Yhteisöhoito tuo turvaa ja antaa tilaa toipua

Riippuvuuskuntoutus Kankaanpään A-kodissa ja Mikkeli-yhteisössä perustuu yhteisöllisyyteen. Yhteisöhoidossa yhteisöä käytetään tietoisesti vaikuttamisen välineenä ja vertaistukea kuntoutumista tukevana metodina.

Yhteisöllisyydestä puhutaan tänä päivänä paljon. Sen vahvistamista peräänkuulutetaan niin kouluissa, työyhteisöissä, vanhusten hoidossa kuin kuntoutusyhteisöissäkin. Kuitenkin käsitys siitä, mitä yhteisöllisyys käytännössä on ja kuinka sitä kehitetään, on usein epäselvä.

– Yleisen määritelmän mukaan yhteisöllisyydessä keskeistä on yhteenkuuluvuuden tunne, joka syntyy jäsenten vuorovaikutuksessa. Yhteisöjen voima on kautta aikojen taannut ihmiskunnalle hengissä säilymisen, kertoo psykologi ja yhteiskuntatieteiden tohtori Kari Murto.

Murrolla on kokemusta yhteisöhoidosta jo yli 40 vuoden ajalta. Vuosiin mahtuu yhteistyötä myös A-kodin ja Mikkeli-yhteisön kanssa. Syyskuussa A-koti järjesti yhteisöllisyyttä käsittelevän koulutuspäivän koko A-kodin henkilökunnalle.

– A-kodilla on vankat ja pitkät perinteet yhteisöllisyydestä. Tuoreimmassa koulutuksessa halusimme rakentaa entistä yhtenäisempää kuvaa koko talon yhteisöllisistä arvoista ja toimintatavoista, A-kodin johtaja Marikki Forell toteaa.

Yksilöllisyys kehittyy hyvässä yhteisössä

Yhteisö ei ole yksilöllisyyden vastakohta, päinvastoin. Yksilön myönteinen kehitys toteutuu turvallisessa yhteisössä, jossa voi tehdä virheitäkin ja oppia niistä. Yhteisöllisyys on yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä toimii voimavaranayhteisön jäsenille.

– Yhteisön vaikutus voi olla jäseniinsä myönteinen tai kielteinen. Jokaisella yhteisön jäsenellä on myös oma subjektiivinen mielikuva yhteisöstä, miten esimerkiksi kokee oman asemansa ja arvonsa yhteisön jäsenenä. Jos ihminen kokee, ettei häntä arvosteta yhteisössään, vaikuttaa se kielteisesti hänen hyvinvointiinsa ja käyttäytymiseensä, Murto kuvaa.

Riippuvuussairauksien ja päihdeongelmien taustalla on usein elinyhteisöihin liittyviä negatiivisia kokemuksia. Nämä kokemukset voivat olla peräisin niin perhe-, koulu- kuin työyhteisöistä. Esimerkiksi perhe, jossa päihdeongelmaisten vanhempien käyttäytyminen ja lasten kohtelu on ennustamatonta, synnyttää lapsille turvattomuutta, pelkoa ja psyykkisiä ongelmia. Yhteisöhoidossa yhteisöä hyödynnetään tietoisesti sen jäsenten kuntoutumisen tukena. Hyvä yhteisö korjaa ja vertaistuki antaa eväitä toipumiseen.

Toiminnalliset rakenteet ovat tärkeitä

Kuntoutettavien aktiivinen rooli on yhteisöhoidossa keskeinen. Henkilökunta asettaa toiminnalle perussäännöt eli reunaehdot ja niistä keskustellaan toistuvasti yhteisissä kokouksissa kuntoutettavien kanssa. Keskustelut, joita käydään esimerkiksi jonkun jäsenen rikottua sääntöjä, auttavat ymmärtämään oman käyttäytymisen seurauksia itselle ja toisille sekä ottamaan vastuuta käyttäytymisestään. Seuraamukset itsessään eivät edistä haluttua käyttäytymisen ja elämäntavan muutosta.

Yhteisöhoito edellyttää selkeitä sosiaalisia ja toiminnallisia rakenteita. Toiminnalliset rakenteet tarkoittavat yhteisön arjen elämää jäsentäviä toimintoja, kuten yhteisökokouksia, henkilöstökokouksia, työtoimintoja ja terapeuttisia ryhmiä, joiden kaikkien perustehtävä on tukea yhteisön jäsenten muutosta ja kuntoutumista. Kaikkea, mitä yhteisössä tehdään ja tapahtuu, käytetään kuntoutumisessa hyödyksi.

