VAK ry:n, Sininauhasäätiön ja KRIS Satakunta ry:n yhteisessä paneelikeskustelussa Porin SuomiAreenalla pohdittiin päihderiippuvuuden ylisukupolvisesti periytyviä vaikutuksia, hoitoon pääsyn vaikeutta ja muutoksen mahdollisuutta. Keskustelu keräsi eniten yleisöä SuomiAreena-viikon kaupungintalon pihalla järjestetyistä tapahtumista.

Suomessa noin 70 000 lasta asuu perheessä, jossa vanhemmalla on alkava päihdeongelma. Joka kymmenes lapsi kasvaa perheessä, jossa lapselle aiheutuu haittoja vanhemman päihteiden käytöstä. Kasvaminen päihdeongelmaisessa kodissa vääristää lapsen identiteettiä ja käsitystä siitä, mikä on normaalia. Ylisukupolviset, haitalliset ketjut ovat tuttuja sosiaalialan toimijoille.

– Ylisukupolvisuus tarkoittaa ilmiöitä, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle, kuten päihderiippuvuus, rikollisuus tai muu kaltoinkohtelu. Kun lapsi kasvaa perheessä, jossa nämä ilmiöt ovat läsnä, ne arkipäiväistyvät ja muovaavat lapsen käsitystä siitä, mikä on oikein. Haitallisten asenteiden, arvojen ja uskomusten muutokseen tarvitaan ulkopuolista apua, kertoo Kankaanpään A-kodin perhekuntoutuksen vastaava työntekijä Tuula Sillanpää.

Rikosseuraamuslaitoksen kehittämispäällikkö Pauli Nieminen tietää hyvin, millainen merkitys ylisukupolvisuudella on rikosmaailmassa.

– Usein rikokseen ryhtyminen selitetään tietoiseksi valinnaksi, yksilöön paikantuvaksi asiaksi. Todellisuudessa tilanne on hyvin usein se, ettei rikoksen tekijällä ole käsitystä muunlaisesta tavasta elää arkeaan. Katkaisemalla rikoksen kehä seuraava sukupolvi saa ponnistaa erilaisista lähtökohdista.

Hoitoon pääsy liian vaikeaa

Mahdollisimman varhaisella sekä riittävällä ja oikea-aikaisella avulla ylisukupolvisuus on mahdollista katkaista. 

– Ongelman kieltäminen kuuluu päihderiippuvuuteen. Siihen, ettei omaa tilaa kykene näkemään, on usein syynä ylisukupolvisuus. Toipumisessa korostetaan monesti yksilön omaa halua ja tahtoa, mikä on toki tärkeää. Samaan aikaan on totta, että laadukkaalla kuntoutuksella saavutamme onnistuneita hoitotuloksia myös silloin, kun kuntoutuja ei vielä itse ole motivoitunut lopettamaan. Jos ihminen tunnistaa itse oman ongelmansa ja avun tarpeensa, kuntoutukseen tulisi päästä viipymättä. Silloin ei pitäisi enää joutua pitkäkestoisiin hoidon tarpeen arviointiprosesseihin, Sillanpää toteaa. 

Suomessa kunnat saavat itse määritellä sen, mikä on riittävää hoitoa. Tällöin päätös esimerkiksi päihdekuntoutuksen riittävyydestä mitataan rahassa, ei ihmisen todellisessa hoidon tarpeessa. Sillanpään mukaan kuntakohtaiset eroavaisuudet aiheuttavat haittaa, joka konkretisoituu esimerkiksi perhekuntoutuksen asiakkaiden kohdalla.

– Perheet tulevat kuntoutukseen usein lastensuojelun toimesta, eivät omasta halustaan. Ongelman tunnistaminen ja avuntarpeen myöntäminen tapahtuvat tällöin viiveellä: perheen oma motivaatio ei vielä kuntoutusvaiheessa ole välttämättä kohdillaan. Kun päästään prosessissa onnistuneesti eteenpäin, halu toipumiseen on syntynyt ja kuntoutuminen aidosti vasta alkamassa. Tällöin kunnan asettamien kriteerien mukaisesti riittävä hoito on jo tarjottu ja hoito joudutaan lopettamaan.

Vankilan kautta kuntoutukseen

KRIS Satakunta ry:n vertaistukiohjaaja ja kokemusasiantuntija Joonas Mäkinen tietää omasta kokemuksestaan, kuinka vaikeaa hoitoon on päästä.

– Tuntui siltä, että siinä vaiheessa, kun tunnustin itse ongelmani ja pyysin apua, kaikesta tuli todella vaikeaa. Ensimmäiseksi tarjottiin korvaushoitoa, joka olisi tarkoittanut, että jatkan aiemmin laittomasti käyttämäni aineen käyttöä laillisesti. Myöskään kuukauden mittainen katkaisuhoito ei riitä hoitamaan 15 vuoden päihteiden käyttöä. Minun piti joutua vankilaan, jotta pääsin päihdekuntoutukseen. Silloinkaan en kuitenkaan saanut apua koko perheelleni, vaikka useasti pyysin paikkaa perhekuntoutuksesta.

Mitä päihderiippuvuuksien hoitoon tulee, rahasta ja säästöistä puhutaan hyvin kapeakatseisesti. Päihderiippuvaisen hoidossa säästetyt eurot ovat edessä kertautuvina kustannuksina.

– Kuinka paljon siinä säästetäänkään, kun saadaan ihminen päihde- ja rikosmaailmasta takaisin yhteiskuntakelpoiseksi! Muutos on mahdollista, mutta yksin se on todella vaikeaa, päättää Mäkinen.