Kankaanpään A-koti, Oma Tarina

Huumemaailmasta lapsiperhearkeen

Amfetamiini on hallinnut Tompan, 41, elämää varhaisnuoruudesta lähtien. Laitosolot nuorisokodeista vankilaan ovat tulleet miehelle aivan liian tutuiksi. Lasten sijoitukset olivat viimeinen niitti ja pääkaupunki vaihtui maaseudun rauhaan. Tomppa on helpottunut päästessään kuntoutukseen.

– Raittiuteen ei ole oikotietä. Se on pitkä prosessi, sanoo Tomppa mietteliäänä.

Mukana muuttivat vaimo Henna sekä lapset Sonny, 4, ja Lilli, 1. Nyt Tomppa opettelee rooliaan tasavertaisena vanhempana ja aviomiehenä.

– Haluan parisuhteen ja perheen takia täysin eroon aineista. Tunnen itseni, ja kotioloissa putoaisin helposti uudestaan. Siksi ollaan täällä.

Miehen arkea rytmittävä kello on löytänyt raiteensa vinksahtaneeseen tahtiin lyöneen kellon tilalle. Ennen Tomppa saattoi kyllä olla paikalla ja touhuta levottomana pojan kanssa. Mielessä oli kuitenkin alinomaa seuraava annos, eikä hän ollut lapsilleen läsnä.

– Nyt olen oikeasti mukana lasten arjessa ja autan Hennaa.

– Tomppa tuo päivittäin lapset Onnelaan ja hakee heidät iltapäivällä, Mari Teelmäki kehuu edistystä.

”Olen ollut täysin itsekeskeinen. Koko elämä on pyörinyt ainepussien ympärillä. Lasten kanssa olen touhunnut aivan liian vähän. Nyt opettelen olemaan hyvä isä.”

Päivittäisissä ryhmäistunnoissa on kohdattava kipeitä asioita.

– Ne (työntekijät) ovat kyllä niin ovelia, että osaavat kysyä oikeita kysymyksiä ja vielä oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Pohdinnat osuvat syvälle.

Kieltäytymisharjoituksessa altistetaan käyttäjä houkutukselle. A-kodin henkilökunta näytteli narkkarikavereita ja tunnelma vietiin ”alamaailman” menoon. Huumepussiannos oli houkutuksena pöydällä.

– Kieltäytymisharjoitus oli kova paikka. Lopulta pussi jäi pöydälle. Hyvin meni.


Terve Potilas –lehti 1/2015
Teksti: Kumppania Oy/Milla Majander
Kuva: Harri Joensuu