kuitenkin toivoo juuri niin käyvän, jotta voisi tappaa itsensä? Minä tiedän.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Yksinäinen ja jo lapsena liikaa murhetta kantanut sydämeni pakahtui huomiosta, jota vanhempi poika osasi antaa. Matka huumaavaan maailmaan tempasi vauhdilla mukaansa. Henkinen riippuvuus syntyi nopeasti. Tarve olla yhtä oli niin suuri, ettei hinnalla ollut väliä. Jos sinä otit, minäkin otin. Sinulla oli vapaus, minulla rajat – mene ja tule, minä odotin. Odotin, koska olin riippuvainen sinusta ja minusta, meistä ja läheisyydestä. Ja kun soluistamme sen yhden kerran tuli uumenissani yhtä, halusin hautoa yhteistä tulevaisuuttamme koko sydämestäni. Meistä tulisi oikea perhe, kaikki kääntyisi hyväksi ja me olisimme ihka oikeasti me.

Lapsi teki minusta äidin, mutta sinä olit edelleen sinä. Hyvässä ja pahassa. Olin rikki ja loppu, mutta silti koukussa. Annoin anteeksi yhä uudelleen. Elämästäni oli tullut laudalla tasapainoilua. Kun oli tarpeeksi paha olla ja rinnassa hengen salpaava musta aukko, silloin minulla oli pakokeino kaikesta. Reitti hetken autuuteen löytyi lääkeliuskan läpipainofolion takaa, valui nesteenä kurkusta tai piili purussa sätkäpaperin alla. Ne turruttivat. Ne poistivat tarpeen tutkiskella kipua, joka selvin päin sykähteli luissa ja ytimissä. Päihteet olivat se keinuva syli ja huojentava kosketus, jota kaipasin. Aineissa en ollut minä, olin parempi. Silloin olin hyvä ja kelpasin.

Kävin töissä, pyöritin arkeamme, tyttäreni ja minun. Pikavippikierre imaisi luottotiedot mennessään. Kaapissa riitti ruokaa, vaikkei minusta ollut sitä aina laittamaan. Voi sitä pientä tyttöäni, onneksi on niin reipas ja itsenäinen, ajattelin, niin sopuisa ja vaatimaton. Huomaamaton. En sentään kompuroi tai sekoile lapseni nähden, kiittelin itseäni, kun makasin sohvalla pilven kihistessä päässä liian sankkaa sumua. Olin paikalla, mutta tavoittamattomissa.

Lastensuojeluilmoitus. Pelko menetyksestä puristi otteeseensa. Pääsin kuiville – vain langetakseni uudelleen. Ahdistusta, lääkkeitä ja säännöllisiä seuloja. Arjesta tuli peliä. Kuinka paljon ja kuinka lähellä huumeseulaa voi ottaa jäämättä kiinni? Äidin kiltti tyttö, ole vain ihan hiljaa ja nätisti, äidillä on vähän paha olla. Ote alkoi lipsua, muistikuvat hämärtyä. Liian paljon käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia, liian vähän ymmärrystä ja apua. Ei mikään pilleri tai naukku maailmassa enää riittänyt kutistamaan voimalla vyöryvää mustaa. Voi kunpa kukaan ei veisi lastani minulta… tai ei, kunpa veisikin! Saisin lähteä täältä, pääsisin pois, iäksi pois. Ja sitten se puhelu tuli. Olin jäänyt kiinni. Tai kuten nyt ajattelen, olin pelastunut.

Nyt Kankaanpään A-kodilla katselen arkea, jota ei peitä sumu, ja tunnen – voi totta vie tunnenkin. Tunnen sen kaiken, jonka peittelemiseksi olen tehnyt kaikkeni jo vuosien ajan. Annan kaiken tulla, tuettuna olen vahva. Koko ajan vahvempi, ymmärrän. Rajani alkavat hahmottua. Minä olen arvokas ja tunteeni ovat arvokkaita. Yhteys tyttäreeni se vasta arvokas onkin! Tämä on minun lapseni, joka uskaltaa sanoa vastaan ja näkyä. Tyttäreni, joka on tullut esiin samaa matkaa kanssani. Meillä on tulevaisuus, meillä on toisemme. Toipuminen on pitkä taival, jonka ensimmäinen askel on vaikein ottaa. Nyt olen tällä tiellä, enkä halua enää palata takaisin. Elän tässä hetkessä, ja se hetki on arvokas.

Kuva: Dreamstime

Rankaisemisen ja uhkailun jälkeen tarjottiin vaihtoehtoa: konkreettista apua A-kodilla

Kun takana on vuosia kestänyt päihderiippuvuus tai vankila- ja rikoskierre, tavallisen elämän periaatteiden omaksuminen voi olla vaikeaa. Aki Stenroos tietää, kuinka suuri elämänmuutos vaaditaan, jotta rehellisyydestä tulee elämäntapa.

– Muistan elävästi miten seisoin vieroitusoireissani A-kodin ruokalassa. Oloni oli aivan järkyttävä, enkä tiennyt, miten olisin ollut. Edessäni seisoi mies, joka näytti hyvinvoivalta ja käsittämättömän onnelliselta. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin ihmisen, joka oli päässyt aineista eroon. Ensimmäinen kerta kun tajusin, että tällaistakin elämää on olemassa, Stenroos kertoo Veikkauksen sivuilla 15.11.2018 julkaistussa jutussa.

Lue koko tarina.

