VAK ry:n Mikkeli-yhteisön sairaanhoitajana puolisen vuotta toiminut Nea Matikainen kohtaa työssään ihmiset ihmisinä ja kaikin puolin tasavertaisina. Hänelle on ollut merkityksellistä seurata, kuinka hienoja tuloksia yhteisöllisessä hoidossa on mahdollista saada aikaan.
”Voiko tällaista olla olemassakaan?”, pohti vastavalmistunut 25-vuotias Nea Matikainen, kun hän aloitti Mikkeli-yhteisössä sairaanhoitajana tammikuussa 2023. Ainutlaatuinen yhteisöllisyyden kokemus oli tehnyt Neaan vaikutuksen, vaikkakin joukkueurheilijana Nealle yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen olikin jo ennestään tuttua.
– Tällaiseen yhteisöllisyyteen en ole aiemmin törmännyt työelämässä. Mikkeli-yhteisössä vastuu ja valta ei ole vain työntekijöillä vaan jaettuna koko yhteisön kesken. Myös oppilailla on iso vastuu sujuvasta arjesta. Joukkueessa on yksilöitä mutta toiminta on yhtenäistä toinen toistaan tukien, aivan kuten täälläkin.
Mikkeli-yhteisössä oppilaiksi kutsutaan riippuvuuskuntoutujia, jotka ovat opettelemassa uutta elämää. Nea on mukana rakentamassa oppilaiden uutta elämää yhdessä monialaisen tiimin kanssa ja hyviksi havaituin menetelmin.
– Arvostan niitä periaatteita, mihin toiminnassamme nojataan. Arvot ja periaatteet ovat sellaisia, mitkä itsekin jaan, kuten luottamus ja avoimuus, Nea kertoo.
Arvostan niitä periaatteita, mihin toiminnassamme nojataan. Arvot ja periaatteet ovat sellaisia, mitkä itsekin jaan, kuten luottamus ja avoimuus.
Kohdataan ihmiset ihmisinä
Mikkeli-yhteisön kuntoutuksessa päämenetelmänä on yhteisöhoito. Sairaanhoitajan rooliin kuuluu muun muassa erilaisten ryhmien vetäminen. Työpäivät noudattavat tuttua kaavaa, sillä riippuvuuskuntoutuksessa on tarkat aikataulut, joita kaikki noudattavat.
– Vertaistuki on kuntoutusprosessissa tärkeää. Yhteisissä foorumeissa käydään toipumiskeskeistä keskustelua. Oppilaat sitoutuvat käymään nimettömien alkoholistien, narkomaanien tai pelurien vertaisryhmissä vähintään kolmesti viikossa, jotta he pääsevät kiinnittymään ryhmätoimintaan. Lisäksi retkahduksen ehkäisy -ryhmä kokoontuu kerran viikossa. Siellä käydään läpi esimerkiksi kognitiivisia työkaluja, joiden avulla voi selvitä, jos tulee käyttöhaluja.
Kuntoutusjakson aikana kukin oppilas osallistuu myös kuntouttavaan työskentelyyn työryhmissä. Lisäksi oppilaille jaetaan tehtäväpaketteja, työkirjoja ja oppaita opiskeltavaksi.
– On esimerkiksi keittiön, kunnossapidon ja siivouksen työryhmät. Siellä opetellaan ja toteutetaan arjen perusasioita. Uutta elämää. Lisäksi oppilaat voivat itsenäisesti opiskella ja pohtia kuntoutumisen kannalta tärkeitä asioita ja tehdä itsetutkiskelua.
Yhteisöhoidon lisäksi yksilölliset tavoitteet ja yksilökeskustelut ovat osa kuntoutusarkea.
– Ryhmäohjausten lisäksi käymme kuntoutuksen etenemistä läpi yksilökeskusteluissa omaohjattavien kanssa. Pohdimme yhdessä, mitä tavoitteita on saatu toteutettua ja millaisia tavoitteita asetetaan jatkoa ajatellen, Nea avaa.
Sairaanhoitajan työ Riippuvuuskuntoutuksessakeskittyy kuitenkin enemmän vuorovaikutukseen ja sosiaalipuoleen kuin varsinaisiin käsillä tehtäviin toimenpiteisiin.
Rinnalla elämänmuutoksessa
Sairaanhoitajan työssä keskeisessä asemassa on myös oppilaiden voinnin arviointi. Sairaanhoitajan työ riippuvuuskuntoutuksessa keskittyy kuitenkin enemmän vuorovaikutukseen ja sosiaalipuoleen kuin varsinaisiin käsillä tehtäviin toimenpiteisiin. Työssään Nea pitääkin tärkeänä kykyä kohdata ihmiset ihmisinä ja kaikin puolin tasavertaisina.
– Minulle merkitsee paljon olla läsnä ihmisen kuntoutusprosessissa ja tukena rakentamassa uutta elämää. Arvostan sitä, että ihmiset hakeutuvat hoitoon, täällähän kun ollaan omasta tahdosta.
Työssä pääsee seuraamaan päihdekuntoutujien elämänmuutosta lähietäisyydeltä. Kuntoutusjaksot kestävät yleensä kuukaudesta kolmeen.
– Se tuo työhön merkityksellisyyttä, kun näkee ihmisen niin psyykkisen kuin fyysisenkin voinnin muuttuvan hurjasti parempaan päin. Kun näkee, että ihminen alkaa omaksua uutta elämää ja kiinnittyä toipumiseen. On ollut upeaa seurata, millaisia tuloksia yhteisöllisessä hoidossa on mahdollista saada aikaan suhteellisen lyhyessäkin ajassa, Nea sanoo.
Se tuo työhön merkityksellisyyttä, kun näkee ihmisen niin psyykkisen kuin fyysisenkin voinnin muuttuvan hurjasti parempaan päin. Kun näkee, että ihminen alkaa omaksua uutta elämää ja kiinnittyä toipumiseen.
Aina riittää uutta opittavaa
Mikkeli-yhteisön työyhteisö saa Nealta kiitosta.
– Meillä on tiivis tiimi, johon minut on otettu hyvin mukaan. Kaikesta voi keskustella ja kysyä ja toisaalta on lupa erehtyä. He ovat hyvin auttavaista ja vastaanottavaista porukkaa sekä hauskoja tyyppejä. Ilman huumoria täällä ei pärjää. Meillä on sellainen värikäs ja hyvin yhteen hiileen puhaltava tiimi.
Työ Mikkeli-yhteisössä on ollut opettavaista ja palkitsevaa.
– Työtä oppii tekemällä ja työ opettaa tekijäänsä, se on ollut opetus itsellekin. Vaikka olenkin valmis sairaanhoitaja, en kuitenkaan ole tietyllä tapaa ikinä valmis. Aina riittää uutta opittavaa. Tarkoituksenani onkin työn ohella suorittaa täydentävät mielenterveys- ja päihdepuolen opinnot. Täällä kouluttautumista tuetaan ja siihen annetaan hyvät mahdollisuudet, Nea kiittelee.
