Kuperkeikalla kohti pysyvää muutosta

Juha eli vuosikymmeniä päihteiden ja vankilakierteiden keskellä, kunnes mitta tuli täyteen. Mikkeli-yhteisön kuntoutus avasi oven uuteen elämään: matkaan, joka vaati täydellisen kuperkeikan. Muutos ei tapahtunut hetkessä, mutta askel kerrallaan asiat alkoivat järjestyä. 

Juhan elämä ei ole koskaan ollut hänen omien sanojensa mukaan normaalia. Huumeiden käyttö oli alkanut jo 13-vuotiaana, ja vuodet kuluivat vankiloissa ja päihteiden parissa. Lopulta vankilassa tuli mitta täyteen, kun hän oli menettänyt kaiken: perheen, avioliitot ja elämänhallinnan.  

– En osaa tarkalleen sanoa, mikä sai käänteen aikaan, mutta halusin muutosta. Sain onneksi vakuutettua muutkin, että minusta, 58-vuotiaasta, on vielä johonkin ja pääsin kuntoutukseen Mikkeli-yhteisöön, Juha kertoo.  

Vertaisen tuki on korvaamattoman tärkeä

Juha saapui Mikkeli-yhteisöön vankilasta, kun tuomiota oli jäljellä kolme kuukautta. Aluksi paikka tuntui oudolta, ihmiset halasivat ja ilmapiiri oli lämmin. Hän jopa soitti tyttärelleen ja ihmetteli, mihin ”kulttiin” oli tullut.  

– En ollut aiemmin ollut kuntoutuksessa ja ajattelin, ettei voisi koskaan lopettaa huumeiden käyttöä. Mutta jo parin viikon jälkeen aloin imeä itseeni kaikkea, mitä yhteisössä opetettiin, hän muistelee.  

Ensimmäinen NA-ryhmäkokemus oli käänteentekevä: vaikka muut osallistujat olivat nuoria, he kaikki puhuivat kuin hänen suullaan. 

– Silloin ymmärsin, että tällä sairaudella ei ole ikärajaa.   

Silloin ymmärsin, että tällä sairaudella ei ole ikärajaa.   

Kuntoutuksessa yhteisön tuki osoittautui ratkaisevaksi. Kun kaikilla oli samankaltaisia haasteita, vertaistuki on korvaamaton voimavara. 

– Tulin maailmasta, jossa oikeista asioista ei puhuttu mitään. Meni aikaa ennen kuin uskalsin itsekään puhua, mutta oli tärkeää, että kuntoutuksessa sai puhua ohjaajille tai muille kuntoutujille, ihan kaikille, Juha korostaa.   

Avoimin mielin eteenpäin – asiat kyllä järjestyvät

Kuntoutusjakso kesti neljä kuukautta, jonka jälkeen Juha siirtyi Polku-hankkeeseen ja aloitti kiinteistöalan opinnot. Hän oli tehnyt jo kuntoutuksen aikana kiinteistöpuolen tehtäviä ja saanut siinä kipinän alaan. Nyt hän on tehnyt kaikki harjoittelunsa Mikkeli-yhteisössä.  

– Harjoitteluihin pääsy oli minulle eräänlaista kuntoutuksen jatkamista. Itseluottamukseni oli alussa heikko, mutta harjoittelun aikana sain lisää vastuuta ja huomasin, että minuun luotettiin. Tämä on parantanut itsetuntoani paljon.   

Tulevaisuudessa hän aikoo jatkaa opintojaan. Juhalla on vielä kesken vanhoja vankeustuomioita, jotka hän haluaa hoitaa pois. Hän kokee saaneensa paljon tukea ja ymmärrystä ympäriltään. 

– Jos olisin alussa tiennyt, kuinka isoja asioita on edessä, en olisi uskaltanut tähän lähteä. Elämän ja asenteen muutos vaativat ihan täydellisen kuperkeikan. Olennaista on se, että ei pidä hätäillä: asiat järjestyvät, kun tekee oman osuutensa. Avoimin mielin ja muistaen, mistä on lähtenyt. Siitä ei voi mennä enää huonompaan, Juha neuvoo.  

Juha nostaa esiin huolensa nuorten huumekuolemista, ne ovat Suomessa Euroopan suurimpia. Hän toivoo pidempiä kuntoutusjaksoja ja mahdollisuutta päästä hoitoon silloin, kun motivaatio on olemassa. 

– Ongelmia lakaistaan maton alle ja tieto kulkee jäljessä. Kentän ääntä pitäisi kuunnella – ihmiset, jotka elävät tätä todellisuutta, tietävät mitä tapahtuu, hän korostaa. 

Olennaista on se, että ei pidä hätäillä: asiat järjestyvät, kun tekee oman osuutensa. Avoimin mielin ja muistaen, mistä on lähtenyt. Siitä ei voi mennä enää huonompaan