Kuva: Veera Korhonen

Riippuvuuskuntoutus saa tukea ainutlaatuisesta päiväkoti Onnelasta

Kankaanpään A-kodin perhekuntoutusyksikön ikioma päiväkoti Onnela on ollut perheiden tukena jo 20 vuoden ajan. Äärimmäisen tärkeästä roolista huolimatta vastaavanlaisia päiväkoteja ei Suomessa muualla ole.

Vaaleassa puutalossa on lämmin ja kotoisa tunnelma. Nurkkahuoneessa kohoaa valtavista tyynyistä rakennettu maja ja lepohuoneen tiipiistä kuuluu pientä kiherrystä. Keittiön pöydän äärellä harjoitellaan läksyksi tullutta lukutehtävää. Hetki on seesteinen ja rauhallinen – verkkaisemman oloinen kuin päiväkodeissa yleensä. Ihan tavallinen päiväkoti Onnela kuitenkin on, joskin hyvin ainutlaatuisessa ympäristössä.

– Me panostamme täällä erityisesti läsnäoloon, läheisyyteen ja tuttuihin rutiineihin, kertoo päiväkodin ohjaaja Mari Teelmäki.

Juuri näitä asioita riippuvuuskuntoutuksen yhteydessä olevan päiväkodin lapset eniten kaipaavat: luotettavaa ja ennalta-arvattavaa aikuisen syliä. Lapset tarvitsevat turvallista ja tasaista arkea, ja sellaista heidän vanhempansa ovat tulleet A-kodille opettelemaan.

Turvallinen ja ennalta-arvattava arki on lapsille ensiarvoisen tärkeää.

Tukena vuorovaikutuksen parantamisessa

Kankaanpään A-kodin perhekuntoutuksen asiakkaat ovat oppilaina tavallisen arjen koulussa, jonka oppimäärä koostuu oman sairauden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Riippuvuuskuntoutus ei kuitenkaan pääty valmistujaisiin, vaan jatkuu läpi koko elämän uudenlaisen arjen vaalimisena. Toisin kuin usein ajatellaan, päihderiippuvainen ei motivoidu karskeista kommenteista tai syyllistämisestä. Päinvastoin, he tarvitsevat ymmärrystä ja hyväksyntää – ennen kaikkea kokemuksen inhimillisyydestä ja kuulluksi tulemisesta.

Perhekuntoutuksessa päihderiippuvuuden merkitys koko perheen asiana korostuu. Riippuvuus ei ole vain yksilön ongelma. Hoidettavana on koko perhe.

– Meillä asuvat perheet tulevat lastensuojelun kautta, ja kuntoutusjaksot kestävät kolmesta kuukaudesta vuoteen. Tarjoamme moniammatillista apua ja tukea koko perheelle. Päiväkodillamme on merkittävä rooli perheen toipumisessa sekä vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen tukemisessa, Kankaanpään A-kodin johtaja Heidi Viljanen kuvailee.

Päiväkoti Onnelan nukkulassa on seesteinen tunnelma.

Päiväkodin ohjaaja Mari Teelmäki auttaa koulusta tullutta iltapäiväkerholaista päivän läksyissä.

Tiivistä moniammatillista yhteistyötä

Päiväkoti Onnelassa työskentelee kaksi ohjaajaa ja lapsia on enimmillään kymmenkunta. Arkipäivät etenevät, kuten muissakin päiväkodeissa: leikitään, ulkoillaan, syödään, nukutaan päiväunet ja vielä vähän puuhaillaan. Aamuisin ja iltapäivisin Onnela toimii samalla esikoulu- ja kouluikäisten lasten aamu- ja iltapäiväkerhona. Kyyditykset läheiselle kyläkoululle ja takaisin hoituvat perhekuntoutuksen työntekijöiden voimin.

– Olemme päivähoitotoiminnan ohella tiiviisti yhteistyössä sekä vanhempien, perhetyöntekijöiden että sosiaalitoimen kanssa. Tällainen vuorovaikutus luo mahdollisuuden asioiden monipuoliselle käsittelylle, Teelmäki luonnehtii.

Onnelassa arkea sävyttävät rutiinit, läheisyys ja läsnäolo. Kuvassa ohjaaja Taina Läheniemi leikkii legoilla päiväkodin lasten kanssa.

Perheiden kuntoutusjaksojen pituudet vaihtelevat yksilöllisten tarpeiden mukaan. Lyhyinä jaksoina annettavia, kuntoutuksen mahdollistavia maksusitoumuspäätöksiä joutuu usein odottelemaan jännityksellä.

– Aluksi kolme kuukautta eteenpäin tuntui todella pitkältä ajalta ja mietin, mitähän tästä tulee. Nyt tästä ajasta on puolet takana päin ja toivon hartaasti, että saisimme tyttäreni kanssa vielä jäädä tänne. Olen löytänyt motivaation toipumiseen, mutta tarvitsen vielä tukea, perhekuntoutuksen asiakkaaksi 6-vuotiaan tyttärensä kanssa tullut äiti kertoo.

Pelko lapsen menettämisestä esti äitiä hakemasta apua. Lopulta oli pakko, mutta päätös oli silti vaikea – pelottavampi kuin mikään koskaan aiemmin. Nyt sekava, päämäärätön arki on tasoittunut ja suhde omaan lapseen syventynyt.

– Nyt en ainoastaan ole paikalla, vaan olen myös läsnä.

Lue lisää tarinoita