Yhteisön sosiaaliset rakenteet luovat toiminnan puitteet ja perustan. Tällaisia rakenteita ovat johto, henkilöstöyhteisö, asiakasyhteisö, säännöt, roolit ja hierakia. Sosiaalisten rakenteiden rooli on yhteisöllisen toiminnan perusta. Sosiaalisilla rakenteilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, kuinka lähellä henkilöstöä ja asiakkaita johto on arjessa tai sitä, miten lähellä henkilöstö- ja asiakasyhteisö ovat toisistaan. Hyvässä yhteisössä nämä kuvatut ryhmät elävät yhteistä arkea, ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa ja pystyvät kommunikoimaan avoimesti keskenään.

Myös fyysisillä rakenteilla, kuten sijainnilla ja rakennuksilla, voidaan tukea yhteisöllisyyttä. Rakennuksessa tulisi olla sekä yhteisöllisiä että yksilöllisiä tiloja. Tilat pidetään järjestyksessä ja siisteinä, sillä ympäristö muokkaa asenteita, käyttäytymistä ja vastuuseen kasvamista.

Yhteisöhoito vaatii aikaa

Yhteisöhoidon lähtökohta on hyvän yhteisön rakentaminen. Hyvä yhteisö luo muutokselle, oppimiselle sekä kasvulle turvallisen ja arvostavan perustan.

– Tällaisen yhteisön luominen on vaativa ja hidas prosessi, huomauttaa Murto.

Juuri tästä syystä hoitoaika onkin yhteisöhoidon onnistumisen kannalta olennainen. Kun yhteisö koetaan turvalliseksi ja ennustettavaksi, alkaa luottamus rakentua. Luottamus on yhteisöhoidon perusta. Jos yhteisön jäsenten vaihtuvuus on suurta, luottamusta ei ehdi syntyä ja yhteisölliseltä hoidolta menee pohja.

– Hoitoaikojen lyhyys on nykyään todellinen ongelma. Kuukauden tai parin jälkeen katkeavat maksusitoumukset ovat usein rahan hukkaan heittämistä. Niin lyhyessä ajassa ei seurantatutkimusten mukaan saada pysyviä tuloksia, tietää Murto.

Yhteisöhoito luo pohjan toipumiselle

Toiminnan on oltava tavoitteellista ja johdonmukaista – koko ajan. Rutiinit ja ennustettavuus luovat luottamuksen ohella myös pohjan yhteisön jäsenten kuntoutuksen jälkeiselle elämälle. Murron mukaan yhteisöhoito onkin ammatillisesti hyvin vaativaa.

– Yhteisöhoito vaatii tietoa, osaamista ja kärsivällisyyttä. Ohjaajien on oltava johdonmukaisia, mutta kuitenkin ajattelutavoissaan joustavia, sillä samat lähestymistavat eivät toimi kaikille. Perusasenteen kuntoutettavia kohtaan on oltava myönteinen ja heidän problematiikkaansa on aidosti ymmärrettävä. Käytökselle on aina olemassa jokin syy, joka on selvitettävä kuntoutuksen onnistumiseksi. Yhteisöjen vertaistuki luo turvalliset puitteet tälle toipumisen matkalle.

Yhteisöhoito

• Päihde- ja moniongelmaisten (päihteet, psyykkiset häiriöt, rikollisuus) hoidossa yhteisöhoito on tutkitusti yksilö- ja lääkehoitoa tehokkaampaa.
• Yhteisöhoito soveltuu hyvin vaikeiden asiakkaiden, kuten päihderiippuvaisten, persoonallisuushäiriöisten, vankien sekä epäsosiaalisten lasten ja nuorten kuntoutukseen.
• Pysyvien tulosten saavuttamiseksi kuntoutusjakson keston tulisi olla 6–9 kuukautta.
• Jälkihoidon organisointi parantaa tulosten pysyvyyttä.
• Yhteisöhoidon tuloksellisuus riippuu suuresti kuntoutusajan pituudesta ja yhteisöhoidon tasosta.

Kuva: Dreamstime.