Kokemustarina, Mikkeli-yhteisö

”Tunteisiin ei kuole” – päihdekuntoutus antoi uuden elämän 

Vuosikymmenten kamppailu päihteiden kanssa sai lopulta onnistuneen päätöksen kuntoutusjaksolla Mikkeli-yhteisössä. Vertaisyhteisö toi rajat ja opetti uudet elämäntaidot.  

Anna kertoo tiensä päihteiden käyttäjäksi olleen varsin perinteinen. Alkoholin käyttö alkoi 13-vuotiaana, jonka jälkeen myös kannabis tuli tutuksi. Vahvemmat aineet kuten amfetamiini ja opiaatit veivät mukanaan 16-vuotiaana.  

– Huumeet olivat ainoa pysyvä asia elämässäni. Asuinpaikat ja ympärillä olevat ihmiset vaihtuivat jatkuvasti. Tunsin itseni aina ulkopuoliseksi. Olen ollut sekä kiusattu että kiusaaja, Anna kertoo.  

Huumeiden värittämä elämä jatkui, kunnes Anna sai lapsen. Lapsi otettiin kuitenkin huostaan ja Anna päätyi lastensuojelun ohjaamana ensimmäisen kerran hoitoon Mikkeli-yhteisöön.  

– Kuntoutus ei toimi, jos omaa halua toipumiseen ei ole. Retkahdin kolmen kuukauden jälkeen ja alamäki elämässäni jatkui, Anna myöntää.  

Toinen päihdekuntoutusjakso 

Annan elämässä tuli tämän jälkeen ajanjakso, jonka aikana hän oli korvaushoidossa, meni naimisiin ja joutui vankilaan. Käännekohta tuli vankilassa, kun hän vietti kolme kuukautta tutkintavankeudessa ja kuunteli muiden vankien kertomuksia pitkistä tuomioistaan.  

– Ymmärsin, että jotain täytyy muuttua, jotten joutuisi istumaan lisää. Minun kohdallani oli kuitenkin jo sanottu useaan otteeseen, ettei rahaa kuntoutukseeni kannata enää laittaa. Onneksi sain sosiaalityöntekijän, joka sanoi, että ei päästä minua enää kotiin vaan menen hoitoon, Anna kertoo.  

Anna pääsi uudelleen kuntoutusjaksolle Mikkeli-yhteisöön, mutta alku oli hankalaa.  

– Päädyin lopulta jopa linnoittautumaan huoneeseeni. Siellä mietin asioita ja oivalsin, että tunteisiin ei kuole. Kun opin kohtaamaan tunteeni ja aloin käsitellä niitä, kuntoutus lähti lopulta pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Yhteisön henkilökunta oli kanssani todella kärsivällinen, Anna kiittelee.  

Anna vietti kuntoutuksessa lopulta viisi kuukautta ja opetteli monen asian aivan alusta asti. Yhteisö antoi voimaa muutokseen.  

– Olin käyttänyt huumeita 20 vuotta. Minun piti opetella uudelleen, mitä asioita pitää arvostaa ja miten elämässä ylipäätään toimitaan. Keskustelut yhteisössä auttoivat eteenpäin – vertaistuki oli minulle todella tärkeää, Anna korostaa.  

Kuntoutuksessa Anna huomasi, että ihmiset olivat selvinneet vaikeistakin tilanteista, mikä loi uskoa omalle toipumiselle. Yhteisössä oppi tulemaan toimeen itsensä sekä muiden kanssa.  

– Kaikki ihmiset eivät käytä sinua hyväksi, eikä heitä tarvitse hyväksikäyttää. Olin tottunut puhumaan ja valehtelemaan itseni ulos monesta tilanteesta. Yhteisö ja sen asettamat rajat haastoivat minua, mutta ohjasivat samalla oikeaan suuntaan, Anna sanoo.  

Kaikki ihmiset eivät käytä sinua hyväksi, eikä heitä tarvitse hyväksikäyttää.

Päihteetöntä, hyvää elämää 

Anna on käynyt intervallijaksoilla Mikkeli-yhteisössä yhteensä kolme kertaa. Haastavin hetki tuli heti ensimmäisen kotiutumisen jälkeen, kun Annan läheinen kuoli. Yhteisön tuki esti kuitenkin retkahduksen.  

– Mikkeli-yhteisö on edelleen kuin toinen koti minulle. Sinne on aina hyvä mennä ja siellä on turvallista olla. Vertaistuki on tärkein tekijä, joka auttaa pysymään puhtaana. Yhteisössä aloitettu 12 askeleen ohjelma on opettanut minulle paljon itsestäni ja auttanut pääsemään eroon huumeisiin kohdistuneesta pakkomielteestä, Anna sanoo. 

Mikkeli-yhteisö on edelleen kuin toinen koti minulle. Sinne on aina hyvä mennä ja siellä on turvallista olla.

Anna suhtautuu tulevaisuuteen positiivisin mielin. Elämään tuovat iloa tapaamiset lapsen kanssa, oma turvallinen koti ja oikeat ihmiset ympärillä.  

– Olen löytänyt elämästäni paljon hyvää, enkä halua palata enää vanhaan. Olen ylpeä siitä, että olen ollut kolme vuotta selvinpäin. Koen olevani hyvä äiti. Olen myös oppinut rehellisyyttä sekä avoimuutta, Anna iloitsee.  

Anna on myös palannut työelämään osa-aikaisesti ja suunnittelee opintoja. 

– Tiedän olevani hyvä työssäni ja osaan arvostaa itseäni. Tarkoituksena on, että tulevaisuudessa vielä opiskelisin jotain sosiaalialaan liittyvää, mutta elän nyt rauhallisesti päivän kerrallaan, Anna toteaa.  

Artikkelikuvana on maalaus, jonka Anna teki ollessaan Mikkeli-yhteisössä.