Artikkelit

Päihdekuntoutuja saa vertaistukea verkossa

Koronaepidemian hillitsemiseksi asetetut rajoitukset estävät myös vertaistukiryhmien kokoontumiset. Tärkeää toimintaa jatketaan poikkeustilassa verkon välityksellä.

Päihdekuntoutujille vertaistukiryhmien kokoontumiset ovat tärkeä osa toipumisprosessia. Vertaistukiryhmissä on kyse itsehoidosta, jonka avulla opitaan puhumaan asioista, joista ei ole ennen ollut valmis puhumaan.

– Päihteiden käyttäjät usein ajattelevat, että heidän tarinansa on ainutlaatuinen, ja että niistä asioista, joita on tapahtunut ja tullut tehtyä ei voi tai kehtaa puhua. Vertaistukiryhmissä muiden tarinoita kuunnellessaan saakin huomata, että muilla on ihan samanlaisia kokemuksia. Osallistuminen auttaa samaistumaan muiden kokemuksiin ja rakentaa sitä kautta luottamusta myös omaan toipumiseen, Tiina Mikkeli-yhteisöstä kertoo.

Vallitseva poikkeustilanne asettaa omat haasteensa vertaistukiryhmien toiminnalle. Mikkeli-yhteisön kolme omaa vertaistukiryhmää pyörivät tällä hetkellä ainoastaan yksikön sisäisenä toimintana.

– Tavallisesti vertaistukiryhmämme ovat avoimia kaikille, kuten vertaistukitoiminnan luonteeseen kuuluu. Nyt poikkeustilan aikana ryhmiin saavat fyysisesti osallistua vain Mikkeli-yhteisön asukkaat, Toni sanoo.

Etävertaistukiryhmät ehkäisevät eristäytymistä

Siinä, missä Mikkeli-yhteisön omiin vertaistukiryhmiin on saanut osallistua ulkopuolisetkin, myös Mikkeli-yhteisön asukkaat ovat säännöllisesti osallistuneet yhteisön ulkopuolella järjestettäviin vertaistukiryhmiin. Niin tehdään nyt poikkeustilassakin – etänä.

– Pari kertaa viikossa osallistumme verkossa järjestettävään vertaistukiryhmään osana päiväohjelmaamme. Tällöin tapaamiseen voi liittyä joko itsenäisesti puhelimellaan omasta huoneesta tai sitten yhteisesti täältä sisäisestä kokoontumisestamme, kertoo Tiina.

Etävertaistukiryhmiä järjestetään verkon välityksellä erilaisia sovelluksia apuna käyttäen. Osassa kokoonnutaan pelkän äänen yhdistäminä, toisissa videokuvan kanssa. Verkossa olevat vertaistukiryhmät mahdollistavat osallistumisen mistä tahansa päin Suomea tai maailmaa. Poikkeustilan vuoksi tarjonta on lisääntynyt huimasti.

– Ryhmiä on tarjolla nyt jopa kymmeniä päivittäin. Tällaista volyymia tuskin olisi ilman vallitsevaa tilannetta. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen siitä huolimatta, että fyysiset kohtaamiset on kielletty. Eristäytyminen on äärimmäisen haitallista päihdekuntoutujalle, toteaa Toni.

Kohtaamista ei korvaa mikään

Etävertaistukiryhmien toiminta ylläpitää omalta osaltaan päihdekuntoutujien toipumisprosessia, mutta fyysisten kohtaamisten korvaajaksi niistä ei ole. Tiinan mukaan vertaistukiryhmien kokoontumiset kahvitteluineen ja vapaamuotoisine alku- ja loppukeskusteluineen ovat monille päihdekuntoutujille viikon kohokohtia.

– Fyysisten vertaistukiryhmien yksi merkittävimpiä tarkoituksia on kasvattaa kuntoutujan päihteetöntä ihmissuhdeverkostoa. Toisten kohtaamista kasvokkain ei mikään voi korvata. Poikkeusoloissa etävertaistukiryhmät ovat kuitenkin loistava tapa ylläpitää keskusteluyhteyttä muihin ja saada luottamusta omaan toipumiseen.

