vakry_aulikki_kananoja_2015_2

Sosiaalisten haasteiden ongelmavyyhti

Päihdeongelmaisia ei voi eristää omaksi erityisryhmäkseen. Päihderiippuvaisten elämäntilanteet ja taustat ovat erilaiset ja niihin liittyy sosiaalisia ongelmia eri tavoin.

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja muistuttaa, että suurkuluttajat ovat päihderiippuvaisten vähemmistö. Heillä taustalla painaa usein asunnottomuus, työttömyys, köyhyys tai yksinäisyys – toisiaan poissulkematta. Päihdeongelmille alttiilla, alati kasvavalla, kansanjoukolla asiat voivat päällisin puolin olla kunnossa, mutta riski käytön kasvamiseen on suuri. Apua tarvitaan ennen kuin päihdeongelma aiheuttaa suuria sosiaalisia ongelmia.

Kananoja on tyrmistynyt vireillä olevasta yhteiskuntapoliittisesta ratkaisusta.

– Alkoholiveron laskeminen tulee vääjäämättä lisäämään päihdeongelmia. Riskiryhmä laajenee entisestään, ja sitä myötä erikoissairaanhoidon tarve kasvaa. Verotuksen keventäminen on sekä kansanterveyden että -talouden kannalta lyhytnäköinen ratkaisu.

Sote-integraatiolle Kananoja sen sijaan näyttää vihreää valoa. Palvelujärjestelmä tulee nähdä kokonaisuutena. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon on pelattava tulevaisuudessa yhteen entistä tiiviimmin. Keskeisinä tavoitteina ovat palvelujen saatavuuden parantaminen ja hyvinvointierojen kaventaminen.

Oli sitten kyse laitos- tai avohoidosta, päihdehuollossa tarvitaan sekä sosiaalityön että terveydenhuollon ammattilaisia. Vertaistuelle on tarvetta paitsi akuuteissa elämän solmukohdissa myös ennaltaehkäisevässä ja jälkihoidollisessa mielessä.

– Hoitoprosessia tulee tarkastella mahdollisimman asiakaslähtöisesti. Hoidon tarve tulisi aina arvioida tapauskohtaisesti ottaen huomioon asiakkaan elämäntilanne kokonaisuudessaan.

Päihteet ovat helposti niin yksinäisen kuin sairastavankin vanhuksen katala kaveri.

Ehkä vähiten puhutaan senioreiden lisääntyneestä juomisesta. Eläkkeelle jääminen jättää monet tyhjän päälle. Elinpiiri pienenee ja luontaiset työn kautta solmitut ihmissuhteet hiipuvat. Päihteet ovat helposti niin yksinäisen kuin sairastavankin vanhuksen katala kaveri.

Vertaistuen merkitys on korvaamaton

Päihdekuntoutuminen on pitkä prosessi. Sen tueksi on tarjolla monenlaisia metodeja, mutta niistä on apua vasta sitten, kun päihderiippuvainen on henkisesti valmis ottamaan avun vastaan.

Kriisikäyttö on asia erikseen. Päihteistä haetaan lohtua äkillisesti muuttuneeseen elämäntilanteeseen, kuten avioeroon, työttömyyteen tai läheisen menettämiseen.

– Kriisin helpottaessa on hyvät mahdollisuudet päästä irti ongelmakäytöstä. Ihmisen toimintakyky on mahdollista palauttaa oikeaan aikaan tarjotulla oikeanlaisella avulla, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja sanoo.

Kaikkein kriittisin on lapsiperheisissä ja nuorison keskuudessa esiintyvä päihderiippuvuus ja siihen liittyvät mielenterveysongelmat. Ammatillisen tuen ohella vertaistuen merkitys on korvaamaton.

– Päihderiippuvaista vanhempaa helpottaa jo pelkkä tieto siitä, ettei hän ole yksin. On tärkeää tulla kuulluksi porukassa, jossa ei tarvitse hävetä ja peitellä ongelmaansa. Suurin motivaatio hoitoon hakeutumiselle on pelko lasten huostaanotosta, Kananoja tietää.

Sitten on niitä vanhempia, jotka menettävät lapsensa päihteille – ainakin hetkellisesti.

Ongelmakäyttäytymiseen puuttuminen vaati nuoren eristämistä omista ympyröistä ja kaveripiiristä.

– Eniten uusia huostaanottoja tehdään yli 13-vuotiaille. Kyse on tavallisesti pitkistä ja kalliista hoitomuodoista. Avohoidon toimenpiteet eivät päde tässä kohtaa, vaan ongelmakäyttäytymiseen puuttuminen vaati nuoren eristämistä omista ympyröistä ja kaveripiiristä.

Kananoja kaipaa koottua tutkimustietoa toimiviksi osoittautuneista lähestymistavoista ja hoitomuodoista.

– Kuntien talous on tunnetusti tiukoilla ja kasvavia tarpeita monilla asiakasryhmillä. Päihdekuntoutuksen hyödyt kustannuksiin nähden ovat jatkuvan tarkastelun alla.  Päihdehoidosta päättämistä tukisi nykyistä parempi tieto hoitotuloksista. Sadan prosentin tuloksia tuskin odotetaan, mutta realistinen kuva erilaisten hoitojen rajallisistakin vaikutuksista selventäisi käsitystä hoitojen taloudellisesta kannattavuudesta.


Aulikki Kananoja on eläkkeellä oleva Helsingin sosiaalijohtaja, jonka ura alkoi Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijänä. Hän on toiminut pitkään ammatillisen kuntoutuksen ja vammaishuollon parissa sekä jakanut oppejaan sosiaalityön opettajana Helsingin yliopistossa. Kananoja on toiminut myös muun muassa A-klinikkasäätiön hallituksen puheenjohtajana ja Stakesissa johtotehtävissä sekä muun muassa sosiaalityön selvityshenkilönä. Tasavallan presidentti myönsi hänelle 27.1.2012 ensimmäisen ylisosiaalineuvoksen arvonimen.

Kuva: Veikko Somerpuro

0 kommenttia

Kommentoi

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *