”Mikkeli-yhteisö pelasti henkeni ja antoi toivoa tulevaan” – Nuoren kokemustarina

Päihteet ja rikokset saivat otteen elämästä jo varhain. Mikkeli-yhteisön tarjoama tuki ja ympäristö antoivat nuoren elämälle uuden suunnan ja tunteen, että välitetään. 

Tarinansa jakavan nuoren matka päihteiden ja rikosten parissa alkoi varhain. Kovia huumeita hän käytti jo 11-vuotiaana. Huumeiden käyttö sekä rikosten tekeminen kulkivat osana nuoruutta aina 15–16-vuotiaaksi asti. Lopulta hänet huostaanotettiin.

– Minut laitettiin lastenkotiin toiselle paikkakunnalle, mutta siellä tilanne vain paheni. Tutustuin ihmisiin, joilla oli sama tausta ja samat teot jatkuivat – piirit vain kasvoivat, nuori kertoo.

Elämä lastenkodissa oli levotonta. Aina mahdollisuuden tullen, hän otti hatkat. Siirtoja eri koteihin tehtiin useita. Yhden paikan he hänen omien sanojensa mukaan rikkoivat muiden nuorten kanssa. Viimeisimmässä paikassa hän joutui olemaan monien rajoitusten piirissä ja vietti aikansa pääosin lukitussa huoneessa.

Täysi-ikäistymisen jälkeen sama meno jatkui. Oltuaan noin kolme kuukautta ajan omillaan, hän joutui pahan väkivallan teon uhriksi.

– Ymmärsin, että päihteet olivat syy tähän kaikkeen. Tajusin, minun oli haettava apua, nuori myöntää.

Mikkeli-yhteisössä pidettiin huolta

Hän pääsi jälkihuoltonuorena kuntoutukseen Mikkeli-yhteisöön, josta muodostui nopeasti kuin toinen koti.

– Olin kiertänyt niin paljon laitoksissa, ettei Mikkeli-yhteisössä olo tuntunut varsinaisesti kuntoutukselta. Siellä sai äidillistä rakkautta, pidettiin huolta ja kuunneltiin, nuori sanoo.

Aika Mikkeli-yhteisössä ja siellä käydyt keskustelut antoivat uutta perspektiiviä elämään. Suhde omaohjaajaan muodostui tärkeäksi.

– Omaohjaajalle pystyi kertomaan avoimesti asioista. Hän pystyi samaistumaan niihin, koska hänellä oli itsellään omakohtaisia kokemuksia, nuori kertoo.

Siellä sai äidillistä rakkautta, pidettiin huolta ja kuunneltiin.

Myös muilta kuntoutujilta saatu vertaistuki yhteisössä oli tärkeää. 

– Oli hyvä, että oli muita ihmisiä ympärillä. Teimme asioita yhdessä ja opimme toisiltamme, nuori toteaa.

Yhteisön ohjelma ja selkeät säännöt loivat kuntoutukselle rakenteen. 

– Ohjelma ja säännöt olivat hyvä asia, koska niitähän täytyy noudattaa työelämässäkin. Kun sai asioita tehtyä, alkoi taas uskomaan, ettei peli ole menetetty, nuori sanoo.

Ilman haasteita kuntoutusjakso ei kuitenkaan mennyt.

– Sain yhdeltä ohjaajalta lempinimen ”öyhöttäjä”, mutta se oli kuitenkin annettu ihan hyvässä hengessä, nuori muistelee.     

Oppeja ja toivoa tulevaisuuteen

Mikkeli-yhteisössä nuori oppi tuntemaan itseään ja alkoi ymmärtämään, mitä hän tulevaisuudessa haluaa tehdä.  

– Tuli halu auttaa muita, kun on itsekin saanut apua. Olin ajatellut, että vaikka olen nuori kaveri, ei minusta ole mihinkään, kun taustalla on vankilakierre ja päihdeasiat. Fyysinen työ Mikkeli-yhteisössä auttoi ja sain nähdä oman käteni jäljen, nuori iloitsee.   

Nuori vietti Mikkeli-yhteisössä eri jaksoissa yhteensä noin vuoden. Kuntoutuksen aikana välit vanhempien kanssa tulivat kuntoon. Myös aiemmin hänen asioitaan hoitaneet sosiaalityöntekijät kävivät katsomassa häntä Mikkelissä.   

Mikkeli-yhteisö pelasti henkeni.

– Kaikki olivat iloisia, kun asiat sujuivat hyvin. Tuli tunne, että välitetään. Yksi tärkeimmistä opeista oli se, että kaikki ihmiset eivät ole pahoja. Kaikki ihmiset eivät ole vain hetkellisen hyödyn perässä, vaan haluavat aidosti auttaa, nuori pohtii.  

Kysyttäessä Mikkeli-yhteisön merkitystä hänelle, vastaus on selkeä.  

– Mikkeli-yhteisö pelasti henkeni, nuori toteaa.

Sitaattikuva nuorelta saatu. Taustalla oleva kuvituskuva intographics Pixabaystä.