Lue lisää etävertaistukitoiminnasta: NA Suomi ja AA Suomi


Palaa takaisin >>

Käymme yhdessä näin

Kankaanpään A-kodin Joukanen-yhteisö tapaa säännöllisesti Ruskalinnan palvelutalon vanhuksia. Tapaamiset tarjoavat riippuvuuskuntoutujille mahdollisuuden tavallisten vuorovaikutustilanteiden opetteluun sekä samalla virkistävät ja tukevat vanhusten toimintakykyä.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja alkamassa on kesän ensimmäinen kunnollinen hellepäivä. Markus työntää iloisesti jutustelevaa Airaa pyörätuolissa. Takana on jo bussimatka Ruskalinnan palvelutalolta virkistyspaikka Villa Ruskaan ja kävelymatka Kirjurinluotoon. Airaa ei kuitenkaan väsytä, ei yhtään. Pianhan nähdään alpakoita.

– Tiedätkös, mikä se mahtaa olla minun lempivärini, Aira tiedustelee Markukselta.

Nuori mies arvailee eri värejä, kunnes osuu oikeaan. Sen täytyy olla lila, kuten Airan sukatkin.

– Eivätkö ne olekaan harmaat? Aira ihmettelee ja silmäilee lahkeen alta näkyviä sukanvarsia.

Kumppanukset puhkeavat iloiseen nauruun. Tässä sitä mennään eikä meinata, yhdessä kesäpäivästä nauttien. Luontevaa keskustelua ja askellusta säestävää Airan hyväntuulista laulua. Kaksikko ei kuitenkaan ole toisilleen sukua, ehei, vaikka tuttavia ovatkin jo usean tapaamiskerran jälkeen.

– Muistan, että ensimmäisellä kerralla jännitti tavata Ruskalinnan vanhuksia, mutta ei enää. On niin kivaa olla avuksi, Markus toteaa.

Markus kyyditsee Ailaa pyörätuolissa, jotta tämä saa hetken lepuuttaa jalkojaan retken lomassa.

Turusta kotoisin oleva Markus asuu parhaillaan Kankaanpään A-kodilla ja käy läpi riippuvuuskuntoutusta Joukanen-yhteisössä. Joukanen on vahvasti yhteisöllinen jatkokuntoutuksen yhteisö, jossa käytetään eniten voimavaroja elämän perustaitojen opetteluun.

– Asiakkaat peilaavat toinen toisiaan ja läpikäyvät omaa muutostaan toisten avustuksella. Yhteisössä asiakkaiden rooli on todella vahva ja heillä on paljon vetovastuuta arjesta. He siivoavat, laittavat ruokaa ja opettelevat sääntöjen noudattamista ja vastuun kantamista. Yhteisöllisyys auttaa myös ulospäin suuntautumisessa ja on siten samalla sosiaalista kuntoutusta, luonnehtii Joukanen-yhteisön vastaava sairaanhoitaja Jenni Kukkula.

Yhteistyöstä vireyttä arkeen ja tukea kuntoutumiseen

Kuinka Markus ja Aira ovat sitten päätyneet yhdessä kävelylle Porin Kirjurinluotoon? Puistoretken takana on vuosien yhteistyö Kankaanpään A-kodin ja Ruskalinnan palvelutalon välillä. Joukaslaisten kuukausittaiset tapaamiset Ruskalinnassa tukevat molempien osapuolten toimintakykyä ja ennen kaikkea tuovat iloa arkeen.

– Meillä on Ruskalinnassa paljon muistisairaita ja eritasoisesti toimintakykyisiä vanhuksia. Suurin osa yksikkömme vanhuksista odottaa kuitenkin innolla kankaanpääläisten, kuten joukaslaisista meillä puhutaan, tuloa. Joukaslaiset panostavat yhteisiin tapaamisiin paljon, suunnittelevat lauluhetkiä ja kivaa yhteistä tekemistä. Tämä virkistää ja innostaa asukkaitamme suunnattomasti, kiittelee Ruskalinnan palvelutalossa lähihoitajana työskentelevä Sanna Salminen.

Kankaanpään A-kodin Jenni Kukkula (takana) ja Ruskalinnan Sanna Salminen (keskellä) ovat naiset yhteistyöidean takana.

Siinä, missä vanhukset kaipaavat virikkeitä arkeensa, Joukanen-yhteisön riippuvuuskuntoutujat tarvitsevat kokemuksia siitä, millaista on olla selvin päin ihan tavallisissa vuorovaikutustilanteissa. Säännöllisesti toistuvissa tapaamisissa tutustutaan, höpötellään niitä näitä ja jopa kiinnytään. Toisinaan käy niin, että itselle tärkeäksi käynyttä vanhusta ei jollain tapaamisella enää olekaan.

– Tätä yhteistyötä sävyttää monenlaiset tunteet ja niiden käsitteleminen. Näin tarjoutuu kallisarvoinen mahdollisuus vaikeidenkin tunteiden opetteluun ilman päihteiden turruttavaa vaikutusta. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat ihmisen arkeen ja elämään, niiden kanssa on vain opeteltava tulemaan sinuiksi, Kukkula sanoo.

Kesäinen päivä Kirjurinluodossa kului kävellessä ja yhdessä rupatellessa.

Yhteisöllisyys auttaa itseensä tutustumisessa

Aurinko paahtaa käyskentelijöiden yläpuolella. Verkkainen käynti pysähtelee välillä kokonaan. Kenellä on jano, ja jokohan olisi aika riisua päällimmäinen pusero? Kenen vuoro istahtaa työnnettäväksi? Naantalilainen Liisa on ollut Kankaanpään A-kodilla kolmisen kuukautta. Tämä on hänen ensimmäinen kertansa ruskalinnalaisia tapaamassa. Kävelykaveriksi on valikoitunut Eeva.

Liisa ja Eeva katselevat kukkeana ympärillä kasvavaa luontoa ja ihastelevat puistossa asustavia eläimiä. Rupattelevat niitä näitä, pakottamatta ja luontevasti hiljaisuudestakin nauttien. Hetkinen, Eeva valittelee janoaan ja tähyilee kauempaa perästä tulevaa muuta väkeä. Ei huolta, tuumaa Liisa ja kaivaa vesipullon laukustaan. Otahan siitä, hyvä, no niin. Matka voi taas jatkua.

Liisan elämä on kokenut viimeisten kuukausien aikana melkoisen muutoksen. Arki A-kodilla on ollut opettavaista.

– A-kodille mennään esimerkiksi huumeongelman takia, ja sitten ilmi tulee muitakin ongelmia. Kuntoutuksessa tajuaa omat muutostarpeensa, Liisa kertoo.

Markus on samoilla linjoilla.

– Asiat, joita on pitänyt normaaleina, osoittautuvatkin joksikin muuksi. Vertaistuki on tärkeää, muiden kanssa yhdessä toipuen huomaa omat heikkoutensa selvemmin. Kuntoutus A-kodilla on täyskäännös elämässä, ei vain päihteettä olemista.

Nälkä alkaa jo kurnia vatsassa. Puistokierros on ollut onnistunut, ja nyt on aika tankata. Yhteisen lounaan jälkeen on laulutuokion vuoro. Joukaslaiset ovat tulostaneet yhteislaulujen sanat papereille, jotta jokainen varmasti pääsee mukaan laulamaan.

– Ja kun laulut on laulettu, keitelläänkin nokipannukahvit, huikkaa Kukkula.

Jenni Kukkula (vasemmalla) toimii Joukanen-yhteisön vastaavana sairaanhoitajana.

Palaa takaisin >>